LML:n Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta 

Luterilaisen maailmanliiton julkaisu Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta julkistettiin 24.9.2015. Kirkkohallitukseen oli kokoontunut monikymmenpäinen seminaariväki kuuntelemaan teemaan liittyviä alustuksia ja keskustelemaan. Tasa-arvon toteutumista pohdittiin erityisesti ev.-lut. kirkon näkökulmasta. Asiakirja ilmestyi englanniksi 2013. Sen on suomentanut TT Minna Hietamäki, joka on myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksen jäsen.

Seminaarin avasi piispa Irja Askola. Piispa kertoi, että teemakokonaisuus on kulkenut hänen tunnemuistissaan kahdeksanvuotiaasta tytöstä alkaen. Teema on seurannut häntä virkatehtävissä ilon leimahduksina tai kipupisteinä. Kolmekymmentä vuotta sitten hän tapasi Tansaniassa naisen, joka kysyi: ”Minkälaista naista kirkkosi ihailee?” Tästä kysymyksestä ja kohtaamisesta seurasi paljon, mm. runo, jonka piispa luki. Irja Askola alkoi nähdä uudenlaisen Marian nöyrän, osaansa tyytyvän sijaan. Hän näki Marian, joka on rohkea ja tehtävänsä mittaiseksi kasvava. 

Voidaan kuitenkin kysyä, että onko tuo Maria yhä piilossa. Genevessä työskennellessään Askola huomasi, että kaikki vastaukset riippuvat siitä, keneltä kysyy. Tasa-arvo ei ole saavutettu tie, se on koko ajan matkalla olemista, piispa totesi ja jatkoi, että saatamme myös sokeutua. Hän lainasi SEN:n pääsihteeri Heikki Huttusta, joka on todennut, että ekumenian suurin este on se, ettei vaan tullut mieleen. – Pitää muistaa kysyä, miten asiat menevät eteenpäin.

Kuunnelkaamme heitä, joilla kaikki ei ole hyvin

Suomentaja Minna Hietamäki kertoi kääntämisen haasteellisuudesta erityisesti termien suhteen. Linjauksen kieli on täynnä sanastoa, joka kääntyy suomen kielelle melko hankalasti. Toisin kuin monet muut kielet, suomen kieli ei erottele toisistaan biologista sukupuolta (sex) niin sanotusta sosiaalisesta sukupuolesta (gender). Sana policy on käännetty sanalla linjaus. Yksi linjauksen perusajatuksista on kömpelösti suomen kielelle kääntyvä ”inklusiivisuus” (inclusive). Se tarkoittaa ”eksklusiivisuuden” eli ulossulkemisen tai erityisyyden vastakohtaa, kaikkien mukaan ottamista. Sana on tässä suomennoksessa käännetty sekä ”syrjimättömyydeksi” että ”osallistavaksi”.

Tässä linjauksessa käytetty sana ”sukupuoli” viittaa alkutekstissä sosiaaliseen sukupuoleen, eli sosiaalisesti rakentuneisiin sukupuolirooleihin, sukupuoliseen käyttäytymiseen sekä yksilön kokemukseen omasta sukupuolestaan. Erottelun taustalla on ajatus siitä, että yksilön sukupuoli ei määrity vain, tai edes ensisijaisesti, kehon biologiasta käsin.

Linjauksen otsikossakin esiintyvällä oikeudenmukaisuuden (justice) käsitteellä on monissa kielissä suomen kieltä teologisempia sivumerkityksiä. Suomenkielisessä kirkollisessa kielenkäytössä uskonnollinen vanhurskaus ja maallinen oikeudenmukaisuus ovat eriytyneet eri sanoikseen. Tämän linjauksen ytimessä on ajatus siitä, että oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus liittyvät oleellisella tavalla toisiinsa. Epäoikeudenmukaisuus on Jumalan tahdon vastaisuutta, se on synti.

Minna Hietamäki esitti lopuksi kysymyksen: Miten voisimme oppia kuuntelemaan niitä, jotka ovat syrjäytyneitä ja olla toteamatta, että meillä on kaikki hyvin.

Muutos on mahdollinen

LML:n apulaispääsihteeri, TT Kaisamari Hintikka kertoi, että tämä asiakirja on ensimmäinen globaalin kirkkoyhteisön julkaisema linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kirkkojen maailmanneuvosto ja Islamic Relif World Wide ovat omissa prosesseissaan konsultoineet vastaavan linjauksen julkaisemisesta.

Kaisamari Hintikka kohahdutti yleisöä heijastamalla kuvan LML:n perustamiskokouksesta Lundista 1947. Kuvassa on 17 miestä ja yksi nainen. Eikä siinä vielä kaikki. Nainen oli diakonissa, joka oli kutsuttu yhden heikkokuntoisen miesedustajan avuksi.

Näistä ajoista on päästy eteenpäin. LML:ssa on tarkat kiintiöt miesten, naisten ja nuoren osallistumiselle päätöksentekoon. Seuraavaksi Kaisamari Hintikka heijastaa kuvan LML:n nykyisestä korkeimman luottamushenkilötason kokoontumisesta. Tilanne onkin jo aivan toinen. Kuvassa on kuusi miestä ja seitsemän naista.

Apulaispääsihteeri Hintikka esitteli julkaisun sivulla 23 olevat kaaviot LML:n jäsenkirkoista sen mukaan miten niissä vihitään naisia kirkon virkaan. Luterilaiseen kirkkoyhteisöön kuuluu noin 70,5 miljoonaa henkilöä. Naisia pappisvirkaan vihkivien LML:n jäsenkirkkojen suhteellinen osuus on 77 %. Eli 23 % jäsenkirkoista ei vihi naisia kirkon virkaan. Kun tilannetta tarkastellaan jäsenmäärän kannalta, on naisia vihkimättömien prosenttiosuus vain 7 %. Yksi naisia pappisvirkaan vihkimätön kirkko on Puolan luterilainen kirkko, joka on pieni vähemmistökirkko. Latviassa on tilanne ollut hankala kun nykyinen arkkipiispa ei vihi naisia papeiksi, vaikka tämä on kirkon säädöksissä hyväksytty.

Kaisamari iloitsi siitä, että julkaisu on saatu suomeksi ja Pohjoismaista Suomi on ainoa, joka on kääntänyt koko asiakirjan. Muissa Pohjoismaissa on käännetty osia.

Seminaarin monipuolista antia

Seminaarissa puhui myös ministeri Elisabeth Rehn, joka käsitteli kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston toimintaa ja sukupuolinäkökulmaa. Dekaani Ismo Dunderberg käsitteli teemaan Sukupuolten tasa-arvo ja akateeminen teologia.

Seminaari jatkuu parhaillaan ja muun muassa kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen pohtii teemaa: Toteutuuko tasa-arvo kirkon päätöksenteossa.

Oppimiskahvilaryhmissä käsitellään asiakirjan tärkeitä teemoja ja käytännön sovelluksia.

Seminaari päättyy yhteenvetoon teemalla Matka kohti 2017: Semper reformanda.

**

Kuvat avautuvat isompina klikkaamalla.

Sirpa-Maija Vuorinen