Kristityt kestävän tulevaisuuden rakentajina -  työseminaarissa kohtuullista elämäntavan avaimia etsittiin toivon ja toiminnan näköaloin

Churches for a Sustainable Future - kristityt kestävän tulevaisuuden rakentajina työseminaari järjestettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun kampuksella ja etäyhteyden välityksellä Helsingissä 4.-5.10.2022.  Seminaarin tavoitteena oli pohtia kirkkojen, seurakuntien ja kristittyjen paikkaa ja erityistehtävää globaalin kestävyyskriisin maailmassa. Yhteen kokoonnuttiin työstämään 2020-luvun maailmassa relevanttia ekumeenista ekoteologiaa. Tapahtuma oli myös mahdollisuus jakaa sekä ympäristökriisin herättämää ahdistusta että innostavia, toivoa luovia kokemuksia tavoista elää yhdessä kestävämmin, luomakunnan antamissa rajoissa.

Työseminaarin järjestivät yhteistyössä STEP-opintokeskus, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura.

Työseminaari käynnistyi 4.10. illalla etkoilla eli verkostoitumistilaisuudella, jossa kristilliset järjestöt esittelivät Kestävyyden torilla omia kestävän tulevaisuuden projektejaan, joita onkin sekä Suomessa että kansainvälisesti monipuolinen kattaus. Illan aikana virittäydyttiin työseminaarin teemoihin myös taiteilija ja eläinoikeusaktivisti Limppu Witickin esitellessä näyttelynsä. Witickin syvästi koskettavat maalaukset, jotka teemat kumpuavat eläinten oikeuksien, eläinteologian ja raamatuntekstien maailmasta, loivat oivan pohjaa yhteisille pohdinnoille. Illan musiikista vastasi Rinki-yhtye. Myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mayvor Wärn-Ranckenin iltarukoushetki kampuksen kappelissa suuntasi osallistujien ajatuksen tulevaan seminaaripäivään.

Varsinaisen seminaaripäivänä 5.10. alkusanat lausuivat tapahtuman järjestäjien edustajat Jouko Porkka (Diak), Sarah Tiainen (Suomen ekumeeninen neuvosto) ja Jari Visto (STEP-opintokeskus). Päivän juonsivat Raili Keränen-Pantsu (Uskonnonopetus.fi) ja Tuulia Kokkonen (Kirkon Ulkomaanapu).

Aamurukoukseen johdatti ja seminaarin avauspuheenvuoron piti pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta. Hän johdatteli ajatuksia päivän kohtuullisuus-teemaan psalmin kahdeksan sanoin. Wärn-Rancken vertasi maailmantilaa ihmisen kuumeoireisiin ja totesi, että työseminaariin kokoonnuttu yhteen pohtimaan, miten voisimme pelastaa sairaan maailmamme tuleville sukupolville siten, että Jumala voi jatkaa työtään maailmassa.

Keynote Markku Kulmala: Mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys ja mitä minä siitä kristittynä ajattelen

Päivän keynote-luennon piti akatemiaprofessori, aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala INAR-keskuksesta Helsingin yliopistosta. Koko esityksen voi kuunnella kahden viikon ajan. Salasana on DC?u^UG.  (huomioi, että piste lopussa kuuluu salasanaan.)

 Kulmala keskittyi siihen, mistä ilmastonmuutoksessa on kysymys ja mitä hän siitä kristittynä ajattelee. Puheenvuoro avasi lyhyesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia  perustarpeiden  - ruokaturva, veden riittävyys, puhdas ilma - täyttämiseen. Ilmakehätutkijana Kulmala totesi, että YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoiteisiin tulisikin lisätä yhdeksi tavoitteeksi puhdas ilma.

Kulmala painotti, että kaikkia tieteenaloja ja tiedediplomatiaa tarvitaan, jotta ideoista voidaan päästä implementaatioon. Seurakuntien tehtäväksi Kulmala näkee toivon tuottamisen.

Hän kehotti tarkkailemaan ilmastosysteemiä sopivan pilvisenä päivänä. Koko järjestelmä on keskenään riippuvainen verkosto ja siihen vaikuttavat luonnonilmiöt ja ihmisten toimet. ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys, vaan tieteellinen fakta.

