Kirkkojen turvapaikkatyön toimijoita tapasi Helsingissä

Euroopan kirkkojen siirtolaiskomission CCME:n Pohjoismaiset ja Baltian alueen toimijat kokoontuivat vuosittaiseen kokoukseensa tällä kertaa Helsingissä 29.-30.9.2022. Ensimmäisenä kokouspäivän sisältöjä olivat maakohtaiset raportit, joiden kautta hahmottuivat samankaltaiset haasteet naapurimaissa ja osallistujat pystyivät jakamaan tietoa ja hyviä käytäntöjä seurakuntien ja viranomaisten toiminnasta eri puolilta Pohjolaa.

Iltapäivään kuului tutustuminen Helsingin Andreaskyrkanin ruoka-aputoimintaan Punavuoressa. SEN:n hallituksen varapuheenjohtaja, seurakunnanjohtaja Markus Österlund esitteli koko korona-ajan pyörinyttä ruokakassien jakoa ja siihen liittyviä teologisia pohdintoja.  Illalla isä Mikko Leistola ja isä Alexander Zanemonets esittelevät kansainvälisille vieraille suomalaisen ortodoksisuuden historiaa ja nykypäivää  ja johtivat englannin ja ruotsinkieliseen rukoushetkeen Helsingin ortodoksisen seurakunnan Kotikirkolla Liisankadulla.

Toinen kokouspäivä keskittyi erityisesti ukrainalaisten pakolaisten tilanteeseen ja CCME:n kuulumisiin.

Ulla Siirto ja Mayvor Wärn-Rancken esittelivät maankohtaisen raportin Suomesta. Pääsihteeri Larissa Franz-Koivisto kertoi Suomen Caritas ry:n toiminnasta. Katolinen kirkko Suomessa on maahanmuuttajakirkko ja joka seitsemäs jäsen kymmenestä on maahanmuuttaja. Tämä antaa kirkolle tietoa maahanmuuttajatyöstä.

Paperittomat ihmiset ottavat myös yhteyttä Caritakseen. He tulevat Afganistanista ja Irakista. Heitä on arviolta 6000 -7000 henkilöä Suomessa. He eivät voi palata kotimaahansa, eivätkä he voi myöskään jäädä Suomeen. Moni on vastuussa omasta perheestään kotimaassa ja heidän tilanteensa on vaikea.

Kokouksessa todettiin, että kaikissa Pohjoismaissa on samanlainen tilanne paperittomien kannalta.

Keskustelua herätti myös venäläisten tilanne Suomessa. Suomessa asuu noin 100 000 venäläistä, joista osa kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Osa on inkeriläisiä, jotka kuuluvat Suomen ev.lut. kirkkoon. Kirkonjohtajat ovat kehottaneet olemaan syrjimättä ketään kielen perusteella. 90 % ukrainalaispakolaisista Suomessa on venäjää puhuvia. He tulevat alueelta Ukrainassa, jossa Venäjä on hyökännyt venäjää puhuvien alueella ja tuhonnut venäjänkielisiä alueita.

Pääsihteeri Torsten Moritz kertoi kuulumisia CCME:sta. Turvakäytävät pakolaisille Euroopassa on teema, jota on pidetty yllä keskusteluissa päättäjille. On myös tärkeää, miten ihmiset voivat tulla laillisin keinoin Eurooppaan työnhaun perässä. Ukrainan tilanne on vaikuttanut CCME:n työhön ja sen rooli on ollut neuvoa-antava kirkoille. CCME:hen otetaan yhteyttä kirkoista, jotka haluavat tehdä työtä pakolaisten ja maahanmuuttajien keskuudessa, mutta heillä ei ehkä ole tietoa, miten tehdä sitä. Aluksi tilanne oli hyvin kaoottinen ja  nyt puoli vuotta myöhemmin avuntarve jatkuu ja kirkot tarvitsevat rahaa, jotta voivat antaa suojaa, apua sekä ammattiapua pakolaisille. Ukrainan naapurimaat ovat ilmoittaneet, että he tarvitsevat jatkuvaa apua, koska pakolaistulva ei ole vähentynyt.

