Kuinka kristityksi tullaan? Turvapaikanhakijat kristillisissä yhteisöissä -koulutus

Uskonnon tai vakaumuksen vapautta, uskontolukutaitoa sekä kastetta ja kääntymistä kristillisessä perinteessä pohdittiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston Maahanmuuttovirastolle järjestämässä koulutuksessa 23.1.2017. Tapahtumaan osallistui 200 henkilöä. Koulutuksella pyrittiin vastaamaan Suomessa kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden turvapaikkaperusteen selvittämisen haasteeseen.

Kouluttajina toimivat SEN:n ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen, Oulunkylän evankelis-luterilaisen seurakunnan kotouttamistyön pappi Marjaana Toiviainen, Helsingin ortodoksisen seurakunnan monikulttuurisuustyön pappi Teemu Toivonen ja Helluntaikirkon toiminnanjohtaja, pastori Esko Matikainen.

Uskonnon tai vakaumuksen vapaus on yleismaailmallinen ihmisoikeus, johon kuuluu olennaisesti sisäinen uskonnonvapaus, eli vapaus valita uskonto tai vakaumus, tunnustaa sitä, vaihtaa sitä tai luopua siitä. Tätä oikeutta ei ole lupa rajoittaa missään olosuhteissa. Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista osa on käyttänyt tätä oikeutta kääntymällä kristityiksi. Koska heistä monet tulevat maista, joissa alkuperäisestä uskonnosta luopuminen tai uskonnon vaihtaminen on kielletty tai uskontoa vaihtaneet uhattuina, palautukset näihin maihin saattavat osan kääntyneistä vaaraan. Uskontoperäinen vaino onkin yksi turvapaikkaperuste.

Maahanmuuttoviraston tehtävä on selvittää yksilöllisesti, täyttyykö turvapaikanhakijan turvapaikkaperuste. Viranomaisia kiinnostaa, onko kääntymys aito, vai onko se tehty turvapaikan toivossa väärin perustein. Kääntymisen aitouden selvittäminen on kuitenkin ollut hankalaa. Sen takia kirkot pyrkivät kasvattamaan viranomaisten uskontolukutaitoa koulutuksella.

Uskonnon tai vakaumuksen vapauden periaatteiden, uskonnonvapausrikkomusten sekä uskontolukutaidon ohella koulutuksessa käytettiin reilusti aikaa selvittämään, miksi muslimi kääntyy kristityksi, millaisia ilmenemismuotoja kääntymiset saavat ja mitkä asiat vaikuttavat henkilön kääntymiskertomukseen. Tärkeäksi nousi kysymys siitä, mitä kaste on ja millaisia kastekäytäntöjä eri kirkkoperheissä noudatetaan. 

Lopuksi kouluttajat esittivät Maahanmuuttovirastolle toimenpidesuosituksina kirkkojen myöntämien asiakirjojen (kastetodistus ja lausunto hakijasta kristilliseltä yhteisöltä) painoarvon nostamista sekä turvapaikkapuhuttelun muuttamista kerronnallisempaan suuntaan ja viranomaisten uskontolukutaidon lisäkoulutusta. Kaikissa näissä vaiheissa tarjottiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston apua.

Koulutuksen viimeinen osio käytettiin keskusteluun. Viranomaisia kiinnostivat tavat, joilla kääntymyksiä voi arvioida. Toisaalta heitä huolettivat tapaukset, joissa henkilöitä oli kastettu ilman sen kummempaa kasteopetusta, kastettavan tuntemusta tai vastuuta kasteen mahdollisista seurauksista henkilön turvallisuudelle. Tässä kohtaa tähdennettiin yhteistyön tärkeyttä epämääräisten tapausten selvittämiseksi sekä korostettiin SEN:n jäsen- ja tarkkailijakirkkojen vastuullisia käytänteitä ja vastuullisuuteen ohjaamista.

Kirkkojen etu ei ole kastaa väärin perustein vaan tavoitteena on kastaa aidosti kristityiksi haluavia ja sen seuraukset ymmärtäviä henkilöitä. Kirkkojen toiminnassa on mukana paljon turvapaikanhakijoita, olivatpa he kiinnostuneita kristinuskosta tai eivät. Näin ollen kirkkojen työ on monimuotoista ja diakonista. Yhteistyötä Maahanmuuttoviraston kanssa päätettiin jatkaa.

Anna Hyvärinen