Kulmala esitteli tutkimustiedon valossa väestönkasvun, bruttokansantuotteen ja energiankulutuksen suhdetta maailmanlaajuisesti. Fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen ja öljyn käyttö, kasvaa edelleen, mikä on huolestuttavaa. Hiilidioksidipäästöjen globaalit mittaukset todentavat kehityssuuntaa, vuosittain nähdään toukokuussa päästöjen mittauksissa vuoden maksimi. Vuosittaisia tilastoja vertailemalla voidaan todeta neljässä vuodessa 2018-2022 päästöjen kasvua on ollut kaksi yksikköä vuodessa. Ilmakehästä mittauksia on tehty vuodesta 1958 lähtien. Tavoite on, että päästöt saataisiin laskemaan alle vuoden 1990 tason, mutta mittaukset kuitenkin osoittavat jatkuvaa päästöjen kasvua. Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä ei ole laskenut. Koronan aikana päästöt vähentyivät seitsemän prosenttia. Tavoite on saada hiilidioksidinielut suuremmiksi kuin hiilidioksidipäästöt 20 vuoden tarkastelujaksolla. Tällä hetkellä noin puolet päästöistä jää ilmakehään.

Syynä päästöjen kasvuun Kulmala näkee sen, että globaalisti ei käytetä parasta mahdollista teknologiaa tuotantoprosesseissa. Tuotannon siirtäminen kuluttajamaista halvan työvoiman maihin seuraa kasvavia hiilidioksidipäästöjä, vaikka samaan aikaan sillä voi olla positiivisia vaikutuksia esimerkiksi työllisyyteen kehittyvissä maissa.

Kulmala muistutti myös, että hiilidioksidipäästöt eivät ole ainoa syy ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi metaani ja muut kaasut, pienhiukkaset, pilvet ja maapallon heijastuskyvyn muutokset vaikuttavat siihen omalta osaltaan. Kokonaisuuden hahmottamiseen ja sopeutumiseen tarvitaankin integroiva lähestymistapa ja laajaa tiedonkeruuta yli tieteenalojen.

SMEAR-tutkimusasemat (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations), joita sijaitsee eri mantereilla, Suomessa Juupajaoella Hyytiälän metsätieteellisellä kenttäasemalla, keräävät laajasti luotettavaa dataa ilmakehästä.  Metsät ovat tehokkaita hiilinieluja ja siksi kestävä metsänhoito on yksi avain hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Kulmala peräänkuuluttikin tutkittua tietoa päästöjen vähentämisestä ja päästöjen kompensaatiosta. Kriittisesti tulee suhtautua taloudellisten toimijoiden tarjoamiin päästökompensaatioihin.

Kulmala näkee, että päästöt pitäisi hinnoitella ja hiilidioksidinieluista tulisi saada rahallinen korvaus. Kansainväliset projektit ovat tarpeellisia tavoitteiden saavuttamiseksi ja Helsingin yliopisto on tässä työssä mukana. Erilaisia tutkimusasemia ja datankeruuta tarvitaan lisää eri puolille maailmaa, jotta osataan jatkossa vasta myös niihin kysymyksiin, joita kukaan ei ole vielä edes kysynyt. Tarvittaisiin myös kansainvälistä tiedejohtajuutta, jossa visioita kohti voidaan pyrkiä määrätietoisesti.

Kiinan kasvavilla alueilla megakaupungeissa on tapahtunut valtavaa väestönkasvua ja ilmanlaadun huonous on konkreettista todellisuutta. Saastesumua ehkäistään esimerkiksi pysäyttämällä liikenne tiettyinä päivinä päästöpiikkien hillitsemiseksi.

Kulmala pohti hyvää elämää ja miten voimme toimia paremmin. Hän totesi, että nykytilanteessa voimme kasvattaa ymmärrystämme maailman toimintamekanismeista, hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua uusiin olosuhteisiin ja luonnonmullistuksiin. Hän nosti myös esiin sen, että ihmisten pitäisi tehdä parannus tuhoavista toimintamalleistaan, ahneudesta, itsekyydestä ja tuhlaavaisuudesta. Omaksi tärkeysjärjestyksekseen Kulmala hahmotteli tärkeimmästä vähemmän tärkeisiin: Jumala - perhe, kristittyjen yhteys - työ, opiskelu, - terveys ja kunto, muut ihmiset ja asiat ja harrastukset. Ihmisen elämän tärkeysjärjestyksen tulisi näkyä hänen ajan- ja rahankäytössään. Hän totesikin, että muutos vaatii henkistä kanttia, sillä se merkitsee myös  luopumista ja sitoutumista.

