Isä Erkki muistoissamme – lähihistorian läikähdyksiä, elävää kerrontaa

Sisältyikö isä Erkki Piiroisen vuorokauteen enemmän kuin kaksikymmentäneljä tuntia? Kysymys herää, kun lukee uutta kiehtovaa kirjaa Isä Erkki muistoissamme. Runsaalla kahdellasadalla sivulla liikutaan vilkkaasti ja vireästi Erkki Piiroisen matkassa hänen elämäntaipaleellaan 1910-luvulta 1990-luvun viimeiseen vuoteen. Päähenkilön satavuotismuistopäivänä julkistettu teos kertoo ortodoksisen kirkon papista, jonka elämäntyö on ainutlaatuinen. Häntä kuunneltiin, häntä kuultiin, häntä arvostettiin. Myös ekumenia ja Erkki kuuluivat yhteen. Kannattaa ottaa kaunis kirja käteen ja lähteä isä Erkin matkaan.

Marraskuun 14. päivänä 2019 Erkki Piiroinen olisi täyttänyt sata vuotta. Hänen syntymäpäivänään noin sata henkilöä oli kokoontunut Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkossa toimitettuun panihidaan ja tämän jälkeen seurakunnan saliin muistelemaan kaksikymmentä vuotta sitten edesmennyttä isä Erkkiä. Seurakuntasaliin oli pystytetty kiintoisa valokuvanäyttely ja esillä oli myös Erkki Piiroisen laaja kirjallinen tuotanto, teoksia vitriineittäin.

Huippuhetki koitti, kun muisteluteos Isä Erkki muistoissamme. Rovasti Erkki Piiroinen ystävien muistoissa julkistettiin. Kirjan on toimittanut Petri Piiroinen. Laajan aineiston kokoamisessa ja toimittamisessa on suuren työn niin ikään tehnyt Outi Piiroinen-Backman. Sisko ja sen veli ovat olleet ahkeria, työtunteja ei ole laskettu. Eikä ole tarpeen enää laskeakaan, kun käsillä on teos, johon on ilo tarttua. Tyylikkään ulkoasun on suunnitellut graafinen taiteilija Ulla Vaajakallio. Herkänkaunis kansi kiteyttää kirjan viestin ja kutsuu peremmälle isä Erkin askeliin. Sisällön taitto on myös onnistunut, teksti selkeää, lukeminen vaivatonta ja kuvat elävöittävät. Jouni Postari on taiton takana.

Runsaat neljäkymmentä henkilöä kertoo kokemuksistaan ja muistoistaan isä Erkistä sielunpaimenena, opettajana, puhujana, kirkkoherrana, sotilaspappina, kansanvalistajana, kirjailijana, toimittajana, ekumeenikkona, laulumiehenä, huumorimiehenä, osuuspankkimiehenä, remonttimiehenä, sukulaisena, ystävänä, suurperheen isänä. Punaisena lankana kaikissa muistoissa on isä Erkin kohtaamisen taito. Hyvä puhuja, hyvä kuuntelija. Harvinainen yhdistelmä.

Helposti voisi ajatella, että kirjoittajien suuri määrä toisi häiritsevää toistoa, mutta ei ollenkaan. Julkaisu on toimitettu taidolla, kirjoitukset on sijoiteltu yhdeksään kokonaisuuteen ja kuvaliitteeseen. Artikkelit soljuvat sulavasti. Kun yksi muistelo päättyy, uusi kutsuu. Lukijaa viedään vauhdilla isä Erkin matkassa papinviitan helmat liehuen tai Pösön kyydissä huristellen. Kirjassa on myös mainio hakemisto, kirjallisuusluettelo, luettelo Erkki Piiroisen tuotannosta ja laaja kuvaliite.

Teos antaa mainion katsauksen lähihistoriaan, kuten sodanjälkeiseen jälleenrakennusaikaan. Ortodokseilla ei tuolloin ollut helppoa. Syrjintää koettiin, ryssittelyä kuultiin, ihmiset vaikenivat ortodoksisuudestaan ja monissa seka-avioliittoperheissä lapset liitettiin kasteessa valtaväestöä mukaillen luterilaiseen kirkkoon. Isä Erkin toiminta ortodoksisen väestön kuuntelijana, kohtaajana ja kannustajana oli ainutlaatuista. Hänen ensimmäinen kirjallinen tuotantonsa olikin osuvasti: Ortodoksina omassa maassa. Hän halusi rohkaista ortodoksisia kristittyjä elämään ja toimimaan rohkeasti ja oikealla tavalla uskostaan ja perinteestään ylpeinä.

