Musiikki ei tunne rajoja – SEN 100 v -juhlakonsertti

Uspenskin katedraalin konserttikatsomo täyttyi viimeistä sijaa myöten, kun 15.10.2017 vietettiin kolmen kuoron musiikki-iltaa Suomen Ekumeenisen Neuvoston satavuotisjuhlan merkeissä. Konsertoivat kuorot olivat Leppävaaran Kirkon Kamarikuoro, Saalem kuoro ja Efrosini-kuoro. Kolmesta eri musiikkitraditiosta koostui kaunis ekumeeninen kokonaisuus. Illan sävelten pariin luotsasi asiantuntevan tyylikkäästi, jäljittelemättömällä äänellään musiikkitoimittaja Risto Nordell. 

Juontaja toivotti konserttiyleisön tervetulleeksi SEN 100 -juhlaan Uspenskin katedraaliin ja kertoi pyhäkön olevan omistetun Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumiselle. Vuosittain 15. elokuuta vietetään tämän pyhäkön temppelijuhlaa.

Nordell kertoi otsikon Musiikki ei tunne rajoja sopivan erinomaisesti ekumeeniseen henkeen. Leppävaaran Kirkon Kamarikuoro edustaa luterilaisen kirkkomusiikin perinnettä, Saalem kuoro helluntaiherätyksen musiikkitraditiota ja Efrosini-kuoro ortodoksista kirkkomusiikkia.

Musiikkia harjoitettaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys

Reformaation merkkivuoteen nivoutuen juontaja siteerasi Martti Lutheria: Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja, ei ihmisen. Se ilahduttaa mielen, karkottaa Paholaisen ja luo viatonta iloa. Musiikkia harjoitettaessa väistyvät viha, himo ja ylpeys.

ja edelleen: Jos tahdot lohduttaa murheellista, kauhistuttaa iloista, rohkaista epätoivoista, nöyryyttää ylpeää, rauhoittaa kiihtynyttä tai saada vihaisen hyvälle tuulelle – ja mitä ikinä onkaan noita ihmissydämen valtiaita, eli tunteita, taipumuksia ja affekteja jotka yllyttävät ihmisen hyvään ja pahaan – mikä olisi parempi keino siihen kuin musiikki?

Ensimmäisenä kuorona esiintyi Leppävaaran Kirkon Kamarikuoro, jonka ohjelmisto antoi hyvän läpileikkauksen läntisen kirkon kirkkomusiikista. Johan Waltherin Jumala ompi linnamme Lutherin tekstiin ja Heinrich Schützin Niin on Jumala maailmaa rakastanut edustavat barokin aikakauden musiikkia.

Mozart vei yleisön wieniläis-klassismin maailmaan, kun taas Felix Mendelssohnin Ylistäkää Herraa kaikki maa kertoi romantiikan ajan kirkkomusiikista. Vuonna 1976 kuollut Sulo Salonen oli yksi merkittävimmistä suomalaisista kirkkomusiikin säveltäjistä. Ensimmäisenä musiikkina soi Martti Lutherin introitusmotetti Non moriar, sed vivam, En minä kuole, vaan elän vuodelta 1545.

Kuoroa johti Kullervo Latvanen. Ohjelmistona oli läntisen kirkkomusiikin kokonaisuus:

Martin Luther, Non moriar sed vivam

Johann Walter, Ein feste Burg ist unser Gott

Heinrich Schütz, Also hat Gott die Welt geliebt

W. A. Mozart, Adoramus te

Felix Mendelssohn, Jauchzet dem Herrn alle Welt

C. V. Stanford, Beati quorum via

Sulo Salonen, Puhukaa keskenänne psalmeilla

Jaakko Hulkkonen, Kun Herra vain mua paimentaa (soolo Tiia Maria Saari)

Ruotsalainen kansansävelmä, Bred dina vida vingar

Arto Turpela, Valon hymni

Saalem kuoro ja herätyskristillinen musiikkiperinne

Kun Leppävaaran kuorolle osoitetut aplodit olivat hiljenneet, oli vuorossa Saalem kuoro, jota Risto Nordell esitteli tuoden keskiöön sitä, mitä helluntaiherätys on.

