Iankaikkinen muisto – Ilse Friedebergin syntymästä 100 v

Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon kokoontui Eurooppa-päivänä 9.5.2014 Ilse Friedebergiä ja hänen ekumeenista elämäntyötään muisteleva ystäväpiiri. Ilsen muistoa kunniotettiin tuona päivänä myös muualla Suomessa, sillä kaikilla Ilsen suomalaisilla ystävillä ei ollut mahdollisuutta saapua Kolminaisuuden kirkkoon. Muisteltavan syntymästä on kulunut sata vuotta. Ortodoksisen perinteen mukaisen panihidan toimitti pääsihteeri, rovasti Heikki Huttunen. Kanttorina toimi Joakim Pietarinen. Palvelukseen osallistuneita yhdisti ekumeeninen sitoutuneisuus ja moninaiset muistot ajalta, jolloin Ilse edisti ekumeniaa eri puolilla Eurooppaa, myös meillä Suomessa. 

Vainajien muistelupöydällä oli kuva Ilse Friedebergistä ekumeenisesta elämäntyöstään saamansa diplomin kera. Kuvan äärelle muisteluväki toi tuohuksensa, Ilsen valoisa muisto konkretisoitui. 

Heikki Huttunen puhui panihidan jälkeen muun muassa

siitä, että Eurooppa-päivä on juuri omiaan Ilsen muistopalveluksen päiväksi. Ilse oli yhteisen Euroopan rakentaja, sodan kauhut kokeneena berliiniläisenä, juutalaistaustaisena nuorena. Toukokuun yhdeksäs on myös Neuvostoliiton voitonpäivä ja herättää juuri tänä keväänä ristiriitaisia ajatuksia, mutta nimenomaan kylmän sodan ajan epäluottamuksen ja pelon muurien yli Ilse edisti ekumeniaa.

Ilse oli Genevessä Moskovan patriarkaatin seurakunnan aktiivinen kirkossakävijä, loppuun asti hän pysyi luterilaisena. Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingin ortodoksisen seurakunnan venäjänkielisen työn kirkkona on tässäkin mielessä juuri oikea kirkko muistopalveluksen viettoon.

Muistelukahveilla nautittiin mm. pashaa ja mukana olleiden muistikuvat ja valokuvat risteilivät pöydän ympärillä. Keskusteluissa toistuivat paikkoina Geneve, Bossey, Taizé, Pariisi, Imshausen, Lontoo, Berliini ja meiltä Suomesta erityisesti Uusi Valamo, joka oli Ilselle rakas paikka ja jossa moni oli hänet myös kohdannut.

Nykytermein sanottuna Ilse oli ollut monelle mentori. Hän oli hyvin kiinnostunut lähimmäisistä ja kuunteli, hän ei tyrkyttänyt neuvojaan vaan osasi antaa niitä hienovaraisesti.

Hänelle oli itsestään selvää, että hän tutustutti nuoria vanhempiin ekumeenisiin toimijoihin. Hän järjesti mielellään tapaamisia sellaisten henkilöiden kanssa, joita hän katsoi nuorten olevan hyvä tuntea.

Ilse oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja tunsi paljon suomalaisia. Yhteydet Suomen ortodoksiseen kirkkoon ja Uuden Valamon luostariin olivat hänelle hyvin merkityksellisiä. Ilse Friedebergille myönnettiin hänen 80-vuotispäivänään Suomen ortodoksisen kirkon kunniamerkki.

Vuoden 1989 LML:n nuorisoharjoittelija Matti Peiponen tiivisti muistonsa näin:

– Ilse oli kiinnostunut meistä nuorista ekumeenisen liikkeen kasvateista. Hän oli sitoutunut "sydänten ekumeenikko" ja ekumeenisen liikkeen kantava voima, joka tänään muistuttaa minua siitä, että ekumenia voi olla elämäntehtävä. Ilse ja hänen Philokseniansa muistuttaa siitä, että ekumeeninen työ ei ole ainoastaan kirkon johtajien ja piispojen tehtävä vaan se on jokaisen kristityn tehtävä.

Outi Piiroinen-Backman tunsi Ilsen jo lapsuudessaan aikaansaavana ekumeenisena vaikuttajana, joka järjesti ekumeenisia tapahtumia Uuteen Valamoon. Ilsen työtä Suomessa tukivat monet. Muun muassa Outin isä, rovasti Erkki Piiroinen, Taipaleen ja Joensuun ortodoksisten seurakuntien kirkkoherra, auttoi monissa asioissa ja Ilsestä tuli Piiroisten perheystävä.

Philoxenia nyt

Outi Piiroinen-Backman esitteli kiintoisasti Ilse Friedebergin vuonna 1966 perustaman Philoxenian aatetta ja toimintaa. Philoxenia on ortodoksisten, katolisten ja protestanttisten kristittyjen yhteisö, jonka toiminta-ajatuksena on itäisen ja läntisen perinteen piiristä tulevien kristittyjen keskinäinen hengellisten lahjojen jakaminen, yhteinen sitoutuminen ja ykseydessä kasvaminen.

Yhteisön jäsenet pyrkivät mainittuihin päämääriin seuraavin keinoin:

1. Opiskelu ja ystävyys: oppia tuntemaan toisten kirkkojen ja niiden jäsenten perinteitä ja nykytilaa
2. Osallistumalla muiden perinteiden jumalanpalveluksiin ja rukouselämään
3. Tarjoamalla vieraanvaraisuutta ja vierailemalla muiden perinteiden piirissä elävien ihmisten kodeissa, kirkoissa ja maissa

Edellä mainittu merkitsee suurta avoimuutta toisia ihmisiä kohtaan, köyhyyden henkeä ja sen tunnustamista, että Jumalan Pyhä Henki näyttää meille tien, jolla pääsemme yli Hänen kirkossaan esiintyvästä toisistaan erossa olemisesta ja jakaantuneisuudesta Hänen parantavien ja muuttavien voimien avulla.

Ilsen sanoin: Kaiken vieraanvaraisuuden syvin merkitys on siinä, että antaa toiselle lepohetken matkalla ikuiseen kotiin.

Me muistohetkeen osallistuneet olimme omalla matkallamme yhdessä kokeneet pienen lepohetken.

Ilse, ollos iäti muistettu.

Teksti ja kuvat: Sirpa-Maija Vuorinen

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat suurempina.

Ilse ja Philoxenia – vieraanvaraisuuden syvin merkitys

”Kaiken vieraanvaraisuuden syvin merkitys on siinä, että antaa toiselle lepohetken matkalla ikuiseen kotiin”. Ilse Friedebergin karisma ekumeenisessa työssä perustuu hänen vuonna 1966 perustamansa Phi...