Puhu siitä, mikä on hyvää

Lambrinidis kertoi, miten ihmisoikeuksia vastustavien äänet pyrkivät lannistamaan ihmisoikeustoimijoita havainnollistamalla, miten turhaa ja epämiellyttävän hankalaa ihmisoikeuksien edistäminen on. Tässä tilanteessa keinomme on jatkaa työtä ja nähdä niitä pieniä sekä asteittaisia muutoksia, jotka ovat todellisia. Muutoksia tulisi nostaa esiin. Se paitsi rohkaisee meitä kaikkia jatkamaan työtä, kannustaa valtioita tarttumaan toimeen yhteiskuntiensa kehittämiseksi.

Kohti kestävää turvallisuutta

Ihmisoikeuksien vastaisia toimia oikeutetaan mm. terrorismin torjunnalla. Heikon ihmisoikeustilanteen maista osa on oppinut toimimaan yhä strategisemmin yhdessä, jolloin niihin vaikuttaminen on haastavampaa kuin ennen. Haasteista huolimatta työmme ei ole epätoivoista. Työllä on onnistuttu saamaan toisinajattelijoita ja vainottuja pois vankiloista, vähentämään köyhyyttä, kouluttamaan suuria joukkoja ja auttamaan valtioita rauhanomaisissa vallanvaihdoissa. Monet ovat huomanneet ihmisoikeuksien ja rauhan vaikuttavan suoraan kehitykseen. Epätoivon sijaan meidän tulisikin huomata, mitä kaikkea voidaan saada aikaan ja millä tavalla maailma on muuttunut positiiviseen suuntaan. Olemme tottuneet puhumaan kestävästä kehityksestä. Ihmisoikeudet ovat tie kestävään turvallisuuteen.

Ihmisoikeuksien edistämisessä on tärkeää kuunnella kansalaisyhteiskuntaa silloinkin, kun se on epämukavaa. Kansalaisyhteiskunnan rooli on valtava, ihmisoikeuksia ei voida tuottaa vain ylhäältä päin. Yhtä tärkeää on myös vaatia valtioilta ihmisoikeuksia valvovien instituutioiden olemassaoloa. Ilman niiden tarjoamaan valvontaa ja valitusmekanismeja ihmisoikeudet ovat pelkkää puhetta.

Uskonnon- tai vakaumuksen vapaus on ihmisoikeuksien ydintä

Ihmisoikeusasiantuntija kysyi Lambrinidisin näkemystä uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisen vahvistamisen keinoista EU:n uskonnonvapaussuuntaviivojen mukaisesti. Uskonnon- tai vakaumuksenvapaus on Lambrinidisin mukaan ihmisoikeuksien ydintä. Jos sallimme uskonnonvapausloukkauksia, meitä kaikkia tullaan häiritsemään samanlaisilla loukkauksilla jossain kohtaa. Kaikki uskontoryhmät ja vakaumuskunnat joutuvat uskonnonvapausrajoitusten kohteeksi jossain päin maailmaa. Siksi me edustamme jossain maailman kolkassa vähemmistöä. EU:n uskonnonvapaussuuntaviivat ovat Lambrinidisin mukaan erittäin tehokas työkalu uskonnonvapauden edistämiseksi, koska niiden piiriin kuuluvat kaikki uskonnot ja vakaumukset. Niiden avulla voidaan luoda yhteistyösuhteita maihin, jotka eivät muuten ole samanmielisiä.

Ihmisoikeuksien ei tulisi määritellä sitä, miltä meistä tuntuu, vaan miten me toimimme. Jos yksilöillä ei ole oikeutta tuntemuksiinsa, he kiinnostuvat populismista. Siksi meidän ei tulisikaan Lambrinidisin mukaan olla pelokkaita ilmaisemaan huoliamme, koska muuten alamme elää kaksoiselämää. Elämme totuuden jälkeisessä maailmassa, jossa ihmiset loukkaantuvat toisensa puheista ja tuntemuksista. Mutta miten tasapainotamme oikeuden tuntea ja rajoitukset siinä, miten saamme toimia?

Erityisedustajan rooli maailmassa

EUSR Lambrinidis, kuten kaikki erityisedustajat, toimii EU:n korkean edustajan, Federica Mogherinin, alaisuudessa. Lambrinidis on vuodesta 2012 toiminut EU:n valtuuskunnan vetäjänä useissa EU:n ihmisoikeusdialogeissa. Hän myös edustaa EU:ta kansainvälisten järjestöjen istunnoissa ja muissa kv. ihmisoikeuskonferensseissa. Lambrinidis tapaa jatkuvasti päättäjiä niin Euroopassa, Aasiassa, Amerikassa kuin Afrikassakin, ja saa ensi käden tietoa siitä, miten EU nähdään ja mitä siltä myös odotetaan ihmisoikeuksien saralla.

EU-kansalaisia on n. 10 prosenttia maailman väestöstä. Ihmisoikeudet ovat osa eurooppalaista identiteettiä, osa Euroopan ideaa. Niiden avulla edistetään rauhaa ilman aseita. EU rahoittaakin n. 50 prosenttia maailman kehitysyhteistyöstä.

Anna Hyvärinen