Tie muutokseen voi olla pitkä. Muutos vaatii toisinaan tuskallistakin kamppailua, sinnikästä yritystä, itsensä täydellistä likoon laittamista ja meille kristityille antautumista Jumalan muutettaviksi Jumalan valtakunnan käyttöön. Joskus muutos on helpompaa: se saattaa vaatia vain yhtä oivaltavaa esimerkkiä tai roolipeliin heittäytymistä.
Lauantaina 19.11.2016 tapasimme uskonnon- tai vakaumuksen vapaus -koulutuksiin erikoistuneen puuhanaisen, Tina Ramirezin. Hardwired on järjestänyt koulutuksia niin viranomaisille Yhdysvalloissa kuin kentällä mm. Irakissa, Nepalissa ja Israelissa; alueilla, joissa uskonnonvapaus kohtaa todellisia haasteita. Koulutus aloitetaan aina perehtymällä Amerikasta peräisin olevaan uskonnonvapausproblematiikkaan, esimerkkitapaukseen, jonka ryhmäläiset saavat ratkaista. Kun esimerkki tulee riittävän kaukaa, heidän on helppo eläytyä siihen ja oivaltaa, mistä on kyse.
Tämän jälkeen siirrytään teoriaan. Toisessa puoliskossa koulutusta pohditaan uskonnon- tai vakaumuksen vapauden merkitystä itselle ja omalle yhteisölle ja aivan viimeiseksi sitä, miten koulutettavat voivat soveltaa oppimaansa muuttaakseen omia yhteiskuntiaan. Muutosvoimaa harjoitellaan roolipelien avulla, joissa koulutettavat oppivat puolustamaan kantaansa uskottavasti. Tina kertoi koulutettavien kokevan omien sanojensa mukaan todellisen muutoksen muutaman päivän koulutuksen aikana, jonka jälkeen he mielellään lähtevät edistämään uskonnon- tai vakaumuksen vapautta omissa yhteisöissään.
Orjuudesta vapauteen
oli vierailukohteenamme sunnuntaina 20.11. Monituntinen orjakaupan historiaan perehtyminen sekä afroamerikkalaisen ihmisoikeusliikkeen eteneminen näihin päiviin kosketti syvästi. Yhdysvaltojen varallisuus ja territorio olivat pitkälti karttuneet orjien työvoimaa raa’asti hyödyntämällä, samalla työvoimalla on kuuluisa Valkoinen talokin rakennettu. Eikä tule unohtaa orjakauppaa käydyn Euroopassakin yhtä lailla. Orjien keskimääräinen elinikä julmissa olosuhteissa oli ollut seitsemän vuotta, niiden jotka ylipäätään selvisivät hengissä Uudelle Maalle asti.
Alun perin eurooppalaiset ja afrikkalaiset olivat käyneet
kauppaa tasavertaisina, Afrikassa oli kukoistavia kulttuureita ja afrikkalaisia
nähtiin Euroopan hoveissa neuvonantajina. Hätkähdyttävintä oli seurata
monivuosisataista taistelua afroamerikkalaisten ihmisoikeuksista ensin
orjakaupan, sitten orjuuden ja siitä seuranneen rotuerottelun lopettamiseksi ja
lopulta siviili- ja ihmisoikeuksien saavuttamiseksi. Vastassa tuntui olevan
loputon määrä esteitä, mm. nelikymmentuhatpäinen KKK-liikkeen
vastamielenosoitus, todistuksia ihmisten lynkkaamisista, iloisia valkoisia
amerikkalaisia kuvaamassa itseään puihin hirtettyjen afroamerikkalaisten alla
ja kouluista väkivaltaisesti uloskiusattuja lapsia.
Afroamerikkalaisten seurakunnista muodostui ihmisoikeusliikkeen tyyssijoja. Väsymätön näky yhteisestä ihmisyydestä, Martin Luther Kingin armoitus ja sinnikäs kamppailu väkivallan ja jopa kuoleman uhalla tuottivat pikkuhiljaa muutoksia. Viimeisimmät muutokset olivat äänioikeuden myöntäminen 60-luvulla ja viimein Obaman nousu presidentiksi. Vierailun jälkeen oli epätodellinen olo. Hävetti. Näinkö me haluamme maailmamme rakentaa? Halpatyövoimalla, orjuudella, halveksimillemme ääriliikkeille ominaisella väkivallalla, ihmisarvon täydellisellä häpäisemisellä?
