On the Way towards a European ”Kirchentag”, 1.-3.5.2015

Saksan protestanttisten kirkkopäivien (Evangelischer Kirchentag) aattona pidettiin Bad Bollissa 1.-3.5. uraauurtava kutsuseminaari, jossa suunnistettiin kohti Euroopan yhteisiä kirkkopäiviä. Kokouspaikkana oli vanhalla kylpyläpaikkakunnalla Württenbergissä sijaitseva protestanttinen Bad Bollin akatemia. Koolle oli kutsuttu ekumeenisesti suhteellisen edustava valikoima hankkeen kannalta relevantteja asiantuntijoita eri taustoista.

Osanottajia oli 60 henkeä, jotka olivat paikalla henkilökohtaisesta kutsusta, eivät kirkkojensa tai järjestöjensä virallisina edustajina. Suomesta mukana olivat Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri, jolla kutsu oli tullut Saksan protestanttisen kirkon (EKD) Brysselin-toimiston kautta, sekä Kirkkopalvelut Oy:n työntekijä Jari Kupiainen, joka toimii Kirkkopäivien projektipäällikkönä.

Keskustelu yhteisestä eurooppalaisesta suurtapahtumasta liittyi alun perin vuoden 2017 ideointiin. Reformaation 500-vuotismuiston viettäminen sai kuitenkin Saksassa selkeästi protestanttista identiteettiä korostavan funktion, eikä yleiseurooppalaista hanketta haluttu yhdistää siihen.

Eurooppalaisen Kirchentagiin ydinajatus rakentuu keskieurooppalaisen kumppanuuden ympärille. Idean kerrottiin saaneen alkunsa Sveitsissä. Taustalla on vahvasti myös Saksan Krichentag-liike. Läheisiä kumppaneita ovat myös muut Keski-Euroopan maiden vastaavat tapahtumat, kuten esimerkiksi Bodenseen alueen Kirchetag ja Keski-Itä-Euroopan Kirchentag.

Kokous työsti viestin kirkoille ja järjestöille, joka sai otsikon .  Englanninkielinen nimitys Convention otettiin käyttöön väliaikaisena, kun paremmastakaan ei päästy yksimielisyyteen. Ajatusta suuresta yhteisestä kokoontumista perustellaan Euroopan yhteiskunnallisella tilanteella, johon kristittyjen tulee vaikuttaa EU:n ihanteiden mukaan ”rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin” (peace, freedom and well-being) edistämiseksi.

Tekstistä käytiin mielenkiintoinen keskustelu, jossa kävi ilmi pari hankkeen puuhaajien keskeistä lähtökohtaa. Ekumeniaa, varsinkaan kirkollista ekumeniaa, ei haluttu nostaa näkyvästi esille. Sanaparia kristittyjen ykseys ei haluttu tekstiin. Euroopan Kirkkojen Konferenssin ja sen kumppanien järjestämät kolme Euroopan ekumeenista kokoontumista (European Ecumenical Assemblies Basel 1989, Graz 1997 ja Sibiu 2007) mainittiin kyllä keskusteluissa, mutta viittausta niihin tai EKK:n piirissä puheena olleeseen neljänteen Assemblyyn ei haluttu sisällyttää tekstiin. 

Mielenkiintoista oli myös se, että yhtäältä tekstiin ei tullut mainintaa uskontojen kohtaamisen merkityksestä nyky-Euroopassa ja toisaalta tapahtuman kristillisyyttä ei haluttu korostaa suhteessa ei-uskonnollisiin kumppaneihin. Esimerkiksi ortodoksisten kirkkojen mukaantulo hankkeeseen, joka näin määrittelee itsensä irrallaan kirkoista ja ekumeenisesta liikkeestä, saattaa osoittautua vaikeasti toteutettavaksi.

Kokous asetti väliaikaisen koordinaatioryhmän (provisional coordination team), jossa on 13 jäsentä. Ryhmä on ekumeenisesti ja maantieteellisesti painottunut Keski-Euroopan protestantteihin. Suomesta mukana on Jari Kupiainen.

Reformaation merkkivuoden valmistelulle Suomessa Bad Bollin keskusteluilla on merkitystä eurooppalaisena taustoituksena. Suurtapahtuman hahmottelussa korostettiin samoja asioita kuin Suomessa käymässämme keskustelussa vuoden 2017 juhlinnan luonteesta: yhteiskunnan muutos, ruohonjuuritaso, prosessi ja pitkä vaikutus. Kysyttiin myös, mitä tapahtuu kohokohdan jälkeen.

Jatkuvatko seurakuntien näivettyminen, kirkkojen jäsenmäärän yleinen lasku ja sen aiheuttamat talousvaikeudet. Kysyttiin, onko Euroopan perinteisillä valtakirkoilla tunnustunnuskunnista riippumatta samankaltainen identiteettikriisi. Samalla todettiin, että demokratiaa rakentava kansalaisjärjestöjen maailma on myös kriisissä.

Eurooppalaiset kirkkopäivät vastaisivat innostuneimpien mielestä näihin kysymyksiin, ja siksi suurtapahtuman järjestämistä haluttiin kiirehtiä. Suunnitelmien irrallisuus kirkoista ja seurakunnista panee kuitenkin miettimään millainen kertaluontoisen tapahtuman vaikutus tulisi olemaan prosessin päätyttyä.

Suomalainen ekumenia ja reformaation merkkivuosi ovat terveellä tavalla ankkuroituja kirkkojen elämään, mutta niidenkin tiimoilla on syytä kysyä, miten juhlinta vaikuttaa kristinuskon läsnäoloon, todistukseen ja palveluun merkkivuoden tuolla puolen.

Heikki Huttunen