Missä on ovi? – pohdintaa ja päättelyä EuroCat-kokouksessa Lohjalla

Kokoontumiseen osallistui delegaatteja 16 maasta (Itävalta, Belgia, Englanti, Ranska, Saksa, Italia, Unkari, Luxenburg, Hollanti, Puola, Portugali, Venäjä, Ruotsi, Sveitsi, Espanja ja Suomi). Suomen ortodoksista kirkkoa edusti uskonnonopettaja Outi Vasko, katolista kirkkoa isä Frans Voss ja evankelis-luterilaisen kirkon ja kirkkohallituksen edustajina olivat työalasihteerit Maria Stén ja Sinikka Metsätähti. EuroCatin historiassa oli ortodoksinen kirkko ensimmäistä kertaa edustettuna yhteistapaamisessa. Kun käynnistettiin Suomen ev.-lut. kirkossa viisi vuotta sitten, lähdettiin siihen alusta alkaen ekumeenisesti toimien ja luotiin toimivat yhteydet vanhoihin kirkkoihin, joissa katekumenaatti on jo pitkään ollut osa kirkon arkea.

Uskon ja elämän pohtijoille

EuroCat on kokoontumisia on järjestetty vuodesta 1972 lähtien. Joka toinen vuosi järjestetään laaja EuroCat-konferenssi ja välivuotena EuroCar Bureau Meeting. Ensi vuonna on vuorossa konferenssi, joka kokoontuu Belgiassa 5.-9.5.

Kirkkohallitus ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto isännöivät katekumenaatti-toimijoiden kokoontumista Kansan Raamattuseuran toimintakeskuksessa Vivamossa, joka rauhan tyyssijana heräävän kevätluonnon keskellä tarjosi miellyttävät puitteet tapaamiselle. Koska Suomi tunnetaan ekumenian mallimaana, oli kokoukselta toivottu ekumeenisen yhteistyön näköalojen esille nostamista.

Arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin metropoliitta Ambrosius tervehtivät kokousväkeä kirjeillä. Kari Mäkinen totesi muun muassa, että katekumenaatti luo luontevia tehtäviä seurakuntalaisille ja antaa uskon ja elämän pohtijoille turvallisen polun sitoutua seurakuntaan. Metropoliitta Ambrosius painotti sen suurta merkitystä, että kirkko tarjoaa ohjausta ja polun jokaiselle, joka toivoo Kristuksen ruumiin jäseneksi liittymistä.

Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtaja, piispa Teemu Sippo SCJ toivotti kokousväen tervetulleeksi.

– Missä on sisäänkäynti? Jos tällainen kysymys joudutaan esittämään rakennuksen edessä, on arkkitehti tehnyt virheen. Sisäänkäynnin tulee olla helposti tunnistettavia ja kutsuvia. Kirkon sisäänkäynti on yhä useammalta kateissa. Vuosisatoja se löytyi kasteen kautta, mutta nyt on toisin.

Näin referoi katolisten piispojen pohjoismaisen piispainkokouksen 17. tammikuuta julkaistua . Piispat rohkaisevat seurakuntia ottamaan aikuiskatekumenaatin keskeiseksi osaksi toimintaa.

SEN:n pääsihteeri Heikki Huttunen alusti aiheesta Finland on the Ecumenical Frontier käsitellen ekumeenista yhteistyötä maassame ja sen historiallista taustaa. Ekumeeninen tervetulon rukoushetki sisälsi ortodoksisen pääsiäisajan palveluksen, jonka toimittivat isä Heikki ja kanttori Nina Hurme. Luterilaisen hartausosuuden toimittivat pastori Maria Stén ja kanttori Hannu Leskinen. Piispa Teemu toimitti päätössiunauksen. Rukoushetki oli rakennettu maassamme tutuksi tullutta käytäntöä seuraten, ettei eri kirkkojen jumalanpalveluksen elementtejä sekoiteta vaan rukoushetket toteutetaan niin, että eri osiot seuraavat toisiaan. Osanottajat antoivat runsaasti myönteistä palautetta lämmöllä toteutetusta ekumeenisesta rukoushetkestä.

Isä Fans Voss toimitti katolista messun aamuisin klo 7.30. Sunnuntaina 9.5. osallistuttiin

luterilaiseen messuun , jossa vieraat otettiin ystävällisesti vastaan. Pastori Anna-Maija Lakomaa oli kirjoittanut saarnansa pääkohdat englanniksi. Liturgina toimi pastori Horst Gripentrog.

Keskustelua ja kokemusten vaihtoa

Kokoustyöskentelyn taukojen aikana kokousväellä oli mahdollisuus vaeltaa hiljaisuuden rukouspolkuna katekumenaatin eri vaiheisiin liittyvien raamatuntekstien viitoittama tie . Siellä oli mahdollisuus sytyttää tuohus ja saada omalla kielellä painettu Pyhän Birgitan rukouskortti.