Helluntaiherätys on kristillinen herätysliike, joka painottaa karismaattisuutta eli Pyhän Hengen toimintaa. Helluntailiikkeen teologiassa on keskeistä, että jokaisella ihmisellä tulee olla henkilökohtainen suhde Jumalaan. Tämä on mahdollista uskomalla Kristukseen ja hänen sovituskuolemaansa.

Suhteen syntymistä kutsutaan uskoontuloksi. Se voi olla tiettynä hetkenä tapahtunut kokemus tai pitkäaikainen prosessi, jossa ihminen vakuuttuu siitä, että Jeesus on Jumalan poika ja henkilökohtainen syntien sovittaja. Uskoon tullut henkilö ottaa kasteen ja sitoutuu näin Jeesuksen opetuslapseksi liittyen paikallisen seurakunnan jäseneksi.

Jokaiselle uskovalle nähdään tärkeäksi myös se, että hän saa kokea Pyhän Hengen kasteen henkilökohtaisesti. Tämä on yleisimmin tunnepitoinen kokemus, jossa saadaan usein myös kielilläpuhumisen armolahja.

Ekumenia – mitä se on?

Ennen Saalem kuoron esiintymistä Risto Nordell palautti yleisön mieliin, miksi tämä nimenomainen konsertti oli järjestetty.

- Ekumenia on kristittyjen yhteyttä ja pyrkimystä ykseyteen. Se perustuu Jeesuksen rukoukseen Johanneksen evankeliumissa: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Kristittyjen yhteys on Jumalan antama lahja. Se lähtee yhteydestä Jumalaan. Kristityn koko elämä kietoutuu Kristukseen ja hänen kauttaan osallisuuteen kolmiyhteiseen Jumalaan. Sama rakkauden yhteys liittää kristityt toisiinsa. Kristus on antanut ykseyden myös tehtäväksi kaikille kristityille.

Ekumenian tavoitteena on hajallaan elävän kristikunnan saattaminen keskinäiseen yhteyteen. Kirkoilla on yhteinen tehtävä todistaa Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan. Ekumenia on uskon ja rakkauden yhteyttä ja todeksi elämistä maailmassa.

Keskiössä kiitos ja ylistys

Juontaja kutsui lavalle Arja Tiittasen johtaman Saalem kuoron. Musiikilla, erityisesti kiitos- ja ylistyslauluilla on suuri merkitys helluntaiseurakunnissa. Kuoron ensimmäinen laulu oli varsin tuttu  hengellistä musiikkia kuunteleville. Kari Tikan Armolaulu on peräisin säveltäjän Luther-oopperasta, joka valmistui vuonna 2000. Ja se jos mikä on ylistysmusiikkia,

Kuoron solisteina olivat Päivi Ristimäki ja Jere Ristimäki. Ohjelmisto oli seuraava:

Kari Tikka, Armolaulu (Raamattu: 2.Kor. 12: 9-10, Ef. 2: 8-9)

Pekka Simojoki, Rakkaus on lahja Jumalan (Raamattu: 1. Kor. 13:1-8)

Mika Piiparinen, Hilja Aaltonen, Meren tiedän

Taneli Kuusisto, Uuno Kailas, Suomalainen rukous

Lasse Heikkilä, Täällä pohjantähden alla

J. Dahlöf, Uusi taivas (Raamattu: Ilm. 21: 1-4)

A.H. Malotte, Isä meidän (Jeesuksen opettama rukous, Matt.6: 9-13)

Saalem kuorolle osoitettujen aplodien jälkeen lavalle astui Efrosini. 

Risto Nordell johdatteli yleisön kuoron ohjelmistoon kertomalla, että Minna Jokisen johtama kuoron ohjelmistossa on ortodoksisia kirkkoveisuja ja muuta liturgista musiikkia.

