Itä-Suomen
yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä käsitteli erilaisten eurooppalaisten
tutkimusten valossa sitä, mitä on olla nuori aikuinen tämän hetken Euroopassa
ja tarkasteli kehityslinjoja siinä, miten merkitykselliseksi nuoret kokevat
uskonnollisuuden.
Vaikka nuoremmat sukupolvet vähemmän uskonnollisia kuin vanhemmat ikäpolvet, ei kehitys ole yksiselitteisesti vaan maallistumista. Uskonnottomuus kuitenkin periytyy lähes aukottomasti sukupolvelta toiselle, kun taas uskonnollisuus periytyy harvemmin. Nuorten aikuisten ikäryhmässä tapahtuu siirtymää uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden välillä, enemmän verrattuna vanhempiin sukupolviin. Nuorten aikuisten suhde uskonnollisuuteen aina vain yksilöllisempää, muutokset yksilöllisiä,
Kristittyjen vähemmistöryhmissä nuoret uskonnollisempia kuin valtiokirkoissa ja musliminuoret pitävät ajatuksiaan useammin samanlaisina kuin omat vanhempansa ja ystävänsä kuin kristityt nuoret. maallistumista tapahtuu kuitenkin kaikissa uskonnollisissa ryhmissä.
Miksi perheet valitsevat kastaa lapsensa?
Miksi ei kasteta?
FT ja
baptistipastori Jari Portaankorva alusti uskovien kasteen merkityksestä tänään.
Baptistinen kastekäsityksen mukaan uskonsa tunnustava kristitty pyytää itse
kastetta. Kaste on julkinen todistus Jumalan kutsusta ja evankeliumin
vastaanottamisesta. Kaste henkilökohtaisen uskon perusteella nähdään varhaisimpana
mallina varhaisen kirkon ajalta
Ykseys sovitetussa erilaisuudessa
Evankelisluterilainen kirkko ja baptistit käyneet pitkään oppikeskusteluja kasteesta Baptistien vahva käsitys on, että lapset kelpaavat Jumalalle sellaisenaan ilman kastetta. Luterilaiset korostavat laajemmin uskon sisältöä ja olemusta, baptistit uskon ilmenemistä sekä sen suhdetta seurakuntaan ja yhteiskuntaa.
Ruotsissa ja Englannissa sekä Saksassa seurakuntia, jotka hyväksyvät lapsikasteen kasteeksi uudelta jäseneltä. Jäsenyys ilman uskovien kastetta uusilta jäseniltä edellytetään henkilökohtaista uskontunnustusta. Uudelleenkastaminen on ollut keskeinen keskustelun aihe. On tärkeää kunnioittaa toistemme käsityksiä, vaikka päätyisimme vastakkaisiin näkemyksiin, totesi Jari Portaankorva.
Ryhmäkeskusteluissa asiantuntijapuheenvuorojen välissä heräteltiin esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Miksi meidät on kulttuurissamme on vallalla ajatus siitä, että lapset saa päättää itse? Miksi yhteiskunnallinen yksilöllisyyden vahvistuminen on niin vetovoimaista? Puheenvuoroista kävi ilmi, ettei omien lasten kastaminen ole itsestään selvää myöskään niiden kirkkokuntien vanhemmille, joissa lapsikaste on käytäntö, eikä vaikka vanhemmat olisivat aktiivia omassa seurakunnassaan. Lasten oikeus valita voidaan kokea tärkeämmäksi kuin perinteen siirtäminen sukupolvelta toiselle.
Keskustelussa kysyttiin myös, miten seurakunnissa on tilaa
lapsille ja perheille ja miten heidät otetaan huomioon? Mikä on kristillisten kirkkojen sitoutuminen
kristilliseen kasvatukseen ennen ja jälkeen kasteen?
Positiivista kehitystä nähtiin siinä, että eri kirkkokuntien kastekäsityksiä kunnioitetaan, eikä toisen kerran kastamistakaan tuomita. Keskustelussa peräänkuulutettiin myös ekumeeninen luottamusta: jäsenen siirtyminen toiseen seurakuntaan voidaan hyväksyä, meidän tulee kunnioittaa jokaisen ihmisen omaa hengellistä tietä.
Keskustelussa
nousi esiin myös kokemuksellinen hengellisyys. Uskonnollisuus on vahvasti fyysinen
kokemus – älyllinen ymmärrys voi olla toissijaista merkityksellisyyden kokemuksessa –
myös sairaus ja terveys muokkaavat ihmisen uskonnollista kokemusta.
Seminaarin lopuksi oli vielä hetki aikaa pohtia, mitä Teologisen ja opillisen keskustelun jaoston valmisteleva asiakirja, yhteinen todistus kasteesta, voisi sisältää. Osallstujat nostivat esiin seuraavia asioita: