Kirkko köyhien maaoikeuksien puolustajana Kolumbiassa 

Chocón maakunta sijaitsee Kolumbian luoteisosassa, mistä on yhteys sekä Tyynellemerelle että Karibianmerelle. Alue on yksi maailman sateisimmista ja siellä on paljon viidakkoa. Asukkaita on noin 450 000. Heistä 80 % on afrikkalaisperäistä väestöä, 10 % alkuperäiskansoja ja 10 % mestitsejä ja maan muilta seuduilta tulevia valkoihoisia.

Suurin osa asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Työllisyysaste on matala ja terveydenhuollosta on puutetta. Koulutuksen laatu on heikko ja suurelta osalta jäävät perusopinnot kesken.

tämän vuoden asiantuntijavieras, kolumbialainen katolinen pappi ja ihmisoikeusaktivisti Sterlin Londoño Palacios tuntee Chocón todellisuuden. Hän kertoo, että 1980-luvulla alueella oltiin onnellisia, vaikka olot olivat vaatimattomat. Suuri osa asukkaista asui maaseudulla, kolmena kuukautena vuodesta viljeli maata ja kalasti ja muulloin teki muita töitä. Ihmiset etsivät kultaa perinteisin menetelmin lisätuloja saadakseen, mikä ei vaikuttanut luontoon kovin paljon.

Kaivosteollisuus ihmisten elinolojen kurjistana

1990-luvulla kaikki muuttui. Alkoi laiton kullan etsintä vuorista ja joista traktoreiden avulla. Ympäristö kärsii. Elohopeaa päätyy jokiin ja maaperään kaivostoiminnan seurauksena, mikä häiritsee paikallisia elinkeinoja ja vaikuttaa ihmisten terveyteen negatiivisesti. Alueella ei ole vesijohtoverkostoa. Lapsia syntyy epämuodostuneina. Isä Sterlinin mukaan armeija tai poliisi eivät tee asialle mitään. Chocóssa toimii myös suuryrityksiä, joille hallitus on luovuttanut alueella elävien yhteisöjen maita esimerkiksi öljyn etsimiseen.

”Kun aseelliset ryhmät tulevat jollekin alueelle taistelemaan, asukkaat pakenevat, alue tyhjenee ja sitten tulevat kaivosyhtiöt. Jos vastustaa aseellisia ryhmiä tai vaatii oikeuksiaan omaan maahansa, voi joutua murhatuksi”, isä Sterlin kertoo. Kolumbian perustuslaki erottaa maanpinnan ja maanalaisen tilan. Alkuperäisasukkailla on maanpinnan omistusoikeus, mutta maanalainen tila kuuluu valtiolle, joka voi luovuttaa sen kaivosyhtiöille. 61 asukasta sadasta on joutunut lähtemään pois kotiseudultaan. Yhteensä maansisäisiä pakolaisia Kolumbiassa on noin kuusi miljoonaa. ”Afro- ja alkuperäisväestöllä ei ole mitään osallistumismahdollisuuksia tai ihmisoikeuksia, kun yritykset hankkivat maata”, toteaa isä Sterlin. Hänen mukaansa yritysten ei pitäisi edesauttaa konflikteja. ”Miksi yritykset voivat tulla konfliktialueelle, mutta ihmiset eivät voi asua ja elää siellä?” Tilanteesta hyötyvät armeijan jäsenet ja puolisotilaalliset joukot.

Kirkko tukee ihmisiä

Isä Sterlinin mukaan ihmisiä pakenee kaupunkeihin vain vaatteet päällä, eikä heillä ole siellä kunnollisia mahdollisuuksia hankkia elantoa itselleen. Ihmiset etsivät rauhaa, mutta eivät löydä sitä. Kaupunkeihin paenneita halveksitaan ja erityisesti naiset ja tytöt ovat suuressa riskissä joutua hyväksikäytetyiksi. Isä Sterlin sanoo, että suurin osa ihmisistä ei niissä oloissa pysty elämään onnellista elämää. Quibdón hiippakunta on ottanut asiakseen täyttää ihmisten erilaisia tarpeita. 

