Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos esitti 18. kesäkuuta Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksessa pitämässään pääpuheenvuorossa haastavia kysymyksiä ekumenian tulevaisuudesta Euroopassa.
"Tänään tarkoituksemme on juhlia ja vahvistaa ekumeenista henkeä erilaisten kirkkojemme, yhteisöjemme ja tunnustuksiemme keskuudessa, katsoa kunnioittavasti taaksepäin ekumeenisten suhteiden pitkään historiaan Euroopassa ja koko maailmassa ja samalla katsoa eteenpäin niihin valtaviin haasteisiin, jotka ovat edessämme Euroopan mantereella ja kaikkialla maailmassa", hän sanoi. "Kuten tiedämme, ekumeeninen liike sai vauhtia viime vuosisadan kahden maailmansodan aiheuttamien tuhojen jälkeen."
Mutta tuo ekumeeninen liike kukoisti hyvin erilaisessa Euroopassa kuin se, jonka me tunnemme ja jossa me elämme nykyään, Bartolomeus totesi. "On sanomattakin selvää, että elämme nykyään hyvin erilaisessa Euroopassa, jossa uskonnollisen kuuluvuuden maisema on muuttunut", hän sanoi. "Kristillisinä kirkkoina emme voi enää pitää itsestäänselvyytenä, että eurooppalaiset samaistuvat kansallisiin kirkkoihin tai ylipäätään mihinkään tiettyyn uskon muotoon."
Ekumeeninen patriarkka kuvaili Eurooppaa, jossa uskonnollinen maisema on muuttunut dramaattisesti. "Nykyään osallistuminen jumalanpalveluksiin suurten kaupunkien katedraalikirkoissa voi olla riittävää, mutta osallistuminen pienempien kaupunkien esikaupunkikirkoissa on heikkoa", hän sanoi. "Siellä uskonnollisuus on vähemmistössä."
Tämän jälkeen hän käsitteli ekumeenisen liikkeen tarkoitusta tai tavoitetta tällaisessa Euroopassa. "Mikä rooli tai vastuu uskonnolla on tällaisessa Euroopassa?" hän kysyi ja kuvaili tuhoisaa "uutta ekumeniaa", joka on pohjimmiltaan jakoa ja tuhoa edistävä voima. "Näemme tämän erottavan ja tuhoavan mentaliteetin seuraukset täydessä näytössä Venäjän nykyisessä raa'assa hyökkäyksessä Ukrainaa vastaan sekä kirkon perustellessa tätä sotaa Ukrainan pelastamiseksi jumalattoman, maallisen ja liberaalin lännen väitetystä viettelystä", hän sanoi.
Nykyään niin sanottujen "kulttuurisotien" retoriikka on vakavasti vaarantanut kaikki mahdollisuudet vuoropuheluun ja vahingoittanut ekumenian ydintä, hän valitteli. "Kristillisinä yhteisöinä meidän on ensin omaksuttava nöyrä asenne ja hyväksyttävä, että olemme myös itse syyllisiä tähän ekumenian vähenemiseen", hän sanoi. "Ekumeenisessa liikkeessämme - jossa erot tunnustetaan ja kunnioitetaan, jossa erilaiset äänet artikuloidaan ja kuullaan - yksi kysymys, josta meidän on johdonmukaisesti keskusteltava, on: mitä tarkoitamme kristillisellä Euroopalla demokraattisessa Euroopan unionissa?"
Ekumeeninen patriarkka pohti kristillisen Euroopan mahdollisuutta peilata sitä avoimuutta ja kunnioitusta, jota odotamme toisiltamme ekumeenisissa piireissä.
"Voiko kristillinen Eurooppa nyt sallia kaikkien äänien kuulemisen, myös niiden, jotka ilmaisevat erimielisyyttä ja epäuskoa?" hän kysyi. "Täällä voimme arvostaa sitä, miten erilaisuutemme ei voi heikentää yhtenäisyyttämme. Täällä voimme myös uskoa siihen, mikä on mahdollista keskinäisen kunnioituksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kautta."
on luettavissa verkossa.