Rukouspäiväjulistus – presidentillä ajankohtaista asiaa

Tasavallan presidentin tälle vuodelle antama rukouspäiväjulistus sisältää ajankohtaista asiaa. Siinä nostetaan keskiöön tasavaltamme juhlavuosi ja kiitollisuus menneiden sukupolvien työstä. Reformaation ydinviesti, sanoma armosta ja rakkaudesta nousee niin ikään esille. Samoin kuin sovinnon syvin ulottuvuus, anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen. Toivottavasti julistus luetaan mahdollisimman monessa kirkossa. Tänään 15.1.2016 se luettiin ainakin Helsingin Munkkivuoressa.

Ev.-lut. kirkkovuoden evankeliumiteksti tälle sunnuntaille on kohtaaminen Sykarin kaivolla. Kotiseurakuntani Munkkiniemen seurakunnan messussa Munkkivuoren kirkossa sain lukea messun aluksi . Suositus on, että julistus luettaisiin ensimmäisenä rukouspäivänä (18.1.) tai sitä edeltävänä sunnuntaina, mutta se voidaan toki lukea minä päivänä vaan näin vuoden alussa.

Messua olivat toimittamassa kirkkoherra Leo Glad, kanttori Anne Viljamaa ja seurakuntalainen Eeva Lövlund. Anne Viljamaa oli valinnut monta virsikirjan lisävihon virttä laulettavaksi. Miten puhuttelevia ja kauniita ne olivatkaan! Vähitellen ne opitaan, kun niitä lauletaan.

Päivän lukukappaleissa ja evankeliumitekstissä oli keskeisenä vesi, janomme ja se, että tarjolla on elävää vettä. Evankeliumiteksti kuljetti meidät Sykarin kaivolle, Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamiseen.

Saarnassaan Leo Glad puhui siitä, miten Jeesus näki asiat uudella tavalla, ja antoi niille uuden merkityksen. Hän oli ehdoitta ihmisen puolella, hän ei muuttanut maailmaa, vaan käänsi sen ylösalaisin. Päivän evankeliumissa puhuttelevaa on se, miten Jeesus kohtaa samarialaisen naisen. Hän ylittää rohkeasti kaikki raja-aidat ja ennakkoluulot, hän on läsnä ja kohtaa aidosti ihmisen.

– Uskon ydin on varsin yksinkertainen, ihmisen suhde Jumalaan, ja sen on myös ihmisen kaipuun kohde, kaipuu elämän mieleen, yhteyteen Jumalan kanssa. Tämä yhteys Jumalaan on sitä vettä, josta Jeesus puhuu. Vastaus ihmisen janoon. Tämä elämän mieli, yhteys, on ihmisen perustarve.

– Sykarin kaivolla Jumalan todellisuus, rakkaus tuli lihaksi. Tämä ei tapahtunut vain silloin, vaan se tulee todeksi kaikkialla siellä, missä ihminen kohtaa ihmisen, katsoo toista silmiin lämpimällä hyväksyvällä katseella, näin hyvä kiertää. Eikä tilanne ole niin mahdottoman erilainen tänäänkään. Kristinuskon ydinsanoma on yhä uutta viiniä vanhoihin leileihin.

Rukouspäiväjulistuksella on pitkä perinne

Kirkkokahveilla sain mahdollisuuden kertoa rukouspäivien ja rukouspäiväjulistuksen pitkästä perinteestä. Ennen vuotta 2004 julistuksen valmistelu kuului valtiovallan tehtäviin ja se ilmestyi säädöskokoelmassa. Uusi uskonnonvapauslaki astui voimaan elokuun ensimmäisenä 2003 ja tämän myötä rukouspäivien valmistelu siirtyi kirkoille. Suomen Ekumeenisen Neuvoston rukouspäivätyöryhmä on siitä asti valmistellut julistustekstin yhteistyössä tasavallan presidentin kanslian kanssa. 

Aikaisempi presidenttimme Tarja Halonen allekirjoitti vuosittaisen julistuksen ja näin on tapahtunut myös Sauli Niinistön aikana. Presidentit ovat pitäneet arvossa sitä, että vuosisatainen hyvä perinne säilyy.

Myös keskiviikkona 18.1. alkavastakeskusteltiin, sen teemasta, joka vie meidät sovinnon lähteille. Rukouksien päivätekstit ovat valmistellut Saksassa reformaation merkkivuoden merkeissä. Kysymyksenä nostettiin esiin se, että onko meillä Suomessa milloinkaan valmisteltu kansainvälistä aineistoa. Tietääkseni ei, mutta vuoden 1997 aineisto valmisteltiin yhteispohjoismaisena hankkeena. Voisi ollakin jo aika suomalaiselle valmistelulle. Tätä ideaa on syytä vielä eteenpäin.

Sirpa-Maija Vuorinen