Se auttaa kaupunkeihin paenneita naisia tekemään käsitöitä, jotta he voisivat elättää itsensä, järjestää koulutusta afroperäiselle väestölle, puolustaa ihmisoikeuksia ja tiedottaa niistä sekä puhuu luonnonvarojen oikeudenmukaisen käytön puolesta. Hiippakunnan 120 pappia tukevat ja rohkaisevat ihmisiä konfliktien keskellä. ”Haluamme tarjota ihmisille elämän Jumalan vaihtoehtoa, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (Joh.10:10),” Hiippakunta tekee myös yhteistyötä eri järjestöjen kanssa.

Lasten ja nuorten tilanne huolettaa isä Sterliniä erityisesti, sillä he joutuvat vanhempiensa tavoin elämään konfliktien keskellä. ”Lapset näkevät sotaa joka päivä, he syntyvät, kasvavat ja kuolevat sodan keskellä.” Lapset ja nuoret voivat myös päätyä mukaan aseellisiin ryhmiin, missä he tappavat toisia lapsia ja nuoria. Isä Sterlin pitää tärkeänä, että lapset ja nuoret voisivat käydä koulun loppuun, jotta he saisivat uusia näkökulmia elämään. ”Näistä lapsista ja nuorista voisi tulla tutkijoita ja lääkäreitä.” Ei voi olla niin, että suurin osa nuorista ei pääse yliopistoon, isä Sterlin sanoo. Quibdón hiippakunta auttaa lapsia ja nuoria omalta osaltaan, mutta isä Sterlin toivoo heille myös sosiaalista ja psykologista apua.

Vaatimus oikeudenmukaisesta kaupankäynnistä

Chocóssa louhittu kulta päätyy isä Sterlinin mukaan suureksi osaksi ulkomaille kuten vaikka Eurooppaan. Hän kertoo, että alkuperäiskansat ja afrokolumbialaiset yhteisöt vaativat reilua kauppaa, elämän, alueen ja luonnonvarojen kunnioittamista. Halutaan läpinäkyvyyttä ja osallisuutta. Että ennen yritystoiminnan aloittamista tehdään ennakkokonsultointi, jossa projekti esitellään paikallisille asukkaille ja sen mahdolliset vaikutukset ympäristöön, ihmisiin, paikalliseen kulttuuriin ja talouteen tutkitaan etukäteen. Isä Sterlin kertoo, että tällainen menettely auttaisi paikallisia yhteisöjä eniten, mutta Chocóssa sitä ei ole käytetty. Alkuperäiskansojen ja afrokolumbialaisten yhteisöjen viesti kuuluukin: ”Alueellamme ei tule olla minkäänlaista yritystoimintaa ilman ihmisoikeuksien ja luonnonvarojen kunnioittamista.”

Isä Sterlin huomauttaa, että afrokolumbialaiset ja alkuperäiset yhteisöt elävät ekologisesti luontoa kunnioittaen. Kulttuurisia elintapoja uhkaa tuhoutuminen. Hän kertoo, että Chocóssa kaksi etnistä yhteisöä on vaarassa tuhoutua täysin, ja heidän on saatava vaikuttaa omaan alueensa ja elintapojensa päätöksiin. Hiippakunnan papit sanovat, että ”alkuperäisväestöjen tuho on fyysinen, hengellinen ja kulttuurinen tapahtuma.” Isä Sterlinin mukaan on oleellista kysyä, miten luonnonvaroja hyödynnetään, miten se vaikuttaa yhteisöihin ja miten heidän elinolojaan parannetaan negatiivisten vaikutusten jälkeen.

Toivoa toivottomuuden keskellä

”Konfliktin edessä kenelläkään ei ole takeita elämästä” isä Sterlin sanoo. Hän puhuu iankaikkisesta luottamuksesta ja toivolla täyttymisestä. ”Meillä ei ole koskaan ollut epätoivoa, koska kristittyinä meillä on toivoa. Kiitän Jumalaa siitä, että jaksamme jatkuvien vastoinkäymisten keskellä.”

Isä Sterlin pyytää ihmisiä rukoilemaan, että jo kaksi vuotta kestäneet rauhanneuvottelut tulisivat päätökseen. Kolumbian sisällissota on kestänyt 50 vuotta ja tilanne on erittäin monimutkainen.

Laura Tiitu