Toivottomuus, toivo ja vaikutusmahdollisuudet

Kommenttipuheenvuoron käytti opiskelija, Changemaker-vapaaehtoinen Iida Silfverhuth, joka toi keskusteluun yhden nuoren aikuisen näkökulmaa samalla todeten, ettei edusta kaikkia nuoria vaan kommentoi omasta asiantuntijanäkökulmastaan. Ihmisen itsekkyys ja ahneus ovat juurisyitä nykyisten haasteiden taustalla. Päätökset on tehtävä ja ratkaisuja löydyttävä nykyisten päättäjien aikana, emmekä voi odottaa, että nuorimpi sukupolvi ratkaisee ongelmat myöhemmin.

Silfverhuth totesi, että YK:n vaikutusmahdollisuudet ovat osoittautuneet tähän mennessä vaatimattomiksi.

Tarvitaan järjestelmällistä ajattelunmuutosta, jotta päästäisiin globaalin etelän resurssien hyödyntämisestä ilmastoneutraaleihin ratkaisuihin ja hyvinvoinnin kehittämiseen hiilineutraalilla tavalla. Tämä voisi ehkäistä sitä, että väestökasvu korreloida kasvavien päästöjen kanssa. Eri toimijoiden kutsuminen yhteen jokaisen intressien sanoittaminen ja yhteisen maaperän etsiminen voisivat tuoda kansainvälisen yhteisön lähemmäs ratkaisuja.

Yleisökeskustelussa nousi esiin digitalisaation ja internetin rooli kokonaisuudessa. Internet on lisännyt ja laajentanut tiedonvälityksen mahdollisuuksia, toisaalta taas myös valheellinen tieto myös ilmastokriisiin liittyvistä kysymyksistä leviää siellä.  Muutosvastarinnalle Markku Kulmala näki vastalääkkeenä toisaalta pakkotilanteet ja sen että tiennäyttäjiä olisi kaikissa yhteisöissä.

Keskustelussa liikkui myös havainnot ja huoli siitä, että maailmanpolitiikassa kristillinen vakaumus ja ilmastoliikkeen vastustaminen voivat kulkea käsi kädessä. Loputtoman kasvun ideologian kierteen katkaisemiseksi tarvitaan kaikkia. Kysymys kuuluukin, miten ympäristönsuojelu ja ilmastokriisiin reagoiminen voitaisiin nähdä laajemmin teologisena kysymyksinä. Heräsi kysymys, epäonnistuvatko kirkot lähimmäisenrakkaudessa keskittyessään puhumaan eskatologisesta pelastuksesta? Kristillisten kirkkojen spektriin kuuluu monenlaisia näkemyksiä uskon ja yhteiskunnallisten kysymysten suhteesta.

Ilmastonmuutos ja ilmasto-oikeudenmukaisuus Saamenmaalla

Työseminaarin iltapäivänä keskityttiin ilmasto-oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. Dialogissa kirkon saamelaistyön sihteeri Erva Niittyvuopio Oulun ev.-lut. hiippakunnasta. Hän nosti esiin saamelaisen näkökulman todeten, että saamelaisia on Suomessa 10 000,  koltta-, inarin- ja pohjoissaamelaisia. Historian painolasti näkyy siinä, että kaikki saamelaiset eivät puhu äidinkieltään. Monesti mediassakin jopa mystifioitu pohjoisen ”autio erämaa” on saamelaisten kulttuurialuetta, jossa vuodenkierto rakentuu luonnon ja poronhoidon aikataulun mukaisesti. Myös maailmankuva luontaistaloudessa eläville rakentuu vahvasti elinkeinon ja luonnon vuorovaikutuksen ympärille, esimerkiksi kalastajilla kalastuksen ympärille. Luontoa ja sen merkkejä havainnoidaan tarkasti. Paikoilla on myös ihmisten toimintaan liittyvät nimet. Tarinankerrontaperintö perheissä opettaa uudet sukupolvet liikkumaan näillä alueilla. Tästä kokonaisuudesta on muodostunut aikojen kuluessa saamelaisten kulttuuriympäristö.

