Kolmikantatapaamisessa teemoina kirkkojen vuoropuhelu ja tulevaisuuden näkymät

Vuosittain järjestettävään Suomen vapaakristillisen neuvoston (SVKN), Frikyrklig samverkanin (FS) ja evankelisluterilaisen kirkon kolmikantatapaamiseen kokoonnuttiin 25.8.2022 Helsingissä.

Kokousta isännöi ruotsinkielinen vapaakirkko Missionskyrkan i Finland. Seurakunnanjohtaja Markus Österlund esitteli kokouspaikan Andreaskyrkanin historiaa ja toimintaa. Kirkko Helsingin Korkeavuorenkadulla on yksi vanhimmista vapaakirkollisista kirkkorakennuksista, se on rakennettu 1886. Alusta asti seurakunta on halunnut olla paikka, johon ihminen voi tulla, kun voi huonosti. Aluksi suomenkielinen ja ruotsinkielinen vapaaseurakunta kokoontuivat molemmat Andreaskyrkanissa, kunnes suomenkieliset hankkivat oman rakennuksen Annankadulta. Nykyään seurakunnan AndreasHelps tarjoaa ruoka-apua, jonka tarve on vain kasvanut korona-aikana ja ukrainalaiset pakolaiset ovat myös kasvattaneet avuntarvitsijoiden joukkoa, ruokaa noutaa torstaisin jopa pitkälti yli 600 ihmistä.

Frikyrklig Samverkanista kokoukseen osallistuivat Roger Andersson (miss.), Patrik Hellström (pingst.), Peter Sjöblom (bapt.), Catarina Ekman-Niemi-Kaija (met.), Vapaakristillisestä neuvostosta osallistuivat Arto Kortemaa (vap.), Esko Matikainen (hel.), Aimo Helminen (adv.), Soile Kasi (met.), Jari Portaankorva (bapt.) ja Saga Lippo (Pelastusarmeija). Evankelisluterilaisesta kirkosta osallistuivat Tomi Karttunen, Petri Määttä, Kimmo Kääriäinen. Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta osallistuivat Mayvor Wärn-Rancken ja Suvi-Tuulia Vaara.

Kokouksessa käsiteltiin toimijoiden ajankohtaiset kuulumiset ja suunnitelmat. Johtava asiantuntija Tomi Karttunen esitelmöi Suomen evankelisluterilaisen kirkon kotimaisista teologisista dialogeista ja yhteisistä kysymyksistä protestanttisten vähemmistökirkkojen kanssa. Koko esityksen voi lukea .

Luterilaisen kirkon ja Vapaakirkon välistä vuoropuhelua on käyty Suomessa 40 vuotta ja siinä on käytetty asteittaisen lähentymisen mallia. Keskusteltu on käyty esimerkiksi sakramenteista, virasta, sekä muista opillisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä, oikoen väärinymmärryksiä ja löytäen yhteisiä kiinnekohtia samoin kuin eriäviä näkemyksiä.

Dialogia luterilaisten ja helluntaiherätyksen välillä on käyty 80-luvulta lähtien, jossa esimerkiksi Raamatun keskeisestä asemasta ja evankeliumin julistamisesta on löydetty yhteistä pohjaa. Vanhurskauttamisesta on ollut hedelmällinen teema keskusteluille sikäli, että siinä yhtymäkohdat on todettu, myös seurakuntakäsityksistä on löydetty paljon yhteneväisyyksiä.

Baptistien ja luterilaisten välisiä keskusteluja on käyty vuodesta 1997, niissä on käsitelty laajasti eri aiheita, muun muassa uskoa ja kastetta, niiden väistä suhdetta ja ehtoollista ja kristillisen perinteen välittämistä eteenpäin.

Metodistien ja luterilaisten välistä dialogia on käyty 2000-luvun alusta lähtien ja ekumeeninen sopimus solmittiin kirkkojen välillä vuonna 2010. Ekumeenisen liikkeen pyrkimys kohti kasteen vastavuoroista tunnustamista ja kastekysymyksiä on työstetty myös suomalaisissa oppikeskusteluissa. Dialogeissa käsitellään sekä teologisia että käytännön kysymyksiä, esimerkiksi yhteisistä koulutustarpeista ja yhteiskunnallisista teemoista.

Kokouksessa keskustelua käytiin siitä, minkälaisia tavoitteita opillisille keskusteluille asetetaan. Tavoitteena voi olla lähestyminen, mutta myös ymmärryksen ja kunnioituksen kasvaminen, oppiminen ja jakaminen. Paikallisella tasolla yhteinen julistus Kristuksesta, yhteinen palvelustehtävä ja yhteinen rukous yhdistävät.

Iltapäivällä yhteistä keskustelua käytiin myös siitä, miten maallistuminen näkyy kirkkojen arjessa ja pohdittiin, miten nuorempi sukupolvi saadaan kiinnostumaan kirkosta. Aiheesta alusti Patrik Hellström ruotsinkielisestä helluntaikirkosta. Teoksessa (2007) on tarkasteltu amerikkalaisia kirkkoja, jotka ovat palanneet kasvu-uralle. Kysymyksiä, jotka nousevat kasvavien seurakuntien taustalla olivat: onko toiminnan pohja raamatullinen? Välittääkö seurakunta Kristuksen kunniaa ympäristöönsä, kykeneekö seurakunta heijastamaan Kristusta kulttuurisessa kontekstissaan, onko seurakunta missionaarinen? Missiona ymmärretään tässä Missio Dei, Jumalan missio, jossa kirkko on työkalu.  

On tunnistettu kuusi tekijää toimintansa onnistuneesti uudelleen käynnistäneiden kirkkojen taustalla: (1) proaktiivinen johtajuus; (2) strateginen rukouspalvelu, (3) mission uudelleen löytyminen, (4) ylistys ja saarna ovat tärkeitä, (5) ihmiset on innostettu ja kutsuttu osaksi seurakunnan toimintaa ja (6) pienryhmät luovat yhteisöllisyyttä. Yhteisessä keskustelussa liikkuivat muutostarpeet ja yhteisön rakentamisen haasteet ja uusien seurakuntajohtajien kasvattaminen.

Kolmikantatapaaminen päätettiin yhdessä lausuttuun Herran siunaukseen.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotimaiset teologiset dialogit protestanttisten vähemmistökirkkojen kanssa

Kolmikantatapaaminen 25.8.2022

Tomi KarttunenYhteyden rakentaminen kristittyjen kesken annettuna tehtävänä ja ainoana mahdollisuutena


Hyvät sisaret ja v...