Uskonnonvapaus, islam ja Egyptin tilanne
Islamilainen uskonnonvapauskeskus () on aloittanut toimintansa tänä vuonna. Vierailimme siellä maanantaina aamusta 21.11. tapaamassa keskuksen johtajaa Jennifer Brysonia ja muuta henkilökuntaa. Keskuksen tavoitteena on kouluttaa ja voimaannuttaa muslimeita edistämään uskonnon- tai vakaumuksen vapautta. Työtä tehdään mm. seuraamalla eri maiden tilannetta, tuottamalla tietoa, tutkimusta ja koulutusta, tekemällä vaikuttamistyötä ja olemalla läsnä sosiaalisessa mediassa. Työn painopisteinä on vastustaa uskonnon jättävien kuolemantuomioita, vastustaa jumalanpilkkalakeja, edistää href=" http://www.marrakeshdeclaration.org/">Marrakeshin julistuksesta tiedottamista ja sen toimeenpanemista sekä pitää esillä islamille keskeisiä arvoja rehellisyydestä ja kaksinaamaisuuden välttämisestä.
Tahrir Instituutti () oli viimeinen yhteinen vierailukohteemme, jonne riensimme niin ikään maanantaina 21.11. Instituutti tekee yhtaikaa viranomaisvaikuttamista Yhdysvalloissa ja paikallisia projekteja kentällä tilanteiden seuraamiseksi, paikallisten tukemiseksi sekä mediassa olevan tiedon verifioimiseksi. Paikallisilla on mahdollisuus lähettää tietoa uskonnonvapausloukkauksista Tahririn internet-sivujen välityksellä. Työn kohteena on erityisesti Egypti, mutta seurantaa aiotaan laajentaa Irakiin sekä muihin maihin.
Egyptissä on meneillään ihmisoikeuksien kannalta kriittisin vaihe nykyhistoriassa, tulevaisuus näyttäytyy tuntemattoman uhkaavalta, eikä Yhdysvaltojen uusi presidentinvalinta tulee auttamaan tilannetta. Ollaan tilanteessa, jossa mitä vain voi tapahtua. Kuumimpana ongelmana ovat kirkkojen tuhoamiset ja ihmisten sieppaukset. Monet mielenilmaukset muuttuvat nopeasti erittäin väkivaltaisiksi kahakoiksi, ilmapiiri on kireä, lait ovat ongelmallisia kristittyjen, shiiojen, bahaiden ja pienten kristillisten ryhmien kannalta. Vaikka kristityt ovat voittaneet edukseen monia oikeudenkäyntejä, ei tuomioita ole pantu täytäntöön. Ehkäpä sovintokomissioista olisi apua.
Iso omena kutsuu
Illalla hyppäsin New Yorkiin menevään bussiin. Taivaanrantaan piirtyvät pilvenpiirtäjät toivottivat öisen matkailijan kotoisasti tervetulleeksi. Seuraavana päivänä suuntasin YK Plazalle Church Centeriin tapaamaan
johtajaa Antti Pentikäistä. Verkosto toimii neljällä kentällä. Sovintotyössä autetaan poliittisen
siirtymäkauden maita, joissa sovintotyö jää usein tekemättä. Yhteisön
tervehtymisen kannalta sovinto on välttämätöntä. Marrakeshin julistuksen osalta
pyritään etsimään keinoja julistuksen toimeenpanemiseksi. Koulutusten kanssa
taas etsitään organisaatioita, jotka voisivat tämän työmuodon ottaa omakseen.
Ja neljäntenä tuetaan
Radikaali rakkaus
Radikaali rakkaus muuttaa ihmisiä. Näin saarnattiin sunnuntaina 27.11. Madison Avenuen baptistikirkossa, jossa sanaa on kuultu vuodesta 1848 asti. Adventin aikaan kuulijoita kehotettiin antautumaan muutokselle pois itseään tuijottavista näivettyjistä ulospäin suuntautuviksi radikaalisti muita ihmisiä rakastaviksi kristityiksi. Muutos kohti Jumalan valtakunnan palvelijaa kulkee maailman mukavuutta vastaan, mutta on kykenevä muuttamaan yhteiskuntia ja vaikuttamaan ihmisten sydämiin. Jos haluamme edistää Jumalan valtakuntaa, on meidän ensin muututtava itse.
Anna Hyvärinen