Kirkoissa tuetaan karkotuspäätöksen saaneita

Ekumeenisen vastuuviikon 2016 teema Turvassa? kohdistaa huomion Euroopasta turvaa ja toimeentuloa etsiviin ihmisiin. Enemmistö vuonna 2015 Suomeen tulleesta 32 467 turvapaikanhakijasta saa kielteisen turvapaikkapäätöksen. Karkotetuksi tuleminen koskee heitä ja kaikkia muita Euroopan ulkopuolelta tulleita, joiden oleskelulupaa ei uusita. Nämä ihmiset eivät haluaisi lähteä, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto järjesti 21.9. Helsingin Tennispalatsin HAM-kulmassa keskustelutilaisuuden Karkotettavat kirkossa. Tilaisuuden ytimen muodostivat neljä tapauskertomusta. Seurakuntansa roolista tukijana ja kanssakulkijana karkotustapauksissa kertoivat Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen, Suomen kansainvälisen evankelisen seurakunnan diakoni Vida Kessey, Helsingin Mikaelinseurakunnan lapsityöntekijä Minna Kin ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan ylidiakoni Juha Lampinen.

Tapauskertomukset valottivat Suomesta turvapaikkaa tai oleskelulupaa hakevien ihmisten ja heidän perheidensä tilanteita. Viranomaisten päätöstä odotettiin menneisyyden painaessa raskaana taakkana, nykyhetken ollessa epävarma ja tulevaisuuden hämärän peitossa. Kuvatuissa tapauksissa kirkot olivat muodostuneet yhteisöiksi, joiden puoleen kääntymällä oli mahdollista saada apua ja tukea niin vieraassa yhteiskunnassa outojen säännösten keskellä elämiseen kuin arjen ongelmiinkin. Puhujat kertoivat seurakuntien tukeneen karkotettuja myös rukoilemalla, kuuntelemalla heidän huoliaan ja kulkemalla heidän rinnallaan.

Karkotettavat kirkossa oli yksi avoimista teemailloista. Tapauskertomuksia ja keskustelua kehystivät valokuvaaja Katja Tähjän, toimittaja Kaisa Viitasen, valokuvaaja Laura Ojan, graafikko Anne-Mari Ahosen ja teatterintekijä Elina Izarran monitaiteinen näyttely Karkotetut. Tilaisuudessa kuultiin myös Maria Gasolinan suomeksi esittämää musiikkia Afrikan ja Lähi-Idän maista. Keskustelutilaisuuden juonsi Vastuuviikon koordinaattori Katariina Väisänen ja keskustelun kokoavat huomiot esitti evankelis-luterilaisen kirkon pakolais- ja maahanmuuttajatyön asiantuntija Marja-Liisa Laihia. Karkotettavat kirkossa keräsi HAM-kulmaan noin 40 henkeä.

Tapauskertomusten kautta numerot tilastoissa saivat kasvot, nimet ja henkilöhistorian. Heistä tuli äitejä, isiä, isoäitejä, poikia ja tyttäriä, ihmisiä jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvaa, opiskelemaan, työskentelemään tai asumaan yhdessä läheistensä kanssa. Heistä tuli ihmisiä, jotka ilman omaa syytään ovat joutuneet kohtaamaan suunnattoman vaikeita tilanteita, vainoa, ihmiskauppaa ja pakottamista prostituutioon. Ihmisiä, jotka apua etsiessään ovat kääntyneet ehkä heille ennestään tuntemattoman seurakunnan puoleen ja joita kirkot, seurakuntien työntekijät ja jäsenet ovat voineet auttaa.

Yhteistyö viranomaisten kanssa ja palautettavien kohtelu herättivät paljon keskustelua. Tarinoita siitä, kuinka palautus- tai karkotuspäätöksen saaneita ihmisiä on otettu kiinni tai viety yllättäen vastaanottokeskuksesta lentokentälle poistettavaksi maasta on paljon. Myös perus- ja ihmisoikeuksien puutteellista toteutumista kommentoitiin huolestunein äänenpainoin: jos niistä luovutaan, mitä jää jäljelle?

Kirkoilla on pitkä ja arvokas perinne ihmiskaupan uhrien ja turvapaikanhakijoiden auttamisessa, eikä sitä pidä hukata. Kirkot voivat vaatia viranomaisilta inhimillistä kohtelua ja toimia virallisten instituutioiden ohella etenkin niissä tilanteissa, joihin viranomaiset eivät yllä tai joita he eivät huomaa tai halua huomata. Vaikka turvapaikanhakija tai oleskelulupaa hakenut saisi kielteisen päätöksen, hänen tukenaan tulee pysyä, kohdata ihmisenä ja valaa toivoa siitä, ettei kielteinenkään päätös ole kaiken loppu.

Simo Kantele

Kuvat: Kaisa Viitanen