Tämä saamelainen kulttuuriympäristö ja tunturimaasto on muutoksessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Saamenmaalla maaperä on haurasta, sen uusiutuminen hidasta ja luonnonmuutokset ovat konkreettisesti havaittavissa. Maailmanlaajuisestikin alkuperäiskansojen joukossa luonnonmuutokset ilmastonmuutoksen seurauksena on tunnettu jo pitkään. Näitä ääniä ei vain olla kuunneltu muussa yhteiskunnassa. Saamelaisen kulttuurin muutospaineet ovat olleet viime vuosikymmeninä kovat, esimerkiksi digitalisaation ja Suomen EU-jäsenyyden ja ilmaston lämpenemisen myötä. Poronhoito on joutunut muuttumaan Niittyvuopion elinaikana merkittävästi. EU-säädökset rajoittavat porotalouksien kokoa, ja näitä tulisikin miettiä yhdessä paliskuntien poronhoitajien kanssa.

Konkreettisena esimerkkinä Niittyvuopio kertoi turisteista, jotka jättävät saamelaiselle kulttuurialueelle jälkeensä kulkemiensa polkujen varrelle kivimuodostelmia tai niin sanottuja monumentteja eräänlaisena valloituksen merkkinä. Tämä ei ole toivottavaa, sillä se muuttaa luonnollista ympäristöä. Maankäytön kysymyksissä pitäisikin kysyä enemmän: Mihin minulla/meillä on lupa?  Kolonialismin varjot ovat pitkät myös kristillisissä kirkoissa, Myös tuulivoimaloiden sijoittaminen pystyttäminen Saamenmaalle vaatii neuvotteluja esimerkiksi Saamelaiskäräjien kanssa.

Kirkjavinkkinä Niittyvuopio antoi Veli-Pekka Lehtolan teoksen Entiset elävät meissä – Saamelaisten historia ja Suomi. Hän totesi myös, että Siida-museossa Inarissa on muutettu näkökulmaa siten, että saamelaisetkin voivat tuntea museon paremmin omakseen.

Kirkot ja ilmastonmuutos Tansaniassa

Mikko Pyhtilä Suomen Lähetysseurasta totesi, että Tansaniassa on esimerkki monista maailmassa käynnissä olevista muutoksista. Tansanian luterilainen kirkko on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin luterilainen kirkko. Maasai-heimolla ja Suomen saamelaisilla on yhteistyöverkosto. Videotervehdyksen seminaariin oli valmistellut piispa Jacob Mameo Morogoron luterilaisesta hiippakunnasta. Hän kertoi siitä, kuinka ilmastonmuutoksesta johtuva kuivuus vaikeuttaa karjataloutta ja aiheuttaa köyhyyttä. Tilanne on johtanut myös ikäviin vastakkainasetteluihin ja yhteenottoihin eri paimentolaisheimojen kesken.

Pyhtilä valotti myös muita eri Lähetysseuran yhteistyökumppanien esiintuomia epäkohtia ja haasteita Tansaniassa. TCRS on paikallinen toimija, jonka yhteistyöprojekteja Suomen Lähetysseuran kanssa on tuettu myös Suomen valtion kehitysyhteistyövaroin.  Ilmasto ja sääilmiöt ovat muuttuneet arvaamattomiksi.

Pyhtilä kertoi oppineensa kohtaamisissa eri yhteisöjen kanssa, jotka taisteleva arjessaan ilmastonmuutoksen seurauksien kanssa, että ihmisen, luomakunnan ja Jumalan todellisuus tulisi nähdä kokonaisuutena. Tästä on paljon opittavaa alkuperäiskansojen teologiasta.

Iltapäivän ohjelmaan kuului viisi työpajaa:

• Kristillinen usko, luonnontiede ja ilmastonmuutos. Mukana Markku Kulmala, Helsingin yliopisto, isä Mikko Leistola, Helsingin ortodoksinen seurakunta ja TT Sanna Urvas, globaali helluntailaisuus 

• Alkuperäiskansat, pohjoisen ja etelän kirkot ja ilmasto-oikeudenmukaisuus. Mukana Erva Niittyvuopio ja Mikko Pyhtilä 

• Ahdistuksesta aktivismiin. Ympäristötunteet ja realistinen toivo kestävyyskriisin maailmassa. Mukana toiminnanjohtaja Taneli Saari, Tunne ry., asiantunija Tuulia Kokkonen, Kirkon Ulkomaanapu  ja opiskelija Iida Silfverhuth, Changemaker 

•  Eläinten oikeudet, kristillinen eläinteologia ja taide vaikuttamiskeinona.  Mukana teologi, taitelija Limppu Witick 

