Merellä myrskyssä koettujen traumojen ja konfliktien jälkeen saarelaisten osoittama käytännöllinen huolenpito tuntuu rannoille huuhtoutuneista tavattomalta ystävällisyydeltä. Evankeliumi opettaa meille, että pitäessämme huolta vaikeuksiin joutuneista osoitamme rakkautta Kristukselle itselleen. (vrt. Matt. 25:40). Vielä enemmän, kun osoitamme rakastavaa hyvyyttä heikoille ja kaiken menettäneille, viritämme sydämemme Jumalan sydämelle, jossa köyhillä on erityinen sija. Ulkopuolisten toivottaminen tervetulleiksi, tulivatpa he toisista kulttuureista ja uskonnoista, olivatpa he maahanmuuttajia tai pakolaisia, on sekä rakkautta Kristusta itseään kohtaan että rakastamista niin kuin Jumala rakastaa. Me olemme kristittyinä kutsutut astumaan uskossa ulos maailmaan ja kurottautumaan Jumalan kaiken kattavassa rakkaudessa jopa niiden puoleen, joita meidän on vaikeaa rakastaa. 

Orpojen, leskien ja muukalaisten Jumala,

istuta sydämiimme syvä vieraanvaraisuuden tunto. 

Avaa silmämme ja sydämemme, kun kutsut meitä 

ruokkimaan sinua, vaatettamaan sinua ja vierailemaan sinun luonasi.

Anna meidän kirkkojemme ottaa osaa nälän, janon ja eristyneisyyden lopettamiseen

ja voittamaan kaikki ne esteet, jotka estävät toivottamasta ihmisiä tervetulleiksi.

Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen nimessä,

joka on läsnä vähäisimmissä sisaruksissamme ja veljissämme. 

Aamen.