Kokemuksia kohtuuttomuudesta - seurakunnat kulkevat turvapaikanhakijoiden rinnalla

Turvapaikanhakuprosessissa on havaittu virheitä erityisesti niiden kohdalla, joiden asiaa käsiteltiin maahanmuuttovirastossa 2016 ja 2017. Tämä johtui pääosin siitä, että virastossa jouduttiin pikavauhtia rekrytoimaan ja kouluttamaan uusia puhuttelijoita käsittelemään turvapaikkahakemuksia. Lisäksi tulkeiksi jouduttiin hyväksymään ihmisiä, joiden kielitaito oli puutteellinen. Lyhyellä perehdytyksellä ja työpaineilla on ollut hintansa ja osa turvapaikkaprosesseista on käsitelty puutteellisesti.

Lisäksi edellisen hallituksen tekemät kiristykset maahanmuuttopolitiikkaan ja ulkomaalaislainsäädäntöön ovat heikentäneet erityisesti turvapaikanhakijoiden asemaa. Kiristyksistä enemmän on luettavissa

Moniin eri kirkkokuntiin ja niiden seurakuntiin kuuluvat työntekijät ja vapaaehtoiset ovat kulkeneet mukana monen turvapaikanhakijan prosessissa. Vaikka rinnalla kulkemisessa ei tehdä eroa siinä, onko henkilö kristitty, kiinnostunut kristinuskosta tai muun uskonnon edustaja, on seurakuntien työntekijöiden ja vapaaehtoisten kontolle tullut erityisen paljon kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden asioita. Tämä on luonnollista, ovathan nämä turvapaikanhakijat löytäneet seurakunnan ja ilmaisseet halunsa vaihtaa uskontoa. Jokaisella heistä on oma historiansa siinä, miksi he ovat päätyneet vaihtamaan uskontoa.

Uskonnon vaihtaminen on pitkä prosessi, sillä seurakunnat edellyttävät kristillistä opetusta ennen kastetta ja seurakuntaan liittymistä. Tätä ennen turvapaikanhakija on saattanut käydä seurakunnan toiminnoissa tutustumassa ja katsomassa, mistä on kyse. Moni on saanut kasvatuksen, jossa kristinuskoon ei ole voinut tutustua, koska se on tulkittu olevan oman uskonnon vastaista. Tämä on saattanut ruokkia kuvaa siitä, että kristityt ovat pahoja ja kristinusko jotain synnillistä.

Turvapaikan etsintä on tuonut henkilön uuteen maahan, jossa kristinusko on vallitseva uskonto. Seurakuntien kyky vastaanottaa turvapaikanhakijoita on ollut hyvä ja se on jättänyt myönteisen jäljen. Seurakunnista turvapaikanhakijoiden vastaanottajina on mahdollista lukea enemmän Aleppon kelloista tai Jorma Kuitusen (2019, Aikamedia) toimittamasta kirjasta .

Monet turvapaikanhakijat löysivät seurakunnista välittäviä ihmisiä, jotka ovat kulkeneet heidän rinnallaan, kuunnelleet ja myötäeläneet heidän tarinaansa ja luoneet toivoa vaikeuksien keskellä. Ei ihme, että seurakunnan sanoma on puhutellut ja alkanut kiinnostaa. Uskon syvimpään olemukseen kuuluu yhteys, koinonia, joka tarkoittaa muun muassa yhteistä jumalanpalvelusta ja kristittyjen yhteyttä.

Onkin varsin kummallista lukea sekä maahanmuuttoviraston että hallinto-oikeuksien tekemistä kielteisistä päätöksistä viestiä siitä, että kristityksi kääntynyt turvapaikanhakija on löytänyt seurakunnasta vain korvikkeen yhteisön kaipuulleen. Näin viranomaiset asettuvat ehkä tahtomattaan samalla teologian tulkitsijoiksi kumoamaan yhtä kristillisen uskon ydintä: kristittyjen yhteyttä. Lisäksi turvapaikanhakijan kiinnostus kristinuskoa kohtaan voidaan tulkita epäaidoksi tai ulkokohtaiseksi, koska hän on usein tullut mukaan seurakunnan toimintaan jonkun kutsusta.

Seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset ovat huomanneet, että aina tulkki ei osakaan kääntää kristillistä sanastoa tulkattavalle kielelle ja vastaavasti takaisin puhuttelijalle. Isojakin käännöspuutteita on tullut vastaan. Tämä on laittanut monet pohtimaan, onko ylipäätään oikein, että kristityksi kääntynyttä turvapaikanhakijaa haastattelee muslimitaustainen puhuttelija ja puheen kääntää muslimitaustainen tulkki. Väärinymmärryksen vaara voi olla suuri, vaikka puhuttelija ja tulkki muutoin toimisivatkin ammattietiikan mukaisesti.

Toisaalta on aihetta epäillä, että kulttuurinen ymmärryksen puute puhuttelijan ja puhuteltavan välillä luo väärinymmärryksiä puhutteluun. Toisen kulttuurin ja uskonnon piiristä tuleva turvapaikanhakija voi ilmaista kristinuskoon kääntymistään sanoilla, jotka ovat hänelle tuttuja, mutta viestivät kuitenkin toisesta uskonnosta ja kulttuurista. Kun tämä tulkitaan, ettei kristinuskoa ole sisäistetty, voidaan mennä hakoteille.

Tässä kohtaa avuksi olisi, jos puhuttelijat ja oikeusistuimet ottaisivat todesta seurakuntien kirjoittamat lausunnot ja kuulisivat myös avustajia. Nyt kielteisiä päätöksiä on tullut myös niille, jotka ovat olleet seurakunnissaan tehtävissä, joihin pääsee vain sellainen, joka on uskon sisäistänyt, esimerkiksi ehtoollisavustajiksi. Lausunnot jäävät kuitenkin usein toisarvoiseksi sen rinnalla, minkä käsityksen puhuttelija tai tuomari muodostaa kuulemisessa. Tämä haastaa pohtimaan, miksi tuomioistuimilla ei ole käytössään uskontoasiantuntijaa, kuten heillä on käytössään vaikkapa lastensuojelun asiantuntija.

On totta, että uskonnon vaihtamista on käytetty turvapaikan saamiseen pelkästään hyötytarkoituksissa. Tällainen tekee hallaa niille, jotka ovat oikeasti löytäneet paikkansa seurakunnista ja haluavat olla kristittyjä. Siksi on edelleenkin tärkeää, että seurakunnissa kuulostellaan tarkkaan, millä mielellä ihminen on vaihtamassa uskontoa.

Näyttää myös siltä, että eroja on puhuttelijoiden ja hallinto-oikeuksien välillä siinä, ketkä ja missäpäin antavat erityisen paljon kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Tämä saa pohtimaan, onko puhuttelijan tai tuomarin omalla suhtautumisella uskontoon ja uskonnollisiin yhteisöihin jotakin tekemistä sen kanssa, uskooko hän kääntymyksen aitouteen vai ei. Lisäksi näyttää siltä, että niiden turvapaikanhakijoiden, jotka ovat löytäneet kristinuskon jostain tietystä uskonnollisesta ryhmästä, on vaikeampi osoittaa vakaumuksena aitous. Tämä tulee esille keskusteltaessa eri yhteyksissä kristittyjen tukihenkilöiden kanssa, jotka ovat olleet turvapaikanhakijoiden tukena. Jotkut viestivät lähes kategorisista negatiivisista päätöksistä, kun toiset taas voivat iloita myös myönteisistä turvapaikkapäätöksistä. Onko niin että uskonnonvapaus kohtelee eri uskonnollisista taustoista tulevia eri tavoin?

Ulla Siirto

Asiantuntija, monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatyö, ev.-lut. Kirkkohallitus

SEN:n turvapaikkatyötä tekevien asiantuntijaverkoston työryhmän jäsen.