Euroopan kansallisten ekumeenisten neuvostojen pääsihteerit kokoontuivat Lissaboniin 31.5.-3.6.2016. Kokous pidettiin Lusitanian kirkon (The Lusitanian Catholic Apostolic Evangelical Church) upeissa historiallisissa tiloissa. Tämä anglikaaniyhteisö isännöi kokousta suurella vieraanvaraisuudella. Lissabonin auringossa kukkivat jakarandat ja ihmeköynnökset (Bougainvillea glabra). Osa puustosta on aikoinaan tuotu Afrikan mantereelta. Kokousvieraat saivat paitsi tutustua Portugalin ekumeeniseen tilanteeseen myös nauttia kaupungin erityislaatuisesta kauneudesta.
Kokouksen tavoite oli keskustella yhteisistä ajankohtaisista
haasteista. Ajankohtaisista haasteista päällimmäisin oli turvapaikkaa hakevien
ihmisarvon kunnioittaminen ja kirkkojen suhde pakolaisiin heidän vaikeassa
elämäntilanteessaan. Kardinaali D. Manuel Clemente, Lissabonin patriarkka, piti
erinomaisen esitelmän maahanmuutosta ja pakolaisuudesta, jossa hän haastoi
eurooppalaisia mielenmuutokseen pakolaiskysymyksessä.
– Kyse on, kuten paavi Franciscus sanoo, molemminpuolisesta, yhteisestä rikastumisesta, joka on mahdollisuutemme osoittaa todeksi kristillinen tapamme elää. Eivät vain maahanmuuttajat joudu muuttamaan tapojaan ja arvomaailmaansa, vaan myös me vastaanottajat muutumme. Kyse ei ole kvantitatiivisesta muutoksesta, vaan kvalitatiivisesta silloin, kun puhumme kulttuurimuutoksesta. Siksi se on niin vaikeaa. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Eurooppa on kokenut vastaavaa.
– Ns. barbaarien saapuessa Eurooppaan 500-600-luvulla kristityt pelkäsivät heitä ja heidän uskontoaan. Siltä ajalta on säilynyt kirjoitus, jossa oppinut teologi kehotti kristittyjä pelkäämättä elämään kristillisten tapojensa ja arvojensa mukaan, ottamaan vastaan tulijat rakkauden hengessä. Ja katsokaa, millaisen sivilisaation uusi yhdentyminen sai aikaan. Kyse on nytkin siitä, että pelkäämättä ja rakkaudella otamme vastaan ihmiset, jotka tulevat luoksemme. Turvapaikan saaneet ovat tulleet jäädäkseen.
– Meidän ei kannata puhua enää monikulttuurisuudesta, jossa erottelemme eri uskon seuraajat omiin karsinoihinsa ja jätämme heidät huomioimatta. Ei, meidän tulee puhua kulttuurienvälisyydestä (interculturalism), jossa kyse on suhteista ja kulttuurisesta muutoksesta. Ongelmat tulee muuttaa tulevaisuuden mahdollisuuksiksi ja haasteiksi: tarvitsemme ajattelua, jossa näemme enemmän mahdollisuuksia ja käytämme luovuutta, jotta taloutemmekin saisi elpyä.
– Tulijat tuovat mukanaan näitä mahdollisuuksia. Lissabon on jo nyt varsin kulttuurienvälinen kaupunki. Pidän tätä kehitystä luonnollisena. En tarkoita, että luopuisimme traditioistamme, vaan tarkoitan ystävyyden henkeä ja vahvaa kristillistä elämäntapaa, jossa rakkaus ja uuden oppiminen ovat tärkeällä sijalla. Voimme katsoa Jeesuksen persoonaa: hän integroituu koko ihmiskunnan kanssa, ei vain meidän kanssamme. Häneltä opimme myös, että ne, jotka eivät ole meitä vastaan, ovat puolellamme. Uskon ytimessä – eikö vain – on toisten hyväksyminen!
Kansalliset neuvostot ja EKK
Kokous keskusteli myös Euroopan kirkkojen konferenssin ja kansallisten neuvostojen suhteesta. Pääsihteeri Heikki Huttunen korosti, että kansalliset neuvostot ovat Euroopan kirkkojen konferenssille tärkeitä yhteistyökumppaneita ja tätä yhteyttä halutaan nyt vahvistaa. Erilaisten esitelmien ja keskustelujen anti oli yhteisten asioiden käsittelemisessä ystävyyden ja kumppanuuden hengessä.
Mari-Anna Pöntinen
Kuvat: