Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa pohdittiin maanantaina 24.10.2022 mikä on kohtuullista ja miten kestävää tulevaisuuttaa voidaan rakentaa yhteiskunta- ja yksilötasolla niin Suoemssa kuin kansainvälisestikin.
Äänessä ovat muun muassa YK-nuoret, Ortodoksisten Nuorten Liitto ja YoungCaritas. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston Nuoriso- ja yhdenvertaisuusjaostot ja se sijoittui Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivälle, joka on myös kansainvälisesti Yhdistyneiden kansakuntien päivä. Rukouspäivää vietetään , jota tänä vuonna vietetään juurikin kohtuullisuus-teemalla.
Tapahtuman avasi yhdenvertaisuus jaoston puheenjohtaja Saija Kainulainen. Hän kertoi, että tässä tapahtumassa jaostot halusivat nostaa esille erityisesti nuorten
ajatuksia kohtuullisuudesta, joka on yksi YK:n Agenda 2030 tavoitteista. Kuinka
nykyinen maailmantilanne (pandemia, sota Euroopassa ja ilmastokriisi) haastaa
meitä muuttamaan kulutustottumuksiamme? Mikä on kohtuullista ja mikä on hyvää
elämää? Onko tärkeää pitää yllä toivoa?
Kainulainen kertoi, että Yhdenvertaisuusjaoston toiveena on erityisesti ollut se, että kohtuullisuus-aihetta käsiteltäessä voitaisiin ottaa huomioon yhdenvertaisuus. Onko kohtuullinen tulevaisuus kaikille? Tämä tulisi olla tavoitteena. Onko tulevaisuudessa mahdollisuus kohtuulliseen elämään kaikilla Suomessa ja koko maailmassa? Meillä on yksi yhteinen "maapallo", jossa elämme.
”Niin kauan kun maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa”, jatkoi Kainulainen siteeraten keskiajalla vaikuttanutta pyhä Franciscus Assisilaista, joka tunnetaan luonnon ystävänä ja varjelijana. Lapset, kukat ja linnut ovat kaikki merkkejä elämästä ja antavat ihmisille viestin elämän jatkumisesta sekä kasvusta. Kun yhteisössä otetaan huomioon ja kuullaan luomakunnan kaikkein herkimpiä, hauraimpia ja pienimpiä, niin silloin koko yhteisön elämässä hyvinvointi paranee. Eikö silloin pidetä yllä laajaa kaikille yhteistä toivoa?
Silloin toivo syntyykin tekemällä yhdessä. Halutaan puolustaa tätä elämää. Lapset, kukat ja linnut ovat kaikki kallisarvoisia ja näiden suurta arvoa on oikeastaan mahdotonta mitata, totesi Kainulainen.
Alun perin rikkaaseen perheeseen syntynyt ja paikallisena bailaajana - juhlijana - tunnettu Franciscus Assisilainen päätti luopua koko omaisuudestaan ja elää loppuelämänsä vapaaehtoisesti askeettisessa köyhyydessä. Oliko tämä liian radikaali teko, olisiko vähempikin riittänyt? Joka tapauksessa vielä tänäkin päivänä häntä kunnioitetaan erityisesti luonnonsuojelun - eläinten, ympäristön ja rauhan pyhimyksenä.
Ensimmäisen alustuksen piti Suomen YK-nuorten puheenjohtajana TM Camilla Ojanen, joka on mukana edistämässä kestävän kehityksen tavoitteita Suomessa ja globaalisti. Erityisesti Suomen YK-nuoret on viime vuosina kampanjoinut nuorten osallisuuden puolesta ilmasto-päätöksiä tehtäessä. Camilla uskoo, että nuorten on ehdottomasti oltava mukana, kun teemme päätöksiä heidän tulevaisuudestaan. Hän edistää nuorten osallisuutta myös toimimalla Suomen Unesco-nuorisodelegaattina, missä hän keskittyy erityisesti Unescon työhön tieteiden parissa.