On myös tärkeää, että jokaista pakolaista kohdellaan tasa-arvoisesti riippumatta mistä maasta he tulevat. CCME on nostanut esille Euroopan maahanmuuttopolitiikan, jossa pakolaisia kohdellaan eriarvoisesti riippuen mihin maahan he tulevat ja mistä maasta he hakevat turvapaikkaa.

CCME on myös pitänyt esillä pakolaisten pitämistä rajoilla ja miten heidän turvapaikkahakemuksensa etenevät. Huolta on herättänyt myös tiettyjen maiden strategia käyttää pakolaistulvia lähettämällä ne tietyille EU:n ulkorajoille. Pakolaistulvilla yritetään kiristää EU:ta käyttämällä pakolaisia poliittisina pelinappuloina.

CCME haluaa myös pitää yllä kontaktia kirkkojen väliseen yhteydenpitoon, ja vahvistaa yhteyttä.

Torsten Moritz nosti esille CCME:n suhteen Euroopan kirkkojen konferenssiin (EKK), jolla on tulevaisuudessa vaikutuksia CCME:n toimintaan. CCME on tehnyt yhteistyötä intensiivisesti EKK:n  kanssa, mutta nyt tämä yhteistyö vähenee. CCME joutuu olemaan taloudellisesti itsenäinen vuodesta 2024 alkaen.

 Tämä tarkoittaa sitä, että CCME joutuu kääntymään jäsenistönsä puoleen ja pyytämään enemmän taloudellista apua jäseniltään, jotta sen työ turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten hyväksi voi jatkua.

Ukrainalaisten pakolaisten tilanteesta suomalaisista näkökulmista

Isä Alexander Zanemonets kertoi ukrainalaisten pakolaisten tilanteesta Suomen ortodoksisen kirkon näkökulmasta. Hänen isovanhempansa ovat Ukrainasta, mutta he muuttivat Venäjälle opiskelemaan. Hän on itse syntynyt Venäjällä. Isä Alexander asui Jerusalemissa perheensä kanssa.  Hän on ukrainalainen ortodoksipappi ja Suomen ortodoksikirkko tarjosi hänelle työtä. Pakolaiset, jotka tulevat Ukrainasta, ajattelevat jäävänsä Suomeen vähäksi aikaa, mutta nyt sota on jatkunut jo yli puoli vuotta. Isä Alexander pitää jumalanpalveluksia heidän kielellään ja käy tapaamassa ukrainalaisia pakolaisia ortodoksikirkon seurakunnissa eri puolilla Suomea ja yrittää luoda yhteyksiä ukrainalaisten ortodoksien ja paikallisen ortodoksiseurakunnan kanssa. Esimerkiksi Kuopiossa kaupunki ei ollut valmistautunut ottamaan vastaan niin monta pakolaista, joten ortodoksikirkko astui remmiin. Noin 39 000 ukrainalaista on tullut Suomeen ja vastaanottokeskukset huolehtivat ukrainalaispakolaisista, jotka ovat rekisteröityneet Suomessa turvapaikanhakijoiksi. Monet ovat kokeneet sodan omin silmin ja ovat lähteneet maasta pakon sanelemana, koska sota ei loppunutkaan kuukauden kuluttua.

Isä Alexander ottaa yhteyttä pakolaisiin pappina. Moni sai informaatiota ukrainaksi, mutta suurin osa heistä on venäjänkielisiä. Tämä herätti suurta hämmästystä ukrainalaisten pakolaisten keskuudessa. Moni ukrainalainen on tottunut slaavinkieliseen liturgiaan, ei ukrainankieliseen. On ollut myös konflikteja ukrainankielisten ja venäjänkielisten välillä, mutta kirkossa hän ei ole sitä kohdannut omassa työssään. Ukrainalaiset etsivät apua kirkosta, koska he ovat tottuneet siihen, että kirkko auttaa. Ukrainassa on kaksi ortodoksista kirkkoa. Suurempi kuului Moskovan patriarkaattiin ja pienempi Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin. Noin 10 % kuuluu kreikkalaiskatoliseen kirkkoon Ukrainassa. Heitä on enemmän Ukrainan länsipuolella. Jos he joutuisivat pakenemaan, he lähtisivät Puolaan, jonne on noin 100 kilometriä Ukrainan rajalta.