Erkki Piiroinen ylitti myös monia rajoja. Maantieteellisinä rajanylityksistä mainittakoon 1950-luvulla Ruotsin puolella tapahtunut ortodoksisen kirkon henkisen kokoamisen tukeminen. Karjalaistaustaiset ortodoksisuvut muistavat häntä lämmöllä. Ja sitten Äänislinna eli Petroskoi. Siellä hän toimi sodan aikana varusmiespappina ja opettajana. Tämä aika on jäänyt lähtemättömänä hänen oppilaidensa mieliin. Ja isä Erkin myös, sillä Neuvostoliiton hajottua hän alkoi etsiä entisiä oppilaitaan ja saikin vielä elossa oleviin yhteyden. Näistäkin kohtaamisista rajan molemmin puolin kirjassa kerrotaan.

Ortodoksisen kirkon edesmennyt arkkipiispa Paavali vilahtaa monessa muistossa. Nämä kaksi kirkonmiestä olivat opiskelu- ja työtovereita. Kaikki alkoi Sortavalan pappisseminaarista. Siitä lähtien molempien elämät koskettivat toisiaan vuosikymmenten ajan. Isä Erkin viimeinen julkaisu onkin Samaa matkaa: Paavali ja minä, jonka hän ehti saada miltei valmiiksi ennen äkillistä poismenoaan 1999. Teos julkaistiin postuumisti seuraavana vuonna.

Kirjaa lukee mielellään myös ekumeenisten silmälasien läpi. Isä Erkin mutkaton suhtautuminen ekumeniaan ja ystävyydet yli kirkkokuntarajojen tarjoutuvat lukijan iloksi lähes joka sivulta. Erityisessä ekumeniaosiossa muistikuviaan optimistisesta ekumeenisesta toimijasta kertovat Risto Cantell, Pentti Simojoki, Leena Hurskainen ja Eeva-Liisa Sjögren.

Cantell kertoo ystävästään isä Erkistä. He olivat tutustuneet, kun Erkki Piiroinen oli Suomen ortodoksisen kirkon edustajana SEN:n yleiskokouksessa 1963-1983. Pentti Simojoki valottaa ystävyyttä yli rajojen eli Joensuun ortodoksisen seurakunnan ja Helsingin Kannelmäen seurakunnan ystävyysseurakuntatoimintaa, joka alkoi 1976. Monia ikimuistoisia kohtaamisia, ruohonjuuritason ekumeniaa parhaimmillaan. Ystävyys henkilötasolla oli alkanut jo vuonna 1947, kun ev.-lut. kirkon pappi Veikko Vanha-Perttula, myöhemmin Kannelmäen kirkkoherra, ja isä Erkki osuivat Tukholmassa samaan makuuvaunuhyttiin matkallaan Osloon kristillisen nuorison maailmankonferenssiin. 

Leena Hurskainen kertoo mutkattomista suhteista Joensuun ev.-lut. seurakunnan ja ortodoksisen seurakunnan välillä. Hän oli mm. pyytänyt isä Erkkiä puhumaan pitämälleen rippikoululeirille. Leenaa oli jännittänyt, että tuleeko tästä mitään, kuuntelevatko nuoret. Jännitys oli turhaa, nuoret kuuntelivat herkeämättä koko oppitunnin. Näin tuntuu olleen aina, Erkki Piiroista kuunneltiin, hän osasi sanansa asettaa. Vapaakirkollinen Eeva-Liisa Sjögren kertoo koskettavalla tavalla perheystävyydestä, perhejuhlista ja siitä, miten isä Erkin kirjat ovat hänelle avanneet ortodoksisuutta ja valottaneet lähihistoriamme vaiheita.

Isä Erkki kuvasi itseään synnynnäiseksi ja parantumattomaksi optimistiksi. Tämä välittyy kirjan sivuilta. Myötätuulta ei suinkaan aina ollut, mutta uskon varassa, Jumalaan luottaen mentiin, eikä meinattu, tehtiin, eikä jahkailtu. Lisää kirjassa.

Sirpa-Maija Vuorinen

Isä Erkki muistoissamme – Rovasti Erkki Piiroinen ystävien muistoissa

Toim. Petri Piiroinen

224 s

ISBN 978-952-9685-50-9

Otavan Kirjapaino Oy

Keuruu 2019