Kevyt, vihreä reppu

Koululaiset, he jäivät erityisesti mieleen vierailusta al-Za’atarin pakolaisleiriin 26.9.2016. Pieni ekumeeninen delegaatiomme kokousti Jordaniassa, ja kävimme lähellä Syyrian rajaa tutustumassa valtaisaan leiriin, jossa asuu ihmisiä meikäläisittäin suurehkon kaupungin verran, noin 80 000.

Oli maanantai ja puolen päivän aika. Tytöt olivat jo koulusta lähteneet, ja pojat kerääntyivät koulun pihalle omaa vuoroaan aloittamaan. Katseet nauliutuneina megafoniin puhuvaan opettajaan, innokkaan odottavaisina muodostamassa käsivarsimitalla säännöllisiä jonoja – vähän jännitys siinä jo tarttuikin! Mitä tänään koulussa opittaisiin?

Kaikilla oli samanlainen vihreä reppu.

On vaikeaa kuvitella, millaista leirillä on asua. Mutta koulu tuntui tutulta ja turvalliselta, sellainenkin parakkipahainen. Ja ehkä koululaisen oli aamulla isä tai äiti kouluun lähettänyt, katsonut vaatteet ja kammannut hiukset, leirin yksinkertaisesta kodista ehkä muutaman pölyisen korttelinmatkan verran reppu selässä kouluun kävelemään.

Kysymyksiä jäi paljon. Erityisesti olisin halunnut kysyä, saisiko sinne reppuun katsoa. Ei niissä ehkä paljoa ollut sisällä, eivät pullistelleet eivätkä näyttäneet painavilta kantaa. Mutta jos vaikka vihko ja kynä, kirjakin? Toivoa ja toiveikkuutta niissä repuissa kuitenkin varmasti oli.

Hanna Ojanen

Suomen ev.lut. kirkon edustaja Kirkkojen maailmanneuvoston Kansainvälisten asiain (CCIA) komissiossa