Ukrainassa on myös protestanttien kirkkojen edustajia, ja heillä on hyvät ekumeeniset suhteet ortodokseihin. Isä Alexander tapaa Suomessa myös protestanttisiin kirkkoon kuuluvia ukrainalaisia pakolaisia. Hän tapasi protestantteja Porvoossa, jotka tulivat ortodoksikirkon jumalanpalvelukseen siellä, koska he eivät olleet löytäneet kaupungista omaa kirkkokuntaansa.

Suomessa isä Alexander saa suurimman osan ukrainalaiskontakteista luterilaisten seurakuntien kautta. Monet kirkkokunnat ovat myös järjestäneet kesäleirejä ukrainalaisille, ja ottaneet yhteyttä isä Alexanderiin ja antaneet yhteydentiedot. Hän on kiitollinen tästä avusta luterilaisille papeille ja muille kirkkokunnille.

Ulla Siirto kertoi luterilaisen kirkon toiminnasta ukrainalaisten pakolaisten auttamisessa. Monet paikallisseurakunnat järjestivät rahakeräyksiä ja keräsivät tarvikkeita pakolaisille. Kirkkohallituksesta lähetettiin informaatiota seurakunnille, jos pakolaisille voitiin järjestää yösijaa väliaikaisesti, jos sitä tarvittiin. Eri tahot järjestivät myös kunnissa erilaisia asumismuotoja.  Luterilaiset seurakunnat tiedottivat ortodoksiseurakunnista ja järjestivät yhteisiä leirejä heidän kanssaan. Kirkon työntekijänä on vaikea päästä vastaanottokeskuksiin. Vastaanottokeskuksen johtaja voi päättää, saako seurakunnantyöntekijä tulla alueelle. Suomen ekumeeninen Neuvosto on ollut Migriin yhteydessä tästä asiassa.  

Kaksi kolmasosaa ukrainalaisista on sanonut, että he haluavat palata takaisin Ukrainaan, kun sota loppuu. Kolmannes halua jäädä Suomeen pysyvästi.

Larissa Franz-Koivisto Suomen Caritas ry:sta kertoi, että Caritas on aktiivinen ukrainalaisten pakolaisten kanssa. Caritas auttaa ukrainalaispakolaisia myös kansainvälisesti tekemällä yhteystyötä Itävallan Caritaksen kanssa.  

Pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken kertoi ekumeenisesta yhteistyöstä paikallisseurakunnissa ukrainalaisten auttamisessa esimerkiksi ekumeenisen diakonian kautta. Hän totesi, että yhteistyötä kirkkojen välillä tarvitaan, koska kenelläkään ei ole resursseja toimia yksin.  Monet vapaiden suuntien kristilliset seurakunnat ovat pieniä ja sen takia on hyvä yhdistää voimat, ja tehdä yhteistyötä yli seurakuntarajojen, sekä niiden järjestöjen kanssa, jotka auttavat pakolaisia. Tästä on ollut hyviä kokemuksia jo vuonna 2015, kun Suomeen tuli paljon pakolaisia. Näistä vuoden 2015 käytännöistä on ollut hyötyä myös ukrainalaisten pakolaisten kohdalla.

Kokouspäivien lopuksi osallistujilla oli mahdollisuus vierailla Mosaiikki-keskuksessa, joka on Helsingin seurakuntayhtymän tukipiste. Mosaiikki tarjoaa moniammatillista tukea ja oikeudellista neuvontaa paperittomille ja turvapaikanhakijoille.

Kokoukseen osallistuivat CCME:n puheenjohtaja Goos Minderman ja CCME:n pääsihteeri Torsten Moritz, Lemma Desta ja Anders Jordet Norjan ev.-lut. kirkosta, Søren Dalsgaard Tanskan ev.-lut. kirkosta, Anna Karlgren Ruotsin ev.-lut. kirkosta, Maria Kjellsdotter Rydinger World of Neighbours-verkostosta Ruotsista, Ása Laufey Sæmundsdóttir Islannin ev.-lut. kirkosta ja Avo Üprus Viron ev.-lut. kirkosta. Suomesta kokoukseen osallistuivat Alexander Zanemonets Suomen ortodoksisesta kirkosta, Larissa Franz-Koivisto Suomen Caritaksesta, Ulla Siirto ev.-lut. kirkkohallituksesta ja  Mayvor Wärn-Rancken ja Suvi-Tuulia Vaara Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta.