Meitä yhdistää suostuminen rakkauden tarvitsijoiksi - arkkipiispa Kari Mäkinen saarnasi SEN:n 100-vuotisjumalanpalveluksessa

Se mikä meitä syvimmin yhdistää, ei ole yhteinen uskonymmärrys, ei yhteinen rakkauden työ. Syvimmin meitä yhdistää suostuminen rakkauden tarvitsijoiksi ja vastaanottajiksi. Siksi tulemme yhdessä Jumalan eteen. 

Ekumeenisessa juhlajumalanpalveuksessa Helsingin tuomiokirkossa 15.10.2017 saarnasi SEN:n puheenjohtaja, arkkpiispa Kari Mäkinen. Tekstinä oli ev.-lut. kirkon kirkkovuoden mukaan Mark. 12:28-34.

Arkkipiispa totesi saarnassaan muun muassa seuravaa:

Det som djupast sett förenar oss är inte en gemensam förståelse av tron, inte ett gemensamt arbete i kärlek. Det som på djupet förenar oss är att vi är beredda att vara beroende av kärlek och ta emot kärlek. Därför kommer vi tillsammans inför Gud.

Lainopettajan kysymys Jeesukselle on suora ja kiertelemätön: Mikä käsky on tärkein? Siis: Missä on kaiken ydin? Kysymyksessä kuuluu tuskastuminen siihen, että väitellään epäolennaisista. Ja Jeesus vastaa yhtä suoraan ja kiertelemättä: Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi; ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ja miten reagoi kysyjä? Hän ei ryhdy kiistelemään sanamuodoista. Hän toistaa omin sanoin rakkauden kaksoiskäskyn todeten: aivan, tässä on ydin. Tähän Jeesus: Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.

Ekumeenisen liikkeen vuosisata on ollut tällaisen keskustelun opettelemista: halua tunnistaa toisissa sama uskon ydin. Tästä meillä yhteisesti on kyse: rakkaudesta, Jumalasta ja ihmisestä; tästä, jonka lainopettaja tunnisti omasta perinteestään ja jonka Kristus toi itsessään todelliseksi ja näkyväksi.

Århundradet har fört oss hit. Det har behövts och behövs fortsättningsvis mycket tålamod, noggrant lyssnande och vilja att känna igen den andres sätt att tro, mycket teologiskt arbete, mycket skrotande [skru:tande, eli pitkä suomalainen uu] av fördomar och fiendebilder och i stället för behovet att ha rätt en fokusering på kärlek och respekt för den andre. Bänkgrannen som öser ur en annan kristen tradition är inte ett hot eller en konkurrent utan en partner, en syster eller broder i Kristus.

Me kirkkoina ja kristittyinä emme kuitenkaan ole täällä vain toisiamme varten ja keskinäistä yhteyttä varten vaan maailman elämää varten. Ekumeenisen liikkeen vuosista on ollut myös julma vuosisata. Kaksi maailmansotaa, mittaamaton määrä inhimillistä kärsimystä, toivottomuutta ja rikkonaisuutta. Sen keskellä kirkot ja kristityt ovat havahtuneet: nyt ei riitä Jumalan rakkaudesta puhuminen, nyt on toimittava yhdessä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta, jotta rakkauden kaksoiskäsky ei jauhautuisi tyhjäksi tämän maailman valtojen kovien lakien alla.

Kuvat: Veijo Koivula ja Jukka Granström.