Patriarkka Bartolomeoksen julkilausuma kirkkovuoden alkaessa

Kontantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos antaa ortodoksisen kirkkovuoden alun eli indiktion, johdosta julkilausuman vuosittain 1. syyskuuta. Tämä päivä on vuodesta 1989 ollut myös rukouspäivä luomakunnan puolesta. Ekumeeniset järjestöt suosittelevat, että kirkot viettäisivät Luomakunnan aikaa ajanjaksolla 1.9.–4.10.

Lokakuun 4. päivä on Franciscus Assisilaisen muistopäivä lännen kirkon pyhimyskalenterissa. Luomakunnan aika -jaksolla toivotaan seurakuntien erityisesti viettävän luomakunnan rukoushetkiä. Luomakunnan tilaan tulee kiinnittää huomiota.

Pääsihteeri Heikki Huttunen osallistui 1.9.2014 indiktos-juhlan jumalanpalvelukseen patriarkaatin kirkossa Fanarissa Istanbulissa. Pyhän synodin pääsihteeri arkkimandriitta Bartolomeos luki palveluksessa patriarkan julistuksen. 

Kirkko oli täynnä kirkkokansaa, mukana paikallisia seurakuntalaisia ja ekumeenisia pyhiinvaeltajia eri puolilta maailmaa. Liturgiassa oli läsnä täysilukuisena patriarkaatin pyhä synodi. 1.9. alkavassa kokoonpanossaan synodi koostuu lähes kokonaan  Turkin ulkopuolella palvelevista piispoista. Patriarkka itse on ainoa Turkin kansalainen. Vielä vuoteen 2006 maan hallitus vaati, että kaikkien pitää olla syntyperäisiä Turkin kansalaisia. Suomen ortodoksisen kirkon emeritusarkkipiispa Johannes kuului ensimmäiseen kansainväliseen kokoonpanoon.

Heikki Huttunen on suomentanut osia tämän päivän julkialausumasta:

Kun vietämme jälleen bysanttilaista indiktion juhlaa ja aloitamme Herran armon uuden vuoden kierron, osoitamme sanamme ortodoksisen kirkon siunatulle täyteydelle ja koko maailmalle. Kutsumme kaikkia ihmisiä jatkuvaan valppauteen, tiedostamaan ja toimimaan kaikkia voimavaroja käyttäen sitä päämäärää kohti, että voisimme palata tilaan, joka heijastaa, jos ei Adamin ja Eevan alkuperaistä eukaristista ja ylistävää tilaa, niin ainakin tilaa, jota innoittaa Jumalan armo ja laupeus.

Luomakunnan voimavarojen rajaton ja kyltymätön riisto, josta pääasiassa johtuu luonnonympäristön tuho, on teologian, tieteen ja taiteiden todistuksen mukaan seurausta ihmisen lankeemuksesta, toisin sanoen tottelemattomuudesta Herran käskyä kohtaan ja haluttomuudesta mukautua Jumalan tahtoon.

Vain jos kunnioitamme jokaisen elävän olennon ja kasvin osuutta universaalissa elämän liturgiassa, voimme jumalallisen armon avulla, emmekä ihmisen tempoilevilla väkivallan keinoilla, ratkaista kaikki ympäristöön liittyvät haasteemme. Elämän sanoma on sanoma vastuustamme jatkaa hengellistä taisteluamme ja pyrkimystämme rukouksin, pyynnöin, rohkaisuin ja kehotuksin, niin että kiinnitämme kaikkien ihmisten huomion siihen, että on välttämätöntä suojautua uhkaavalta vihalta, jonka aiheuttaa vieraantumisemme luonnosta. 

Ihmiskunnan jatkuva keskittyminen maallisiin ja turmeltuviin asioihin aiheuttaa ympäristöongelmia. Kun yhä enemmän käännymme kohti maata ja tätä maailmaa, vieraannumme aina enemmän taivaasta  ja Jumalasta.

Kristuksen suuri kirkko, äitikirkkomme, ottaa jatkuvasti huolekseen ja viljelee Jumalan käskyn mukaista ja pelastavaa velvollisuutta suojella ympäristöä hengellisen ja aineellisen elämän jatkumiseksi planeetallamme. 

Siksi se järjestää ympäristöä koskevan huippukokouksen ensi kesäkuussa aiheena Teologia, ekologia ja Sana. Siinä käydään keskustelu ympäristöstä, kirjallisuudesta ja taiteista. Tämän konferenssin tarkoitus on herättää maailmanlaajuista omaatuntoa ympäristökriisin eettisen ja hengellisen erityistä merkitystä kohtaan. 

Kiinnitämme erityistä huomiota taiteisiin ja kirjallisuuteen, niin että luomakunta voisi palata alkuperäiseen kauneuteen. Tilaan joka on sen luonnollinen, eheä ja pyhä tarkoitus, jota varten Jumalan Sanan luovat kädet ovat sen muovailleet.