Kiitollisuus ja riemu saattelivat sovinnonjuhlaa – SEN:n pääsihteeri Lundissa ja Malmössä

Lundissa ja Malmössä on 31.10.-1.11.2016 juhlittu Joint Catholic-Lutheran Commemoration of the Reformation -juhlaa. Eiryisesti 31.10. juhlajumalanpalvelus kauniissa ja historiallisessa Lundin Katedraalissa oli ikimuistoinen. Kuten Ruotsin kirkon arkkipiispa Antje Jackelén tervetulotoivotuksessaan sanoi, erityisesti tänä konfliktien aikana on äärimmäisen tärkeää, että sovinnontekemistä juhlitaan näkyvästi. 

Juhlaan kokoonnuttiin tuntia ennen sen alkamista. Juhlatunnelma oli vahva, riemu viisisataavuotisen erilläänolon sovittelusta ja yhteen tulemisesta täytti kirkkokansan. Rauhanrakentamisesta seuraa siunaus, niin uskon.

Tätä yhteistä juhlaa ei olisi voinut olla ilman pitkäjänteistä teologista työskentelyä ja kirkkojen johtajien ja ekumeenisten asiantuntijoiden tekemää yhteistä matkaa, ei myöskään sitä vahvaa ruohonjuuritason kohtaamista, keskustelua ja rukousta, joka on ollut ilmeinen. Kiitollisuus ei kohdistunut kuitenkaan kirkkojen johtajiin, vaan paljon syvemmälle ja kauemmas: siihen ylipapilliseen rukoilijaan, joka jo ennen henkensä antamista kantoi huolta yhteyden, rakkauden ja rauhan rakentamisesta omiensa parissa. Kulkueristinsaatossa elsalvadorilainen  taitelijan kuvaama ristiinnaulittu oli juhlan keskiössä ja yhteisten rukousten kohde.

Mieleenpainuvassa juhlajumalanpalveluksessa LML:n pääsihteeri Martin Junge, kardinaali Kurt Koch, LML:n presidentti Munib Yonan sekä pyhä isä, paavi Franciscus tunnustivat kirkkojen puolesta syyllisyyden taakan erilleen joutumisesta, kivusta ja rakkaudettomuudesta. Syyllisyyden tunnustamisesta ja anteeksiantamisesta seurasi rauhantoivotukset.

Martin Jungen ja paavi Franciscuksen yhteinen saarna oli puhutteleva. Saarnan teksti oli Jeesuksen kertomus kuivista oksista elävässä puussa. Kristuksessa, keskiössä pysyminen, jotta ilo ja elämä virtaisi oksiin. Kuten pääsihteeri Junge sanoi, historiassa kirkot mieluummin olivat nähneet toisensa kuin kuivuneina oksina, jotka eivät kuulu oikeaan puuhun. Nyt aika on toinen. Paavin saarnassa keskeistä oli pysähtyä hellyyden Jumalan ja kaiken antavan Kristuksen lähelle, kuten aikoinaan Martin Luther oli kutsunut. Tämä kohtaaminen näkyy kirkoissa yhteytenä, anteeksiantona ja heikompien puolustamisena.

Saarnan jälkeen rukouslaulujen saattamana julistettiin yhteinen julkilausuma, joka lopulta allekirjoitettiin. Julkilausuma sisälsi viisi päätöslausetta, joiden keskiössä olivat yhteyden näkökulma ennen eroavuuksia, dialogin toinen toisiaan muuttava voima, näkyvän yhteyden visio, uudistuvan yhteisen evankeliumin voiman etsiminen tälle ajalle ja yhteisen todistuksen julkieläminen armosta sanoin ja teoin tämän maailman keskellä ja hyväksi.

Jokaista viittä päätöslauseen lukemista seurasi sykähdyttävä kulkue, jossa yksi lapsi kerrallaan viattomuuden symbolina kulki pienen kynttilän kanssa ristiinnaulitun luo ja sytytti suuren kynttilän alttarilla. Uudistuminen on uudestisyntymistä, parannus viattomuuden ja uuden elämän alkua. Symboliikka uudesta ajasta ja tulevaisuudesta oli vahvasti läsnä. Kiitollisuus ja riemu saattelivat sovinnonjuhlaa. Juhlakausi on alkanut.

Lundista

Mari-Anna Pöntinen

• Pääset seuraamaan
  
•