Esimakua taivaan riemulauluista

Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa musiikilla on keskeinen tehtävä. Vanhan tradition mukaan kirkkomusiikissa ei käytetä laisinkaan soittimia, sillä katsotaan, että ihmisääni on jaloin kaikista soittimista. Vaikka musiikilla on tärkeä tehtävä, se ei ole itseisarvo. Ortodoksinen kirkkomusiikki toimii ennen kaikkea rukouksena ja sen välikappaleena.

On sanottu, että musiikki ei saa liikaa kiihdyttää tai aiheuttaa levottomuutta.  Sen pitää herättää nimenomaan rukouksellista ilmapiiriä. Vanhat kirkkoisät opettivat, että laulamisen pitää olla heijastusta taivaallisesta kauneudesta, esimakua taivaan riemulauluista

Myös synodit eli yleiset kirkolliskokoukset ovat olleet aikojen saatossa huolestuneita kirkkolaulusta: vuoden 692 Trullon synodin ohjeissa sanotaan näin:

- Haluamme, että ne, jotka ovat tulleet laulajiksi kirkkoihin, eivät käytä kuritonta huutoa eivätkä pakota luontoa kiljuntaan eivätkä lisää mitään siihen, mikä kirkkoon sopii ja kuuluu, vaan kantakoot suurella huolellisuudella ja hartaudella veisut salaisuuksien näkijälle, Jumalalle.

Pyhäaskeetti Neilos on puolestaan kirjoittanut tällä tavoin:

- Rukoile kärsivällisesti, veisaa ymmärtäväisesti ja hyvärytmisesti, niin olet kuin ilmassa leijuva kotkanpoika. Laulu hillitsee himot ja saa hillittömän ruumiin rauhoittumaan. Vihan päällekarkaamisen tyynnyttää pitkämielisyys ja laulu.

Musiikkitoimittaja Nordell kertoi uskovansa, että kirkkoisät ovat varsin tyytyväisiä nyt kuulemaansa, sillä näitä ohjeita vastaan ei ole totisesti illan konsertissa rikottu.

Efrosinin osuus alkoi ortodokseille tärkeällä niin sanotulla Jeesuksen rukouksella. Se teksti on yksinkertainen: Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä.  Viimeinen kappale on pääsiäisen aikaan yhä uudestaan ja  uudestaan  laulettava  pääsiäistropari, jonka sanoihin on helppo kaikkein yhtyä kirkkokunnasta riippumatta: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.

Efrosinin ohjelmisto

Jeesuksen rukous trad. Valko-Venäjä sov. Minna Jokinen 

Agni parthene, Puhdas neitsyt Valtiatar, Pyhän Nektarios Eginalaisen veisu Jumalansynnyttäjälle

Iloitse Jumalanäiti Tropari Jumalansynnyttäjälle säv. Roman Gurko

Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, Tropari Jumalansynnyttäjälle säv. Pavel Tsesnokov 

Kerubiveisu säv. Minna Jokinen

Qhriste Aghdga Pääsiäistropari georgialainen sävelmä

Pyhiinvaeltajien laulu

Maa on niin kaunis kuultiin kuorojen vaikuttavana yhteisesityksenä. Sleesialainen kansansävelmä on kaikille tuttu, se on Jumalan suurien luomistekojen ja luonnon ylistystä. Obligato-osion lauloi koskettavasti Tiia Maria Saari täydentäen kuorojen vahvaa, katedraalin täyttänyttä tunnelmaa. Kolmanteen säkeistöön saimme yleisönä yhtyä, eikä jäänyt yksikään sydän kylmäksi vahvassa yhteyden kokemuksessa.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston satavuotisjuhlapäivä oli saatettu vaikuttavalla tavalla kauniiseen päätökseen. Musiikki ei todellakaan tunne rajoja. Se oli ilahduttanut mielen, karkottanut paholaisen ja luonut viatonta iloa.

Sirpa-Maija Vuorinen

Kuvat: Veijo Koivula. 

Klikkaa kuvia, niin ne avautuvat suurempina.