Kohti uudenlaista kristillisten yhteisöjen toimintakulttuuria

Saija Kainulainen osallistui Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajana marraskuussa 2017 pohjoismaisen ekumeenisen naisverkoston kokoukseen Göteborgissa ja ekumeeniseen seminaariin Tro&feminism.

Kun Me Too -kampanja oli vasta rantautumassa Suomeen viime vuoden marraskuussa, Nordisk ekumenisk kvinnokommitté (NEKK) kokoontui Göteborgissa ja osallistui yhdessä -seminaariin, jonka järjestäjinä oli useita kirkollisia toimijoita, mm. Ruotsin kirkko ja Ruotsin ekumeenisen neuvoston naisjaosto. Sekä seminaarissa että NEKK:n kokouksessa käsiteltiin tätä maailmalla ajankohtaista Me Too -kampanjan mukana tuomaa näkyvää murrosta.

Ruotsin kirkon oma Me Too -kampanja keräsi vuoden 2017 lopulla 1382 allekirjoitusta kampanjan tueksi Ruotsin kirkon työntekijöiltä. Julkaistavaksi koottiin 300 todellista tarinaa väärinkäytöksistä. Tarinat ovat suurimmaksi osaksi järkyttävää luettavaa ja ne nostivat esiin Ruotsin kirkon piirissä olevan vaikenemisen kulttuurin leiman sekä häpeällisen ja epäammattimaisen kohtelun. Ruotsin kirkon gender-asioista vastaava Inger Lise Olsen on tulossa Suomeen kertomaan Ruotsin Varde Ljus –kampanjasta Helsingin Tuomiokirkon kryptassa järjestettävään lauantaina 14. huhtikuuta 2018. Tähän seminaariin ovat eri seurakuntien työtekijät ja vapaaehtoiset tervetulleita.

Yhdysvalloissa alkunsa saaneen Me Too -kampanjan merkitys on jo nyt näkyvästi suuri eri puolilla maailmaa yhteiskunnan eri aloilla. Kampanjalla on ollut tervehdyttävä vaikutus yhteiskuntaan ja yhteisöihin, vaikka asioiden käsittely onkin ollut ilmiselvästi raskasta. Sisäisen kulttuurin muutosta on tapahtumassa myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Viime vuoden 2017 toukokuussa Luterilaisen maailmanliiton (LML) yleiskokous on erityisesti rohkaissut jäsenkirkkoja seksuaalisen häirinnän poistamiseen seurakunnista ja kirkon työn piiristä. Luterilainen maailmanliitto myös toteaa, että kirkon tulisi tehdä yhteistyötä yhteiskunnan kansalaisjärjestöjen kanssa. Erityisen tärkeää on, että juuri kirkkojen johtoasemassa olevat suuntaavat yhteisöjään niin, että toimintatavoissa oleviin väärinkäytöksiin olisi helpompaa puuttua. Me Too-kampanjan myötä on havaittu, että jos väärinkäytöksen uhri tai väärinkäytöstä läheltä näkevä on uskaltanut puuttua asiaan, niin ongelmia on ollut siinä, ettei asianosaisia ole uskottu tai väärinkäytöksiin liittyvä käsittelyaika on ollut liian pitkä. Myös tähän kirkossa olisi hyvä kiinnittää huomiota. Olisiko mahdollista soveltaa tällaiseen tilanteeseen ’hoitotakuun’ tapaista mallia niin, että käsittelyaika olisi inhimillisesti kohtuullinen.

Suomeen Me Too-kampanjan vaikutukset ovat tulleet hitaasti, mutta rohkeita vaikeiden väärinkäytösten esilletuloja on tullut. On ollut surullista nähdä kuinka väärien toimintatapojen käytöstä on vaiettu.  Suomessa on julkaistu ruohonjuuritason toimesta kirkon piirissä seksuaalista häirintää vastaan Totuusvapauttaa –vetoomus, jonka on voinut yksityisesti allekirjoittaa. Me Too-kampanja on saanut kritiikkiä mm. siitä, että siinä mennään liian pitkälle ja liian julkisesti. Tärkeää olisi, että julkisuudessa asiasta puhuminen voisi tapahtua kaikkia ihmisiä kunnioittaen. Vaikeasta aiheesta on kuitenkin pystyttävä keskustelemaan asiallisesti. Me Too-kampanja on vaikuttanut juuri vallan rakenteiden murtumiseen. Usein nämä esille tulevat vääryydet ovat tapahtuneet tilanteissa, joissa valtaa on käytetty väärin. Valta vaatii vastuun olemassaoloa, sillä vastuun puuttuessa valta vääristyy ja sen seurauksena koko yhteisön toiminta voi vääristyä. Rohkeus puuttua alistaviin toimintatapoihin on kunnioitettavaa vastuunkantoa. Johtoasemassa olevalla ei välttämättä ole esimiestä, joten oman työnsä johtajan hyvä ominaisuus on taito tunnistaa oma heikkoutensa. Kaikilta johtajilta odotetaan kykyä hyvään käytökseen ja oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.

Erilaisuus on rikkautta. Erilaisuuden ei pitäisi johtaa epätasa-arvoon tai syrjintään. Erilaisuus ei ole huonouden merkki vaan erilaisuus on lahja. Ihmiset voivat olla erilaisia sukupuolen, etnisen taustan, iän, vamman tai sosiaalisen luokan perusteella. Kirkoissamme erilaisia ovat myös liberaalit ja konservatiivit. Myös kirkkojen sisäinen ekumenia on tärkeää. Keskustelimme NEKK:n kokouksessa, että tarvitsemme kirkoissamme, sekä kirkkojen paikallisissa seurakunnissa että maailmanlaajuisessa kirkossa, kulttuuria, jossa toimimme ekumeenisten hyvien tapojen mukaisesti. Nykypäivän sekularististen haasteiden edessä yhteistyö kristittyjen kesken on välttämätöntä. Tarvitsemme toisiamme maailmanlaajuisessa Kristuksen kirkossa.

Teksti ja kuva: Saija Kainulainen