Ojanen ajattelee, että kestävässä kehityksessä on lopulta kyse nuorten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien turvaamisesta - onhan YK juuri julistanut terveen ympäristön ihmisoikeudeksi. Nuorten kokemia haasteita heidän ihmisoikeuksiensa toteutumisessa ei kuitenkaan juuri tunnisteta, ja tämän asian puolesta Camilla on tehnyt vaikuttamistyötä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Camilla Ojala nosti esiin kuinka Nuorten kuuleminen YK:n prosesseissa on huomioitu esimerkiksi -päätöslauselmassa, joka laadittiin suomalaisten aloitteesta – miksipä ei luotaisi myös rakenteita järjestelmälliseen nuorten kuulemiseen ilmastokriisin ratkaisuja etsittäessä?
Tapahtuman toinen pääpuhuja Susanna Luukinen on ollut jo teini-iästä saakka nuuka kuluttaja, erittäin innokas kirpputoreilla käyvä ja kasvisruokaa kannattava nuori, mutta noin viisi vuotta sitten hän törmäsi netissä aika pitkälle vietyyn ekologiseen ajattelutapaan, Zero Wasteen. Tämä havahdutti hänet siihen, kuinka paljon vauraassa maassa asuvan ihmisen elämäntavan ja kuluttamisen pitäisi todella muuttua, jotta oltaisiin oikeasti kestävällä tasolla.
Vuonna 2017 Susanna aloitti Ekoeleganssi-kanavan, jotta hän itse jaksaisi kohdata oman ekopolkunsa. Hän perusti myös samanmielisen porukan kanssa Zero Waste Finland ry:n vuonna 2018 ja lähti töihin vihreään politiikkaan.
Susanna on helsinkiläinen sosiologi, yhteiskunnallisen viestinnän asiantuntija ja vastuullisuusvaikuttaja. Hän on kokonaisvaltaisen kestävään elämäntapaan pyrkivä minimalisti, hitaamman elämänrytmin puolestapuhuja ja innokas säästäjä.
Nykyisin Susanna puhuu mieluiten kokonaisvaltaisen kestävästä elämäntavasta tai 2500 kilon hiilijalanjäljen mukaisesta elämästä, johon jokaisen suomalaisen tulisi pyrkiä vuoteen 2030 mennessä.
Susanna Luukinen puhui tapahtumassa siitä, miten yksilö pyrkiä kohti ekologista elämäntapaa ja minkälaisilla asioilla on suurin merkitys kulutustottumuksissa ja elämänvalinnoissa maapallon kestokyvyn kannalta. Hän kannusti pohtimaan omia valintoja omien resurssien mukaan – jokainen voi tehdä kestävämpiä valintoja ja ekotekoja yhdellä tai useammalla elämänalueella: asuminen, ruoka, liikkuminen, harkitseva kuluttaminen. Oman hiilijalanjälkensä voi laskea esimerkiksi Sitran .
Osallistujat pääsivät pohtimaan kohtuullisuutta, kiitollisuutta ja yhdenvertaisuutta myös kolmessa työpajassa. Ekoteologisen raamattupiirin kohtuullisuudesta veti Ari Koponen Ortodoksisten Nuorten Liitosta, kehitysyhteistyötä ja globaalikehitystä yhdenvertaisuuden näkökulmasta erityisesti nuorille suunnatun Samanarvoinen elämäni -hankkeen kautta esittelivät Young Caritas -vapaaehtoiset Meisa Danon johdolla. Arjen kestävästä kuluttamisesta keskusteluun johdatti Kirsi Erkama Suomen Lähetysseurasta.
Illan lopuksi paneelikeskustelua kohtuullisesta tulevaisuudesta kaikille johti Lasse
Lindberg, joka on Nuorisojaoston puheenjohtaja ja keskustelussa mukana olivat Dard
Meer (Suomen ortodoksinen kirkko), Linda Helin (Suomen Adventtikirkko) ja Aaron
Eloranta (Suomen ev.-lut. kirkko). Paneelissa pohdittiin, mitä kohtuullisuus
merkitsee ja minkälaista toivoa on löydettävissä kestävämmästä tulevaisuudesta.