Vuosittain tammikuussa Suomen kansallispyhimyksen Pyhän Henrikin päivän (19.1.) tienoilla ekumeeninen  delegaatio vierailee Roomassa matkalla, jonka yhteydessä tavataan paavi yksityisvastaanotolla Vatikaanissa. Tänä vuonna delegaatiota johti Oulun piispa Jukka Keskitalo.
 
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo tapasi paavi Franciscuksen 17.1. paavin yksityisvastaanotolla Vatikaanissa. Tapaamisessa olivat läsnä muun muassa piispa emeritus Teemu Sippo Katolisesta kirkosta Suomessa, evankelis-luterilaisena saamelaisten pappina saamelaisalueella toimiva kolttasaamelainen Mari Valjakka ja Inarin kirkkoherra Tuomo Huusko.

Piispa Keskitalo nosti puheessaan paaville esille saamelaisia ja muita alkuperäiskansoja koskevat kysymykset.

 

”Saamelaisen alkuperäiskansan kohtelun historia valtakulttuurien puristuksessa ei ole kaunista luettavaa. Pyrkimys sulauttaa saamen kansa osaksi valtakulttuuria ja kieltä on jättänyt sukupolvien yli ulottuvat haavat ja traumat. Sulauttamispyrkimyksiin ovat historian kuluessa syyllistyneet myös kristilliset kirkot”, piispa Keskitalo muistutti.

 

Oulun piispa totesi pitävänsä erityisen tärkeänä Suomessa käynnistynyttä saamelaisten totuus- ja sovintoprosessia, jonka tarkoituksena on aidosti kuulla saamelaisten kertomuksia ja etsiä totuutta ja sovintoa menneisyyden kipeistä asioista. Kirkoilla tullee olemaan oma osuutensa prosessissa.

 

”Tulemme vielä myös siihen hetkeen, jolloin koko Suomen evankelis-luterilainen kirkon, ja muidenkin kirkkojen, on syytä pyytää anteeksi saamelaisilta. Evankeliumin ilosanoman tuomista kaikkien ihmisten ulottuville ei luonnollisestikaan tarvitse pyytää anteeksi. Katumus ja mahdollinen anteeksipyyntö koskevat menneisyyden väärinkäytöksiä ja rakenteellisia syntejä, jotka vaikuttavat edelleen ihmisten elämässä”, Oulun piispa sanoi.

Suhde alkuperäisikansoihin puhuttaa myös Katolisessa kirkossa

Piispa Keskitalo viittasi puheessaan myös Kanadan alkuperäiskansojen ja katolisen kirkon suhteisiin. Kanadan katoliset piispat ovat esittäneet anteeksipyynnön alkuperäiskansoille liittyen kaltoinkohteluihin kirkon sisäoppilaitoksissa. Yleisellä tasolla piispa pohti, mitä yhteisöllinen anteeksipyyntö merkitsee.

”Toisinaan kuulee sanottavan, että toisen puolesta tai menneisyyden asioita ei voi pyytää anteeksi. Ajatellaan, että ei voi olla vastuussa, jos ei ole voinut itse vaikuttaa. En ole samaa mieltä tämän ajattelun kanssa”, piispa Keskitalo totesi.

Yhteisöllinen anteeksipyyntö ei piispan mukaan voi kuitenkaan olla irrallinen toimenpide, vaan osa isompaa prosessia.

”Anteeksi pyytäminen edellyttää sekä yhteisöllistä valmistautumista että sitoutumista jatkoprosessiin. Ei voi eikä kannatakaan pyytä anteeksi ennen kuin kipeät asiat on käyty yhdessä rehellisesti läpi, ja luotu yhteinen ymmärrys siitä, mitä on tapahtunut”, Keskitalo totesi.

 

Piispa Keskitalo viittasi puheessaan paavi Franciscuksen kannanottoon, jossa tämä kertoo unelmistaan Amazonin alkuperäiskansojen osalta. Paavin unelmat liittyvät Amazonin alkuperäiskansan oikeuksiin, kulttuurin vaalimiseen, luonnon rikkauksien suojelemiseen ja siihen, että kirkko saisi enemmän Amazonin alkuperäiskansan piirteitä. Piispa Keskitalo vakuutti näiden unelmien olevan myös hänen unelmiaan saamelaisen alkuperäiskansan osalta.

 

Piispa Keskitalo kertoi iloitsevansa myönteisistä askelista, joita evankelis-luterilaisen kirkon ja saamelaisen alkuperäiskansan kesken on tapahtunut. Tämän myönteisen kehityksen symbolina hän luovutti paaville juhlapainoksen tuoreesta pohjoissaamenkielisestä raamatunkäännöksestä.

 

”Olkoon se merkkinä siitä, että yhteinen unelmamme kirkosta, joka saisi yhä enemmän alkuperäiskansan kasvoja, amazonilaisten ja saamelaisten, on toteutumassa”, päätti piispa Keskitalo puheensa paavi Franciscukselle.

 

Piispan puhe ja sen saamenkieliset käännökset löytyvät