• Sustainability Book as a Theological and Practical Tool for Churches. Guro Almås (Church of Norway), video greeting by Per Ivar Våje (Church of Norway, Nordic Ecumenical Green Network) and Sarah Tiainen (Finnish Ecumenical Council)

Kristillinen usko, lunnontiede ja ilmastonmuutos

Työpajassa teemalla Kristillinen usko, luonnontiede ja ilmastonmuutos kuultiin eri kristillisiä näkemyksistä alustajien johdattamina. Sanna Urvas edustaa tutkijana ja teologisena kirjoittajana globaalia helluntailaisuutta. Hän pohti työpajassa, miksi kristillinen usko ja luonnontiede on ongelmallista tietyille herätyskristillisille liikkeille? Hän on löytänyt tähän viisi eri syytä.

1. Evankelisuuden perusluonne on henkilökohtainen uskonratkaisu (pelastus), pelastusorientaatio on tärkeä. Helluntailaisuus kuuluu evankelikaaliseen kristillisyyteen.

2. Kristillisen oikeiston syntyminen 1970-luvulla Yhdysvalloissa. 1950-luvulla kristillisyys politisoitui, kristillinen oikeisto haki poliittisessa ympäristössä identiteettiä yhteiskunnallisessa murroksessa USA:ssa. Ilmastonmuutokseen negatiivisesti suhtautuminen ei ollut keskeistä vaan ketjureaktio kaikesta muusta tapahtuneesta kuten naistenoikeuksien liike, kommunismin uhka, seksuaalivähemmistöt ym. Konservatiiviset kristilliset ryhmittymät määrittelevät omaa identiteettiään kysymällä, mikä on aitoa amerikkalaisuutta. Ilmastokysymykset asetettiin vastakkaiselle puolelle edellä mainittujen asioiden vyyhtiin, vaikka alussa näin ei ollut. Perhearvot, sukupuoliroolit ovat olleet keskeisiä identiteettiin muokkaajia, feministit puhuivat ilmastoasioiden puolesta, ja tämä näkyy nyt vastakkainasetteluna. 1960–80-luvuilla nousseet markkinataloudellinen mainonta, joka julisti kristillisen oikeiston propagandaa. Tämä on rahoitettu öljyrahoilla, jotka vaikuttavat siihen, että tietyt asiat pääsevät läpi suuren yleisön tietoon. Evankelisilla herätyskristillisillä on lähetysnäky, heidän visionsa jalkautuu globaalisti ja näin propaganda leviää.

3. Miltä maailmanloppu näyttää? Ilmestyskirja tulee tulkita tietyn ajanjakson kautta. 1800-luvulla tämä levisi USA:ssa öljyrahojen kautta. Ei ole mitään väliä, mitä maailmalle tapahtuu, koska luonto kuitenkin katoaa. Millenialismi näkyy näin, että tuhatvuotinen valtakunta on vielä tulematta. Helluntailaisuudessa tämä on voimakkaasti esillä USA:ssa ja on levinnyt myös evankelikaalisen herätyskristillisyyden lähetystyön kautta muualle.

Ajatellaan, että me voimme edistää Jeesuksen tulemusta esimerkiksi ydinaseilla. Ydinaseiden käyttöä on tuettu kristillisoikeiston taholta USA:ssa. Ydinsota edistää Jeesuksen toista tulemista, parusiaa.

4. Yksilön – yhteisön merkitys. Helluntailaisuus on protestanttinen liike, jossa on yksilökeskeisyys voimakkaana. Luther ja Calvin ovat tämän ajattelun juuret. USA:ssa tämä ajattelu on kärjistynyt.

5. Menestysteologia, jota on edustettuna helluntailaisuudessa mutta myös muissa kristillisissä piireissä verhoutuneena. Jumalan siunaus näyttäytyy materiaalisena hyvinvointina ja kärsimysteologia puutuu.

Helluntailainen ekoteologia sisältää ajatuksen siitä, että Jumala on läsnä luomakunnassaan. Kolminaisuuden läsnäolo luonnossa tarkoittaa, että Jumala on kaikkialla ja se näkyy käytännössä. Herännäiskristillisyys on pyhitystä, olemme Jumalan edessä moraalisesti vastuussa toiminnastamme.

