Mystinen maestro julkisuuden valokeilassa

Professori Seppo A. Teinosen elämäkerran julkistamisseminaari tasa-arvon päivänä 19.3.2018 veti Helsingin yliopiston pieneen juhlasalin ääriään myöten täyteen osanottajia. Lahjakkaan, monitaitoisen teologin elämää ja opetuksia valotettiin monelta kantilta. Luennoitsijoina oli muun muassa entisiä oppilaita ja työtovereita. Seminaari oli myös monien lämpimien kohtaamisten foorumi, kahvitauolla kuului iloinen ja vilkas puheensorina. Tuoretta kirjaa jonotettiin Kirjapajan tiskiltä. Teinosen puoliso Riitta Teinonen oli tilaisuuden kunniavieras ja kirjailija Raine Haikarainen olikin omistanut teoksensa juuri hänelle.

Seminaarin avauspuheenvuoron käytti Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran puheenjohtaja, professori Kati Tervo-Niemelä. Kirja ilmestyi kirjallisuusseuran julkaisusarjassa numerolla 286. Juontajana toimi tohtorikoulutettava Heidi Zitting, joka tilaisuuden aluksi tsekkasi yleisöstä, että ketkä ovat henkilökohtaisesti tavanneet Seppo A Teinosen. Melkein kaikkien kädet nousivat. Juontaja kuuluu nuoreen polveen, joka ei ole Teinosta tavannut, mutta kertomansa mukaan ei ole voinut välttyä kuulemasta kaikkien aikojen legendaarisimmasta professorista.

Raine Haikaraista haastatteli tutkijatohtori Siiri Toiviainen. Keskustelussa selvisi, että Teinonen oli ollut myös Haikaraisen opettaja 1970-luvun alussa, mutta siitä kuva oli jäänyt hieman etäiseksi. Myöhemmin hän tutustui Teinoseen tämän kirjojen kautta. Se olikin oivallista, sillä Teinonen on aikanaan todennut: ”Jos haluatte oppia tuntemaan minut, lukekaa kirjojani”.

Erityinen kiinnostus Rainella heräsi kymmenisen vuotta sitten lomamatkalla Espanjassa, jossa Seppo ja Riitta Teinonen olivat eläkevuosinaan julkaisseet myös useita kirjoja. Joukossa oli historiateoksia ja monia Espanjan matkaoppaita. Yksi Riitta ja Seppo A. Teinosen kirjojen hittituote on keittokirja Silakka – kaksisataa valmistusohjetta. Riitta Teinosen osuus Seppo A Teinosen laajassa julkaisutuotannossa on ollut hyvin merkittävä, hän on muun muassa puhtaaksikirjoittanut kaikki teokset. Julkaisuja on yli 60.

Raine Haikarainen luovutti seminaarissa uunituoreen kirjan Riitta Teinoselle yleisön innokkaiden aplodien saattamana. Hän kiitti Riittaa hyvästä yhteistyöstä kirjoittamisprosessin aikana ja ilmaisi ilonsa siitä, että Riitta oli tehnyt pitkän matkan ja saapunut seminaariin.

Kirjailija Haikarainen kuljetti yleisöä myös Ylen taltioinnin kautta haastatteluun, jossa oli kuultu 1.1.1970 uuden vuosikymmenen alkamisen merkeissä. Kirkon ääntä käytti Teinonen. Hän totesi muun muassa, että kolmannen maailman kysymykset tulevat vaikuttamaan myös teollistuneissa maissa. Tämä kaikki vaikuttaa kirkkojen keskinäisiin suhteisiin ja ekumenia on välttämättömyys. Hän toivoi kirkkojen yhteistyön tiivistymistä, että tätä kautta voitaisiin edetä kohti maailmanrauhaa.

