Kirkot pihalla - kohti luomakunnan aikaa

Huomenna, jos Jumala suo, alkaa . Tänään 31.8.2017 huomiseen luomakunnan päivään ja ortodoksisen kirkkovuoden alkuun valmistauduttiin Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa ja sen puistossa. Monia eri kirkkokuntia edustava ekumeeninen seurakunta yhtyi kiitosakaitstokseen kirkossa ja veisuuseen kirkon pihassa.

eli Luomakunnan akatistoksen toimittivat isät Teemu Toivonen ja Aleksi Saveljeff sekä kanttori Joakim Pietarinen ja kuoro.

Yleiskristillisen sisältönsä ansiosta kiitosakatistos puhuttelee ja yhdistää kauniilla tavalla kaikkia kristittyjä. Se on ylistystä ja kiitosta Jumalalle luomakunnasta ja koko elämästä.

Palveluksen jälkeen siirryttiin kirkon puistoon. Sateen uhka leijui ilmassa, mutta varsinaisesti sade alkoi vasta kun oli aterian aika. Seurakunta pakkautui ravintolateltan suojaan ja tunnelma tiivistyi mukavasti.

Tilaisuuden oli perinteiseen tapaan järjestänyt Helsingin ekumeeninen toimikunta, johon kuuluu kaupungissa toimivien kristillisten seurakuntien edustajia.

Ev.-lut. kirkon virsikirjan lisävihkosta laulettiin virsiä, metodistipastori Tapani Rajamaa luki Raamatunteksin, diakoni Minna-Sisko Jokinen Malmin evl seurakunnasta johdatti rukoukseen koko maailmamme ja kaupunkimme puolesta. Pastori Hannu Lätti ja muusikko Risto Ranta-aho säestivät laulut ja vastasivat musiikista.

Isä Teemu Toivonen toimitti vedenpyhityksen. Vedenpyhitys on palvelus, jossa palautetaan mieleen veden rooli pelastushistoriassa. Siinä rukoillaan, että pyhitettävään veteen laskeutuisi Pyhän Hengen voima ja ylistetään Herraa hänen ihmeellisistä teoistaan, joiden ylistämiseen yksikään sana ole riittävä.

Pyhitys päättyi vihmomiseen ja näin koko paikalla ollut seurakunta siunattiin pyhällä vedellä. 

Helsingin Pyhän Henrikin seurakunnan kirkkoherra, isä Marco Pasinato toimitti syksyn sadon siunaamisen.

Pääsihteeri Mari Anna Pöntinen toi Suomen Ekumeenisen Neuvoston tervehdyksen ja kutsun SEN:n satavuotisjuhlapäivän .

Caritas ry:n edustaja Adriana Saarialho kutsui Caritaksen vapaaehtoisten laittamalle nuudeliaterialle. Yhteinen ateria siunattiin.

Ja juuri siinä kohtaa sade yltyi. Seurakunta kokoontui tiivisti teltan suojaan, koettiin oikea ateriayhteys. Keskustelua syntyi vieraidenkin kanssa, nuudeliateria maistui ja kaikilla oli hyvä mieli.

Näin oltiin ekumeenisin menoin luotsattu seurakunta taipaleelle kohti luomakunnan aikaa.

En voi nähdä tuulta.

Jäljet siitä jää.

Niityn ruoho huojuu,

meri myrskyää.

Pyhä Henki on kuin 

tuuli hiljainen,

saapuu ilon tuoden,

pelon poistaen.

(Virsi 946, Anders Frostenson, suom. Juhani Forsberg)

_____

Sirpa-Maija Vuorinen

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat isompina.