Paikallisekumeeninen foorumi 2019 Espoossa - Uudet suomalaiset, uudet kristityt

Paikallisekumeeninen foorumi järjestettiin Espoossa perjantaina 27.9.2019. Tämän vuotisen foorumin teemana oli uusien seurakuntalaisten toivottaminen tervetulleeksi seurakunnissa ja paikallisekumeeniset suhteet uusien seurakuntien kanssa. Foorumin järjestivät yhteistyössä Espoon ekumeeninen toimikunta, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, paikallisekumenian jaosto, Tapiolan evankelis-luterilainen seurakunta ja Helsingin ortodoksinen seurakunta.

Päivä alkoi rukouspalveluksella ortodoksisessa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa. Palveluksen upeassa kirkossa piti seurakunnan pastori Petri Korhonen. Aamupäivän ohjelmaa kuuluivat kuulumiset sekä Suomen Ekumeeniselta Neuvostolta että paikallisista ekumeenisista toimikunnista ja työryhmistä eri puolilta Suomea.

SEN:n pääsihteeri Mari-Anna Auvinen kertoi terveiset Suomen ja kansainvälisen ekumeenisen keskustelusta, ja viestintä- ja toimintakoordinaattori Suvi-Tuulia Vaara esitteli vuoden 2020 ekumeenisen rukousviikon aineistoa. Aineisto on valmistettu Maltan kristittyjen yhteistyönä ja teemana on ”He kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti” (vrt. Ap. t. 28:2). Rukousviikkoa vietetään vuosittain 18.–25. tammikuuta ja aineisto julkaistaan SEN:n sivuilla marras-joulukuussa. Vastuuviikon koordinaattori Anna Hyvärinen kertoi Ekumeenisen vastuuviikon teeman olevan tänä vuonna Ihmisoikeuspuolustajat. Vastuuviikkoa vietetään ympäri Suomea 20.–27.10.2019. Lisätietoja  ja toiminnallista materiaalia julkaistaan osoitteessa

Paikallisten ekumeenisten kuulumisten vaihdon jälkeen siirryttiin Tapiolan ev.-lut. kirkkoon, jossa keskipäivän rukoushetken toimittivat piispa Kaisamari Hintikka ja asiantuntija Kati Pirttimaa. Rukoushetkessä huomioitiin samaisena perjantaina pidettyä koululaisten ilmastolakkoa ja luomakunnan tilaa hiljaisella hetkellä.

Uudet suomalaiset, Uudet kristityt: tervetuloa vai tervemenoa?

Tapiolan seurakunnan seurakuntalainen oli valmistanut syyrialainen lounaan, joka johdatteli osallistujien mielet iltapäivän seminaariin otsikolla Uudet suomalaiset, uudet kristityt: tervetuloa vai tervemenoa?

Asiantuntijapuheenvuoron pitivät  Elina Hellqvist, ev.lut. Kirkkohallituksesta Teemu Toivonen, Helsingin ortodoksinen seurakunnasta virkavapaalla oleva monikulttuurisen työn pappi ja pastori Samuel Vogel International Evangelical Church in Finland -seurakunnasta. Seminaarin juontajina toimivat Mirna Nadra (ev.-lut.) ja isä Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond OP (kat.).

Maahanmuutosta on tärkeää puhua asiatietoon perustuen

Elina Hellqvist tarkasteli maahanmuuttoa Suomeen tutkimustiedon valossa ja Elina Hellqvist lähti esityksessään liikkeelle kahdella kysymyksellä: Kuka kelpaa suomalaiseksi? Kuka kelpaa suomalaiseksi kristityksi? Hän pohti ovatko vaatimuksemme usein kohtuuttomia uusien suomalaisten näkökulmasta. Entä pitäisikö meidän huomata selkeämmin astua kapean luterilaisen määritelmän ulkopuolelle?

Maahanmuuttajat ovat nuoria työikäisiä aikuisia (20-39-vuotiaita) – seurakuntien kokoaa työ tavoittaa huonosti tätä ikäryhmää ylipäänsä. Maahanmuuttajia vetää Suomeen opiskelu, työ ja perhe– turvapaikanhakijat eivät suinkaan ole suurin ryhmä.

Hellqvist sivusi myös kirkkoturvaa tarkastellen Talvikki Ahosen löydöksiä tuoreessa väitöskirjassaan Nykyaikainen kirkkoturvatoiminta Suomessa (2019). Tutkimusaineistosta kävi ilmi, etteivät kirkolliset toimijat argumentoi kirkkoturvan puolesta uskontoperusteisin argumentein. Syytä voisi olla, sillä kristinuskossa on hyvin paljon aineksia tämänkaltaiseen perusteluun.