Opettaja, tutkija, kielinero

Dosentit Juhani Forsberg ja Eero Huovinen luonnehtivat Teinosta opettajana, esimiehenä ja opintomatkojen vetäjänä. Teinosen myötä opetus teologisessa tiedekunnassa siirtyi aivan uudelle tasolle. Ennen häntä oli totuttu siihen, että professorit lähinnä lukivat pitkiä pätkiä kirjoista ja luennot olivat melko kuivia. Teinosen luentoja Forsberg ja Huovinen luonnehtivat varsinaisiksi ilotulitustapahtumiksi. Hän oli eräänlainen estraditaiteilija, kädet heiluivat, kun hän innostuneesti puhui esimerkiksi kokemuksistaan Vatikaanin toisessa konsiilissa. Hän myös pyrki aktiivisesti viemään opiskelijoitaan eteenpäin ja saavuttamaan päämääränsä opiskeluissa. Graduseminaareissa hän oli yllyttäjä ja mahdollistaja.

Dogmatiikan professori Miikka Ruokanen valotti dogmatiikan tutkimusta Teinosen aikana ja hänen jälkeensä. Hän painotti Teinosen vahvaa intressiä ekumeeniseen teologiaan ja tutkimukseen. Teinonen avasi suomalaisten teologien sydämet katolisen teologian ymmärtämiseen sekä laajempaan ekumeeniseen tutkimukseen. Teinonen oli myös ennustanut, että luterilaisuus on kutistumassa ja samalla, että kristinuskon hajaannus on vasta alkamassa. Ruokanen totesi, että todellakin Teinonen oli oikeassa: luterilaisten määrä on kutistumassa, nyt määrä vain 3 %. Kutistumista on Euroopassa ja USA:ssa, mutta tosin kasvua on Afrikassa. Nykyään myös maailman kristityistä jopa 18 prosenttia kuuluu tunnustuksellisesti riippumattomiin kirkkoihin ja tämä määrä tulee kasvamaan. Tämä merkitsee suurta haastetta ekumeenisesti orientoituneelle teologille eli miten muotoutuu tämän ei-länsimäisen kristinuskon opillinen teologinen identiteetti.

Teinonen oli myös lahjakas kielitieteilijä ja hänen laajaa keskiajan hispaanisen kirjallisuuden suomennostoimintaansa esitteli iberoromaanisten kielten emeritusprofessori Timo Riiho.

Tasa-arvon este vai esitaistelija?

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan puheenvuoro Teinosesta tasa-arvon esteenä vai esitaistelijana kallistui esteeseen. Hallamaa totesi, että Teinosella olisi ollut edellytyksiä olla tasa-arvon esitaistelija, mutta hän ei halunnut käsitellä naisten asemaa tasa-arvokysymyksenä, vaan ekumeenisena kysymyksenä ja teologisena kysymyksenä. Hallamaa valotti esimerkillä sitä, mikä menneinä vuosikymmeninä on ollut naisten asema kirkollisessa ja yliopistollisessa maailmassa. 1980-luvun alussa hän oli hakenut Mikkelin hiippakunnan hiippakuntastipendiä, saanut siitä hyvästä silloiselta piispalta vihaisen puhelinsoiton. Stipendiä ei koskaan aikaisemmin ollut kukaan nainen hakenut. Asia päättyi niin, ettei hiippakuntastipendiä sinä vuonna jaettu ollenkaan. Seminaarin puheenvuoron valmisteleminen oli ollut Hallamaalle raskas kokemus. Naisesta on tullut erityiskysymys ja tällä tavalla voidaan loitontaa elävän elämän kysymykset, totesi Hallamaa. Puheenvuoroa seurasi vilkas keskustelu, mutta aikaa seminaarissa oli rajallisesti.

Spiritualiteetin teologiaa, oppikirjoja ja uskonnollisuuden uusi nousu

Dosentti Pauli Annala valotti Teinosta spiritualiteetin teologian maestrona ja professori Risto Saarinen kertoi oppikirjojen julkaisemisesta ennen Teinosta, hänen aikanaan ja hänen jälkeensä. Seminaarin päätteeksi päästettiin vielä kerran itse maestro ääneen. Ylen äänitearkistosta löytyneessä otteessa Teinonen puhuu 1980-luvun alussa muun muassa siitä, että jotkut teologitkin melkeinpä ovat viime vuosina ryhtyneet toistelemaan Nietzschen lausahdusta: ”Jumala on kuollut”. Tämä ei Teinosen mukaan pidä ollenkaan paikkaansa. Uskonnoilla ja uskonnollisuudella tulee olemaan uusi nousu, tulee uusi uskontojen kausi.

