Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan ja Turun Martinseurakunan ystävyys on Ekumeeninen teko

Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallitus on 21.9. päättänyt myöntää Ekumeeninen teko 2017 -tunnustuksen Ilomantsin ortodoksiselle seurakunnalle ja Turun Martinseurakunnalle vuosikymmenet jatkuneesta ystävyysseurakuntatoiminnasta. 

Perusteluissaan SEN:n hallitus toteaa mm. seuraavaa:

• Tunnustus annetaan Ilomantsin ortodoksiselle seurakunnalle ja Turun Martinseurakunnalle ainutlaatuisesta ja uusia uria avanneesta ekumeenisesta toiminnasta. Ystävyysseurakuntasuhde on alkanut vuonna 1975 ja jatkuu edelleen. Vuosikymmenien ystävyys kertoo elävästä kristillisyydestä ja antaa esimerkin kaikille maamme seurakunnille ekumeenisen yhteyden mahdollisuuksista.
  

Tunnustus luovutetaan 

• seurakuntien edustajille SEN:n 100-vuotisjuhlan yhteydessä Helsingin tuomiokirkon kryptassa kirkkokahvitilaisuudessa 15.10. Kirkkokahvit ovat klo 10 alkavan ekumeenisen juhlajumalanpalveluksen jälkeen.
  

Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa on seurattu

Ilomantsin ja Turun seurakuntien ystävyystoimintaa kuluneiden vuosikymmenien varrella. Uranuurtajat ja aloitteen tekijät Ilomantissa ja Turussa olivat vahvoja ekumenian edistäjiä ja tuttuja myös SEN:lle.

Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Hannu Loima ja Turun Martinseurakunnan jäsen ja luottamushenkilö, koulunjohtaja Antti Lehtinen olivat henkilöt, jotka vuonna 1975 käynnistivät ystävyystoiminnan ja olivat vuosikymmenet myös primus motoreina seurakuntavierailuissa ja muussa yhteistoiminnassa.

Ystävyysseurakuntatoiminta on jatkunut meidän päiviimme asti ja jatkuu yhä uusien sukupolvien vauhdittamana.

Koulunjohtaja Antti Lehtinen kirjoitti Näköala-Utsikt-lehteen 1/1996 otsikolla Risti ei tunne rajoja. Tällöin oli juuri vietetty ystävyyden 20-vuotisjuhlaa.

Lehtinen kirjoitti mm. näin:

Päivä oli ollut täynnä voimakkaita elämyksiä. Liturgia kirkossa, ristisaatto vanhaan kalmistoon, vedenpyhitys Ilomantsinjärven rannalla, litania ja itkuvirsi haudalla. Lapsuuden kokemukset ortodoksisesta jumalanpalveluksesta Laatokan-Karjalassa nousivat voimakkaina mieleeni.

Vähän arkaillen tulin kysyneeksi isä Hannulta, olisiko mahdollista, että perheidemme välinen ystävyys voisi laajentua myös seurakuntiemme väliseksi. Vastaus tuli epäröimättä ja oli myönteinen.

Vietimme Iljanpäivän iltaa heinäkuussa 1975 Ilomantsin ortodoksisessa pappilassa Hannu ja Raili Loiman vieraina. Osallistuin vaimoni kanssa silloin toista kertaa profeetta Elian kirkon suojeluspyhän nimijuhlaan, Iljan praasniekkaan.

Turkuun palattuani otin yhteyttä seurakuntamme kirkkoherraan, toht. Yrjö Luojolaan. Hän innostui ystävyysseurakunta-ajatuksesta heti. Toimintaa suunnittelemaan Martinseurakunnan kirkkoneuvosto asetti ystävyysseurakuntatoimikunnan, joka ensimmäisessä kokouksessaan päätti lähettää Ilomantsin ortodoksiselle seurakunnalle joulutervehdyksen ja kutsun rukous- ja muuhun toimintayhteyteen Martinseurakunnan kanssa ”toteuttaaksemme niitä yleviä kristillisiä ihanteita, jotka sisältyvät ystävyysseurakunta-ajatukseen”. Mukaan toimikunnan kokoukseen oli kutsuttu myös nykyinen Oulun metropoliitta Leo, silloinen pastori Leo Makkonen, koska hän oli aikaisemmin työskennellyt ortodoksisena matkapappina Ilomantissa.

Joulupäivän liturgiassa Ilomantsin Pyhän Elian kirkossa ja vastaavasti jouluaamun jumalanpalveluksessa Turun Martinkirkossa luettiin sitten kaiken kansan kuultavaksi ystävyys- ja yhteistyöjulistus. Ekumeeninen ystävyysseurakuntatoiminta oli alkanut.