Rosa on sosiologi ja valtiotieteilijä, ja hän on tällä
hetkellä sosiologian professori Jenan Friedrich Schiller -yliopiston
sosiologian laitoksella sekä Erfurtin yliopiston Max Weber Center for Advanced
Cultural and Social Studies -yksikön johtaja. Hän on työskennellyt muun muassa New Yorkin New School for
Social Researchin sekä Augsburgin, Duisburg-Essenin ja Manheimin yliopistoissa,
ja häntä pidetään uuden kriittisen teorian johtavana edustajana. Hänen
tutkimuskohteitaan ovat ajan sosiologia ja identiteetin muodostuminen. Hänen
julkaisuistaan merkittäviä ovat Social Acceleration (Columbia University Press,
2015), The Uncontrollability of the World (Polity Press, 2020) ja Resonance: A
Sociology of Our Relationship to the World (Polity Press, 2021).
Rosa puhui yleiskokousyleisölle siitä, kuinka eurooppalainen yhteiskunta on pisteessä, jossa elämä keskittyy tuhoisaan kasvuun status quon säilyttämiseksi. Hän kertoi esimerkkinä elintarviketeollisuudesta, miten valmisruokiin laitetaan entsyymejä, jotka hillitsevät kylläisyyden ja tyydytyksen tunnetta. "Ongelma on se, että meidän on yksinkertaisesti pakko jatkaa kasvua kaikilla toimialoilla, koska muuten työpaikkoja ei pystyttäisi säilyttämään, vaikka objektiivisesti katsoen kasvussa ei ole enää järkeä", Rosa sanoi. "Elämme järjestelmässä, jonka on kasvettava pysyäkseen ennallaan. Ilman tätä kasvua järjestelmä hajoaa."
Makrotasolla tämä järjestelmä aiheuttaa saastumista ja ympäristöongelmia, mikrotasolla se ilmenee yksilön aggressiona ja loppuun palamisena. Rosa viittasi mielenterveysongelmien ja itsemurhien lisääntymiseen nuorten keskuudessa, jotka eivät kestä jatkuvasti kiihtyvän elämäntahdin aiheuttamaa stressiä. Hän yhdisti kiihtyvään kasvuun myös politiikan yhä aggressiivisemman sävyn ja populismin nousun. "Meidän on juostava mahdollisimman nopeasti säilyttääkseen sen, mitä meillä on", Rosa sanoi. "Tällä tahdilla menetämme tulevaisuutemme ja menneisyytemme."
Vastauksena Rosa ehdotti vaihtoehtoista "resonanssimallia". Viitaten raamatulliseen kertomukseen kuningas Salomosta Rosa puhui "kuuntelevasta sydämestä" - erilaisesta käsityksestä hyvästä elämästä. Hyvä elämää hän ei pyri avaamaan sisällön puolesta, vaan se on ymmärrettävä hyvien suhteiden kautta; hyvä elämä toteutuu ihmisten välisissä suhteissa ja ihmisten suhteessa ympäristöönsä
"Resonanssi on sitä, kun pääset pois kiihdytystilasta, koska jokin koskettaa sinua ja reagoit siihen", Rosa selitti. "Tässä prosessissa me muutumme, emme pysy samanlaisina."
Kirkot voivat olla resonoivan Euroopan moottoreita
Resonoivat kokemukset kutsusta, kosketuksesta, inspiraatiosta ja muutoksesta ovat syvästi teologisia. Huolimatta resonanssin "saavuttamattomuudesta" - mikä tarkoittaa, että sitä ei voi suunnitella, ohjelmoida tai ostaa - kirkot tarjoavat fyysisiä tiloja ja käytäntöjä, jotka kutsuvat transformatiivisiin kokemuksiin.
"Kirkoilla on mahdollisuus olla tämän resonoivan Euroopan moottoreita", Rosa totesi.
Norjan ev.-lut. kirkon piispa Kari Mangrud Alsvåg kannusti kommenttipuheenvuorossaan kirkkoja tulemaan vieraantuneiksi itsensä tuntevien ihmisten rinnalle ja olemaan avoimia muutokselle luopumalla etuoikeuksistaan ja "ehkä kutistumalla ilolla eikä aggressiivisesti".
Professori Peter Kratochvil Tšekin evankelisesta veljeskirkosta taas korosti kommenttipuheenvuorossaan erästä varoitusta Rosan puheesta, nimittäin sitä, että resonanssia ei voi ohjelmoida. "Kun kirkko jo tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, siitä tulee resonanssin tappaja", hän siteerasi. Yleisön kysymykset pyörivät myös manipuloinnin, menestysteologian ja resonanssikokemusten välineellistämisen vaarojen ympärillä - poliittinen populismi kun rakentuu usein tunteiden herättämiselle ja yhteisöllisyyden illuusion luomiselle, jossa yksi taho omii kansan äänen ja käyttää tätä ääntä kansan puolesta todellisen kuuntelun ja vastavuoroisen kanssakäymisen sijaan. Kuulijat kyseenalaistivat myös sen, miten kirkot onnistuvat todella tarjoamaan vaihtoehtoista mallia jatkuvan kasvulle perustuvalle kiihkeätempoiselle yhteiskunnalle - Rosakin tarkensi, ettei niinkään ole kuvannut kirkkojen nykytilaa niin kuin se on vaan valottanut pohdinnassaan sitä potentiaalia, jota kirkkojen avaamassa todellisuudessa on.
on luettavissa kokonaisuudessaan verkossa englanniksi.
Euroopan kirkkojen konferenssin (Conference of European Churches, CEC/EKK)
yleiskokous järjestetään 14.6.–20.6.2023 Tallinnassa Virossa. Kokouksen
teemana on ”Under God's blessing — shaping the future”. Yleiskokoukseen
osallistuu lähes 500 kokousvierasta sekä ekumeenisia ja yhteistyöjärjestöjä eri
puolilta Eurooppaa. Suomesta osallistuu kirkkojen virallisia delegaatteja,
neuvonantajia, stuertteja eli alle 30-vuotiaita kokousavustajia ja ekumeenisia
kumppaneiden edustajia.
Yleiskokous on Euroopan kirkkojen konferenssin ylin päättävä elin, joka
kokoontuu viiden vuoden välein. Euroopan kirkkojen konferenssin hallitus vastaa
yleiskokousten päätösten toteutumisesta. Tallinnan yleiskokous on
järjestyksessään 16., ja kokousta isännöivät Viron jäsenkirkot.
EKK on ekumeeninen protestanttisten, luterilaisten, ortodoksisten ja
anglikaanisten kirkkojen yhteiselin. Siihen kuuluu noin 125 jäsenkirkkoa
kaikista Euroopan maista. Konferenssi pyrkii edistämään kirkkojen yhteyttä,
rauhaa ja ihmisoikeuksia Euroopassa.