Luterilaisen kirkon seurakuntalaisten kesken on melko laaja yhteisymmärrys (75 %) siitä, että kirkon tulee puhua nykyistä suoremmin yhteiskunnallisista epäkohdista. Toisaalta seurakuntien työ ei-kristittyjen parissa jakaa suomalaisten mielipiteitä, vain 55 % kannatti sitä, että työtä pitäisi tehdä turvapaikanhakijoiden parissa heidän uskonnostaan riippumatta.

Haasteita seurakunnilla on selkeästi kohtaamisessa. Hellqvist toi esimerkein ilmi, miten sunnuntaijumalanpalveluksessa voi käydä jopa kaksi vuota ilman, että kukaan tulee puhumaan uudelle kasvolle. Tämä sai yleisön pohtimaan, miten eri seurakunnissa on pyritty tervehtimään ja tekemään näkyviksi uusia seurakuntalaisia monin tavoin, jotta kaikki tuntisivat olevansa tervetulleiksi. Esimerkiksi afrikkalaisissa kulttuureissa on usein täysin mahdoton ajatus, ettei uusi ihminen sivuutetaan. 

Helluntaiseurakunnissa tervehditään ensikertalaiset ja seurakuntaa rohkaistaan mennä juttelemaan uusille. Tämä vaatii suomalaisilta ponnisteluja. On koettu hyväksi toimintatavaksi nimetä ihmiset, jotka tervehtivät kaikkia tilaisuuteen saavuttaessa ja kirkkokahveilla keskustelevat uusien kanssa. ”UKK-pöytä” uusien kasvojen kohtaamista varten on myös todettu hyväksi tavaksi tietoisesti ottaa koppia uusista ihmisistä.

Hellqvist nosti esiin toisena haasteena tasapainottelun samanlaisuuden ja erilaisuuden välillä. Vertaisyhteisö on tärkeä, kun oma kulttuuri on jäänyt taakse voi omankielisestä seurakuntatoiminnasta löytyä tärkeä tukiverkosto. Kuitenkin meidän on syytä pohtia, kuinka paljon erilaisuutta siedämme ja minkälaista annettavaa seurakuntalaisilla on toisille kulttuurirajojen yli.

Haasteena Hellqvist näki myös sen, että seurakuntasuhde on muuttunut mediavälitteiseksi. Hengellinen elämä voi olla vaikkapa jonkin somekanavan varassa kiireisessä arjessa eikä silloin välttämättä muodostu vastavuoroista yhteisöllisyyttä.

Hellqvist toi esiin, että puhumalla omasta hengellisestä elämästämme rohkeasti, tutustumalla ja vaihtamalla ajatuksia kasvotusten maahanmuutosta eri tavoin ajattelevien kesken ja toimimalla kristittyinä yhdessä voimme tehdä paljon.

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.  (Ef.2:19)

Keskinäiset suhteet testataan vaikeissa tilanteissa – konkreettinen toiminta yhdistää

Isä Teemu Toivonen, joka tällä hetkellä toimii Itä-Suomen yliopistossa ortodoksisen käytännöllinen teologian opettajana, puhui muun muassa siitä, mitä tarkoittaa, että Suomea usein kutsutaan ekumenia mallimaaksi. Suomessa kirkot ovat tuttuja keskenään, ainakin vähemmistökirkoille luterilaiset kuviot ovat tuttuja.  Ortodoksisen kirkon piirissä maahanmuutto näkyy erityisesti orientaaliortodoksisten seurakuntien syntyä. Vuosina 2015-2016 Etiopian ja Eritrean ortodokseille muodostui omat seurakuntarakenteet, kun he saivat omia pappejaan Suomeen. Näillä seurakunnilla ei ole ehtoollisyhteyttä Suomen ortodoksien kanssa, ja Suomen ortodoksinen kirkko, joka oli aiemmin palvellut näitä kristittyjä, on joutunut hakemaan uutta suhtautumista. Seurakunnissa annetaan aina kyseleville oman seurakunnan pappien yhteystiedot. Tämä on ekumeeninen toimintamalli, eli kirkot eivät pyri ”kaappaamaan” toistensa jäseniä.

Orientaaliortodoksien järjestäytyminen on rikastuttava mutta myös haastava asia seurakunnassa. Ei ole oikein assimiloida heitä, oman uskonnon harjoittaminen voi edesauttaa kotoutumista merkittävästi. Tiloja voi tarjota seurakuntien käyttöön, mutta on syytä välttää luomasta rakenteita, joissa tulijat ovat riippuvaisia suomalaisesta seurakunnasta tai kiitollisuudenvelassa.

