Isä Teemu Toivonen haastattelussa Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksessa

Kerro, kuka olet ja ketä edustat Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) yleiskokouksessa?

- Olen Teemu Toivonen, pappi Helsingistä, mutta työkseni yliopisto-opettaja Itä-Suomen yliopistossa ortodoksisen teologian koulutusohjelmassa. Edustan Suomen ortodoksista kirkkoa delegaatin ominaisuudessa.

Minkä yleiskuvan EKK mielestäsi antaa vuosien 2018-223 toimintakertomuksessaan? Mitä myönteistä löydät raportissa, mitä ongelmia näet siinä?

- Presidentin ja pääsihteerin kertomukset kertovat hyvin samoista asioista. Paljon rivitilaa on käytetty maailmanmenon, pandemian ja sodan, kuvaamiseen. Niissä myös korostetaan tapaamisia ja yhteydenpitoa EU:n päättäjien kanssa. Varmastikin yhteydenpidon jatkuminen Euroopan katolisten piispojen yhteistyöelimen kanssa on hyvinkin myönteinen asia. Itselle päättyvä kausi näyttäytyy kuitenkin jotenkin EKK:n näkymättömyyden kasvamisena. En oikein osaa sanoa, mihin vaikkapa oman kirkkomme ihmisiä olisi voinut kannustaa osallistumaan viime vuosina.

EKK haluaa tulevaisuudessa keskittyä vain muutamaan painopisteeseen, se haluaa olla kirkkojen ääni Euroopan vaikuttajien ja päättäjien joukossa.  Mitä mahdollisuuksia ja haasteita keskitetty vaikuttamistyö tuo tullessaan?

- Mahdollisuuksia varmaan olisi, jos tahoihin, joihin halutaan EU:ssa vaikuttaa, on suorat yhteydet. Lobbareita, myös kirkollisia toimijoita, on Brysselissä paljon ja suurin osa niistä kuitenkin EKK:a suurempia toimijoita. Yhteistyö ja verkostoituminen niin päättäjien kuin eri kirkollisten toimijoiden suuntaan olisi tässä kuviossa ensisijaisen tärkeää. Ja sitten. Pitäisi olla syvää asiantuntemusta tarjolla asioihin, joita yritetään edistää. Tätä asiantuntijuutta on aiemmin vahvistettu temaattisten työryhmien kautta, joihin on koottu asiantuntijoita eri kirkoista. Nyt näitä ei ole.

Kuuleeko EKK itse jäsenkirkkojensa äänen ja toivomukset?

- Varmaan jää nähtäväksi loppukokouksesta ja tulevan hallituksen toimissa, miten hyvin EKK kuulee jäsentensä äänen. Yleiskokouksen aikana esille ovat nousseet toistuvasti pakolaisuuden ja ilmastonmuutoksen teemat, joiden koetaan jäävän nykyisen hallituksen päätöksissä julkisen teologian ja vaikuttamistyön jalkoihin. Yksi konkreettinen asia on Euroopan kirkkojen siirtolaiskomission (CCME) tuen poistaminen. Aiemmin osa EKK:n jäsenkirkkojen maksuista on ohjattu CCME:lle, joka tekee vaikuttavaa ja syvälliseen asiantuntemukseen perustuvaa työtä Eurooppaan tulevien heikoimmassa asemassa olevien hyväksi jäsentensä kautta ja avulla. Nyt tämän työn mahdollisuuden ovat kapenemassa. Mutta niin ovat EKK:n taloudelliset resurssit muutenkin. Saksan ja Pohjoismaiden protestanttiset kirkot, näistä Suomen evankelisluterilainen kirkko etunenässä, ovat olleet EKK:n suuria tukijoita. Nyt Saksan luterilainen kirkkoliitto EKD on ilmoittanut – oman taloutensa kiristymisestä johtuen – vähentävänsä tukea. Lisäksi jäsenistössä on kirkkoja, jotka eivät maksa pieniäkään jäsenmaksujaan.

- Jos katsoo yleiskokouksen osallistujajoukkoa, se on aika valkoista, perinteisen eurooppalaisen kristityn näköistä. Mutta onko se enää Euroopan kristittyjen kuva? Maahanmuuttajakirkoiksi kutsutut, nopeimmin kasvavat yhteisöt, eivät toisin sanoen ole löytäneet tietään osaksi eurooppalaista ekumeenista liikettä. Omasta perinteestä mieleen tulevat vaikkapa Etiopian ja Eritrean kirkot, joilla on ollut vakiintuneet rakenteet Euroopassa jo hyvän aikaa. Heidän saamisensa mukaan toisi paitsi uskottavuutta toimintaan ja järjestön olemassaoloon, myös avaruutta teologiaan ja kristillisten perinteiden moninaisuuteen.

Toinen asia on Serbian kirkon jääminen pois tästä kokouksesta ja EKK:n toiminnasta määrittelemättömäksi ajaksi. Toisin sanoen siihen asti, kunnes vasta hyväksytty Ukrainan ortodoksinen kirkko ei olisi jäsen. Tämä kaventaa ortodoksien osallisuutta EKK:ssa, kun jäljelle jäävät kreikkalaiset kirkot, Romanian kirkko ja vähemmistökirkot, kuten Suomen, Viron, Puolan, Albanian sekä Tsekin ja Slovakian kirkot. Näistä viimeksi mainituilla on esimerkiksi aika pienet edustajamäärät täällä yleiskokouksessa.

Haastattelu ja kuva: Mayvor Wärn-Rancken