Kiitokset kirjoittajalle

Toden totta, tätä kautta saamme olla jo nyt todistamassa. Päätteeksi Kirjapaja kukitti kirjailijan. Kustannustoimittaja Piia Latvala kiitti kustantajan puolesta Raine Haikaraista suuren urakan saattamisesta kunniakkaaseen päätökseen. Myös teoksen eloisaa ja selkeätä kirjoitustapaa kiitettiin.

Seminaarin anti sai yleisön mielissä aikaan monenlaista pohdintaa ja ohjelman päätöksen jälkeen käytiinkin vilkasta keskustelua ja osa yleisöstä siirtyi vielä päivällisen äärellä pohdiskelemaan seminaarin antia. 

Kirjapajan standiltä näytti iso kirjapino huvenneen. Kauppa oli käynyt kuin siimaa. Myös kirjan ulkoasu on erittäin onnistunut. Kannessa hymyilee rennon oloisena itse SAT. Kuvaaja on Timo Hormio, kuva on vuodelta 1994, jolloin Hormio yhdessä toimittaja Esko Miettisen kanssa teki juttukeikan Espanjaan. Kannen on suunnitellut Marjaana Virta.

Teinonen, Espanja, SEN

Esillä esittelypisteineen oli myös Suomen ev.-lut. kirkon ulkoasiain osaston työ ekumenian, lähetyksen ja kirkon ulkosuomalaisten parissa. Seppo A Teinosen jäätyä eläkkeelle 1986, muuttivat Teinoset Andalusian auringon alle. Espanja on tuhansille suomalaisille suonut rauhallisen ja aurinkoisen valkaman eläkepäiviksi. Suomen ev.-lut. kirkon työllä on siellä suuri merkitys.

Seppo A Teinonen kuoli 25.8.1995 ja hänen viimeinen leposijansa on Benalmádenassa.

Myös SEN:lla oli standinsa seminaarissa. Suomen Ekumeeniseen Neuvostoon Seppo A Teinonen liittyy ekumenian moniottelijana. Teinosen puheisiin ja kannanottoihin ei voi olla törmäämättä, kun SEN:n vanhoja pöytäkirjoja lukee. Näihin lähteisiin myös kirjailija Haikarainen on huolella tutustunut. Teinonen tuli SEN:n edeltäjän Suomen yleiskirkollisen toimikunnan sihteeriksi 1955 ja seuraavana vuonna luottamustoimiseksi pääsihteeriksi. 1963 yleiskirkollisen toimikunnan nimi muuttui Suomen Ekumeeniseksi Neuvostoksi. Teinonen jatkoi pääsihteerinä vuoteen 1966 asti.

Haikarainen kirjoittaa: Teinonen tarttui innokkaasti sihteerin tehtäviin ja pöytäkirjat pitenivät hänen edeltäjänsä ajoista. Pykälien välistä saattoi myös aistia kolmekymppisen Teinosen poikamaisen huumorintajun. Hän tallensi mielellään asiatekstin oheen kuriositeetteja ja tunnelmakuvauksia.

Mystinen maestro -teoksessa kuvataan myös mainiolla tavalla Teinosen vahvaa vaikuttamista siihen, että katolinen kirkko tuli SEN:n jäseneksi vuonna 1968. Näin katolinen kirkko Suomessa oli ensimmäisenä maailmassa tullut kansallisen ekumeenisen neuvoston jäseneksi. Kirjan tätä tapahtumaa käsittelevä osio on otsikoitu: Suomessa tehdään ekumenian historiaa.

Sirpa-Maija Vuorinen