Afrikan mantereelta on tullut myös muita kristillisyyden muotoja; vapaista suunnista eikä mihinkään tunnustuskuntaan kuuluvia. Helsingin ekumeenisessa toiminnassa onkin pohdittu, miten pitää ekumeenisessa laivassa kyydissä eri ääripäistä tulevat seurakunnat.

Teemu Toivonen muotoili, että turvapaikanhakijat ovat hedelmätarha. Haasteet ovat tuoneet kristilliset yhteisöt uudella tavalla yhteen ja yhteistyöhön myös kansalaistoimijoiden kanssa. Keskinäiset suhteet testataan vaikeissa tilanteissa – konkreettinen toiminta yhdistää.

Pastori Samuel Vogel esitteli kansainvälistä seurakuntaansa. Suomalaisten aloitteesta syntynyt seurakunta, jossa edustettuna ovat 40-50 kansalaisuutta. Seurakuntalaisista  ¼ luterilaisia, helluntailaisia on toiseksi eniten. Toimintaa Helsingissä ja Espoossa, ja seurakunnan yhteydessä toimii farsinkielinen jumalapalvelusyhteisö. Toimintaan kuuluvat pienryhmät, tapahtumat, kurssit, retriitit ja alfa-kurssi. Seurakunta tekee aktiivista yhteistyötä muiden seurakuntien kanssa.

Ef. 4:11-13 innoittamina seurakuntalaiset ovat keskiössä, seurakuntaa ohjaavat seuraavat periaatteet:

Belong – Seurakunnassa ollaan tuttuja. Seurakunnan vapaaehtoiset pitävät yhteyttä jäseniin, seurakuntalaisille soitetaan ja kysytään kuulumisia.

Grow – Seurakunta on uskossa kasvamista varten

Encounter – Muut voivat kohdata Jumalan kauttamme.

Go – Usko on tarkoitus jakaa.

Diakoniatyölle ei tällä hetkellä resursseja, työntekijän sijaan seurakuntalaiset auttavat taloudellisesti ja työpanoksella oman ammattinsa mukaan. Käynnissä on nuorten työllistymisprojekti ja Keniassa kirkonrakennusprojekti.

Vogel kuvaili, että eri kirkoista tuleva kristityt toimivat yhdessä hyvin, kun muistetaan suvaitsevaisuus, vieraanvaraisuus ja epämuodollisuus. Seurakunnassa ei riidellä teologista kysymyksistä vaan kaikki ovat tervetulleita. Seurakunta kaste sekä lapsia että aikuisia ja seka-avioliitot ovat tyypillisiä.

Asiantuntijapuheenvuorojen jälkeen jäi vielä aikaa keskustelulle.  Paikallista identiteettiä haasteteen maahanmuuton seurauksena, luterilaisuutta haastetaan samasta syystä. Parasta mitä seurakunnat voiviat tehdä on antaa tehtävä uusille tulijoille. Seurakunnan ei aina kannatakaan lähteä omista tarpeistaan liikkeelle, mielekäs tehtävä seurakunnassa antaa vapaaehtoiselle arvon, merkityksen ja hyvinvointia.

 Maahanmuuttajien työllistymiselle ovat todella tärkeitä kieliharjoittelumahdollisuudet, seurakunta voi järjestää harjoittelu- ja tukityöllistämispaikkoja.  Vapaaehtoistyössä on tärkeää antaa työtodistus ja suostua suosittelijaksi. Järjestökentällä tehdään paljon ekumeenista yhteistyötä, joka kannattaa muistaa yhteistyötahoja etsiessä.

Päivän päätteeksi Tero Koskinen Espoon vapaaseurakunnasta johdatti seminaariväen loppurukoukseen ja onnistuneesta seminaaripäivästä kertoi se, että harvalla tuntui olevan kiire pois Tapiolan kirkolta, vaan keskustelut jatkuivat vilkkaana epävirallisissa merkeissä vielä ohjelman jälkeenkin.

Elina Hellqvist: Uudet suomalaiset, uudet kristityt

Paikallis-ekumeeninen foorum, Espoo, 27.9.2019
Uudet suomalaiset, uudet kristityt: tervetuloa vai tervemenoa?

Elina Hellqvist, TT, pastori
Uskontojen kohtaamisen a...

Maahanmuutto ekumeenisena haasteena ja hedelmätarhana

Pastori, yliopisto-opettaja Teemu Toivonen (ort) puhui Paikallisekumeenisessa foorumissa 27.9.2019. Tässä on koottu puheen keskeiset sisällöt.

· ...