Markku Kulmala totesi, että me emme voi päättää mitään Jumalan puolesta. USA:n kahtiajako vaikuttaa globaalisti, mutta on valitettavaa, että kristillisoikeisto ei myönnä ilmastonmuutoksen todellisuutta. Hän on valmis dialogiin erilaisten yhteisöjen kanssa ilmastonmuutoksesta, jos he ovat siihen halukkaita.

Isä Mikko Leistola kertoi ortodoksisen kirkon perinteestä. Ortodoksisella kirkolla on hyvä teoria, mutta huono praksis. Valitettavasti tämä on totta, totesi isä Mikko Leistola.  Elämän pyhyys ja positiivinen suhtautuminen materiaaliin on ortodoksisen kirkon perinne. Ajatellaan, ettei riitä, että ihminen on viljelijä ja varjelija, vaan ihmisen suhde luomakuntaan on eukaristinen, ihminen on luomakunnan pappi. Ihmisen sakramentaalinen suhde luomakuntaan hahmotetaan väärin, jos ihminen on irrallaan luomakunnasta.

Ihmisellä on vastuu, mutta mitään ekologisia kysymyksiä ei voi erottaa sosiaalisen tasa-arvon kysymyksistä. Askeettinen traditio eli ortodoksisen kirkon paastosäädösten noudattaminen mahdollistaisi ilmastokatastrofin välttämisen.  Ajatus aineen pyhyydestä ja hyvyydestä ei ole uusi, ei puhuta aineen tuhoutumisesta vaan sen uudistumisesta. ”Jokainen ortodoksi on ympäristön suojelija”, patriarkka Bartolomeos on todennut.

Franciscuksen tien valitseminen on maailman globaalisen solidaarisuuden valitsemista. Me kuvittelemme Euroopassa, että siirtymällä sähköautoihin, me pelastamme maailman. Tämä on itsensä pettämistä, totesi isä Mikko Leistola puheenvuorossaan.

Työseminaarin päätös

Iltapäivän lopuksi kuultiin vielä yhteisesti tiivistetysti, mistä kussakin työpajassa oli keskusteltu. Aino Vesanen Uskonnollisten Ystävien Seura Kveekarit ry:stä veti yhteen päivän antia. Kolonialistisen ajattelusta, luonnon ja ihmisen eriyttämisestä ja oman edun tavoittelusta luopuminen vaativat tietoista työtä. Vesanen kertoi kveekareiden sanonnasta: Pitää olla auki sille, mistä valo tulee – eli tunnista omassatunnossaan se, mikä on totta.

Helsingin ekumeenisen toimikunnan puheenjohtaja Veli Loponen Helsingin metodistiseurakunnasta johdatti loppurukoukseen. Loponen viittasi John Wesleyn sanoihin siitä, miten kun ihminen oikealla tavalla huomioimme koko luomakunnan, näemme oman paikkamme luonnossa. Välinpitämättömyydellä taas irrotamme itsemme luomakunnasta. ja silloin astumme harhaan. Emme ole irrallinen osa luomakuntaa vaan kiinteä osa sitä. Luomakunnan voidessa hyvin, ihminen kukoistaa - luomakunnan kärsiessä myös ihminen kärsii. Ihmisellä on vastuu käyttää kykyjään ja taitojaan luomakunnan hyväksi. Koko luomakunta on osallinen pelastuksesta, kuten Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussakin todetaan.

Miten tästä eteenpäin?

Lopuksi Vastuuviikon koordinaatori Sarah Tiainen kannusti kaikkia osallistujia toimimaan kestävän tulevaisuuden tiennäytäjinä omissa yhteisöissään. Ajatuksena onkin luoda kirkkojen kestävän tulevaisuuden verkosto. Kestävän tulevaisuuden kysymyksiä voi työstää seurakunnissa Vastuullisuuskirjaa hyödyntämällä. Voi liittyä Facebookissa Kestävyyskysymysten verkkolukupiiriin, joka kokoontuu Zoomissa ja tutustua Step-opintokeskuksen koulutustarjontaan seurakunnille ja järjestöille.

Ekumeenista vastuuviikkoa vietetään 23.-30.10.2022,

Lukuvinkkejä:

• Suomen Ekumeenisen Neuvoston julkaisuja, 2021)
• Lämpenevä maa – ilmastolukutaidon käsikirja, Mikko Pelttari (Kustannusosakeyhtiö Vastapaino, 2021)
• Risto Isomäen tuotanto