Mitä eurooppalaiset nuoret toivovat kirkoilta?

Saksan Wittenbergissä järjestetään tänä vuonna lukuisia tempauksia reformaation merkkivuoden kunniaksi. Yksi tapahtumista oli kesäkuun  alussa järjestetty Reformation and Europe -viikko, jonka yhteydessä 12 nuorta protestanttia ympäri Eurooppaa tapasi ja keskusteli uskon ja kirkkojen merkityksestä eurooppalaisten nuorten elämässä. Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa edustivat Lasse Lindberg ja Vilma Saarinen. 

Saavuimme Wittenbergiin keskiviikkoaamuna 31.5.2017. Ehdimme katsastaa kaupungin suurimmat nähtävyydet ja hämmästellä, kuinka pienestä kaupungista onkaan kyse, ennen kuin tapasimme muiden maiden nuorisodelegaatit illallisen merkeissä. Edustajia saapui Suomen lisäksi Saksasta, Ranskasta, Puolasta, Unkarista, Italiasta ja Tanskasta.

Seuraavana aamuna osallistuimme panelisteina Protestant Youth in Europe -keskustelutilaisuuteen. Ensimmäiseksi kukin delegaatti esitteli oman kirkkonsa nykytilannetta: Suurimmat kirkkojen väliset erot liittyvät siihen, onko kyseessä maan enemmistö- vai vähemmistökirkko, ja siihen, kuinka aktiivisesti niissä on noustu puolustamaan ihmisarvoa. Vähemmistökirkoissa, kuten Italian ja Puolan protestanttisissa kirkoissa, nuoria on vähän, mutta nämä harvat ovat hyvin sitoutuneita yhteisöönsä. Enemmistökirkoissa, kuten Suomessa ja Tanskassa, jäsenyys perustellaan usein kulttuurilla tai arvostuksella yhteiskunnallisia kannanottoja kohtaan, ei niinkään henkilökohtaisella uskolla.

Paneelin keskeisimmäksi kysymykseksi nousi, miten kirkot voisivat lisätä nuorten osallisuutta. Erityisen mielekästä oli kuulla konkreettisista keinoista, joilla kysymykseen on jo vastattu. Saksan luterilaisten maakirkkojen päättävissä elimissä on oma kiintiö nuorille, jotka haluavat vaikuttaa kirkon tulevaisuuteen. Unkarissa luterilainen kirkko järjestää vuosittain konferenssin, jossa nuoret pääsevät keskustelemaan ajankohtaisista aiheista ja esittämään kirkolle toiveita. Keskustelumme perusteella nuorten toiminta on aktiivisinta niissä kirkoissa, joissa nuoret otetaan mukaan toteuttamaan humanitaarista vapaaehtoistyötä. Hyvänä esimerkkinä tästä saimme kuulla italialaisesta Mediterranean Hope -projektista, joka auttaa Sisiliaan rantautuvia turvapaikan etsijöitä.

Paneelin loppupuolella keskustelimme nuorten Eurooppa-suhteesta. Kuvailimme kaikki samansuuntaista ilmiötä: Nuoret ovat jakautuneet niihin, jotka tuntevat olonsa turvattomaksi nopeiden muutosten edessä, ja niihin, joilla on mahdollisuus matkustaa ja rakentaa itselleen kansainvälinen identiteetti. Jakoon vaikuttaa nuoren sosio-ekonominen asema yhteiskunnassa.

Me nuorisodelegaatit haluaisimme nähdä kirkot turvallisina kohtaamispaikkoina, joissa erilaiset nuoret oppivat ymmärtämään toisiaan. On uskallettava julistaa evankeliumia; pidämme henkilökohtaista uskoa merkittävänä voimavarana. Erityisen tärkeää olisi kuitenkin mahdollistaa jokaiselle nuorelle omannäköinen rooli toimijana, sillä vasta yhdessä tekeminen sitouttaa osaksi kristittyjen yhteisöä. Eurooppa tarvitsee kirkkoja muistuttamaan oikeudenmukaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Tässä tehtävä kaikenikäisille kristityille.

Virallisen osuuden jälkeen vietimme muiden nuorisodelegaattien kanssa lukuisia keskusteluhetkiä kirkoissa, museoissa, puistoissa, oluttuvissa ja valtavien jäätelöannosten äärellä. Opimme toisiltamme muista protestanttisista kirkoista, mutta myös omien kirkkojemme vahvuuksista. Meillä suomalaisilla luterilaisilla on monta syytä olla kiitollisia ja ylpeitä, mainittakoon esimerkiksi mainiot rippikoululeirimme.

Maanantaina 5.6. istuimme junassa Wittenbergistä Berliiniin ja kertasimme edellisten päivien tapahtumia. Totesimme matkamme olleen antoisa ja vahvistaneen käsitystämme kristittyjen yhteydestä sekä reformaatiosta, joka ei suinkaan ole päättynyt prosessi, vaan jatkuu kirkoissa tänään ja tulevaisuudessa. Saimme kokea, kuinka ekumenia ja kirkkojen kansainvälinen yhteistyö todella edistävät erilaisuuden ymmärtämistä.

Lasse Lindberg ja Vilma Saarinen

Kuvat: Vilma Saarinen