Rukousviikolla Roomassa – paavi Franciscus: kaste yhdistää  

Kirkoissa luettiin yhteisesti sovittuja raamatuntekstejä ja rukoiltiin annettujen aiheiden puolesta. Kokemus liittymisestä maapallon yli kulkevaan rukouksen ketjuun oli ainutlaatuinen. Melkein kolmekymmentä vuotta olen SEN:ssa ollut ekumeenisen rukousviikon aineiston toimituskunnassa. Monin tavoin olemme rukousviikkoa pitäneet esillä ja kannustaneet sen yhteiseen viettoon. Kysymykset rukousviikon ajankohdasta ovat jo jääneet. Ajankohdan täsmällisyys tammikuun 18. päivästä 25. päivään on porautunut mieliin kuin myös jänneväli apostolien Pietari ja Paavali välille.

Apostolit Pietari ja Paavali vaikuttivat Roomassa ja siellä on myös heidän hautansa. Suomen suojeluspyhimyksen, Pyhän Henrikin muistopäivään 19. tammikuuta liittyen on Roomassa vuodesta 1985 alkaen vietetty säännöllisesti ekumeenista messua Santa Maria sopra Minerva -basilikassa. Nimitys ekumeeninen messu on tähän yhteyteen vakiintunut, vaikka tarkkaan ottaen sellainen on toistaiseksi mahdottomuus, koska kirkkojen välillä ei ehtoollisyhteyttä ole – vielä. Messu on vuorovuosina katolinen tai luterilainen. Kun on katolisen messun vuoro, on saarnaajana luterilainen piispa. Näin tänä vuonna.

Suomalaisdelegaatioon kuuluivat katolisen kirkon edustajina piispa Teemu Sippo SCJ, yleisvikaari Raimo Goyarrola, ev.-lut. kirkon edustajina piispa Tapio Luoma ja puolisonsa Pirjo Luoma, piispa Simo Peura ja puolisonsa Anni Peura, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen, johtava asiantuntija Tomi Karttunen ja TT Hannu Suni, ortodoksisen kirkon edustajana piispa Arseni sekä toimittaja Jussi Rytkönen Kotimaa-mediasta ja hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta.

Messun Santa Maria sopra Minervassa toimitti piispa Teemu Sippo SCJ konselebranttina yleisvikaari Raimo Goyarrola. Messuavustajina olivat katoliset teologian opiskelijat Alpo Penttinen ja Eze Charles Nuvoko. Piispa Tapio Luoma saarnasi ja musiikista vastasivat kuorot Canzonetta Nova Järvenpäästä ja Schola Gregoriana Aboensis.

Saarnassaan piispa Tapio Luoma painotti muun muassa, että kirkon työssä emme koskaan aloita täysin puhtaalta pöydältä.

- Ikinä emme tee mitään sellaista, jota joku muu ei jollakin tapaa olisi valmistellut. Kaiken perusta on Jeesus Kristus. Myös meitä ennen eläneillä kristityillä on sanansa sanottavana. Hän viittasi englantilaisen katoliseen kirjailijan G.K. Chestertonin sanoihin, että edesmenneiden sukupolvien, tulee saada osallistua meidän päätöksentekoomme. Tätä kutsutaan traditioksi. Jeesus sanoo: ”Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” tälle perustalle toisiaan seuranneet ja edelleen seuraavat sukupolvet vuorollaan rakentavat.

Pyhän Birgitan vesper

Pyhän Birgitan kirkossa 20.1. toimitetun vesperin käsiohjelman kannessa oli rukousviikon teema italiaksi ja suomeksi. Vesperin toimittivat kardinaali Kurt Koch, piispa Teemu Sippo SCJ, piispa Arseni ja piispa Tapio Luoma. Järvenpääläinen Canzonetta Nova -kuoro lauloi. Yhteisiin lauluihin kuului myös tämän vuoden rukousviikkoaineistossa oleva karibialainen laulu The right hand of God, suomeksi Voimallas Herra. Saarnatekstinä oli rukousviikon teemateksti eli 2. Moos 15:1-21 eli Mooseksen ja Mirjamin laulu. Tekstin luki Ruotsin kirkon pappi Per Edler.

Opetuspuheessaan piispa Arseni totesi, että israelilaisten ylistysveisun sanoma sopii kaikkien aikojen ja kaikkien kansojen uskovaisille, sillä Jumala on meidän Vapahtajamme, joka tuo meille pelastuksen Pyhän Henkensä kautta. Hänen tuomassaan pelastuksessa me tunnistamme hänet Jumalaksemme ja meidät hänen kansakseen. Jumalan voima tuo kansalle pelastuksen ja vapautuksen. Ylistysveisussa mainittu Jumalan käsi voidaan ymmärtää sekä voitoksi vihollisista että pettämättömäksi suojaksi jokaiselle kristitylle. Piispa korosti kristityn keskeistä hyvettä: nöyryyttä. Esimerkkinä hän mainitsi Neitsyt Marian. Kristuksen maailmaantulo oli myös Jumalansynnyttäjän ansiota, sillä hän sanoi: tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.

- Myös me saamme miettiä, missä määrin olemme tehtävämme suorittaneet. Jumalanäidin esimerkkiä seuraten kilvoitelkaamme hyvissä teoissa.

Esirukousosiota johti piispa Tapio Luoma ja siinä avustivat Kimmo Kääriäinen, Hannu Suni, Tomi Karttunen ja Sirpa-Maija Vuorinen. Vesperiin kuuluva kaunis urkusäestyksellinen vuorolaulu, yhteisesti lauletut osiot, kuoron osat, rukoukset ja opetuspuhe muodostivat syvällisen kokonaisuuden, mikä yhdisti vahvasti paikalla olleen seurakunnan yhdeksi kristittyjen perheeksi.

Sunnuntain messu illan vesper

Saksalaisen seurakunnan pappi Jens Kruse toivotti suomalaisdelegaation ja Canzonetta Nova -kuoron laulajat tervetulleiksi Christuskircheen sunnuntaina 21.1. Evankeliumitekstin Matt. 17:1-9 luki piispa Simo Peura. Saarnassaan piispa Tapio Luoma nosti keskiöön Jeesuksen merkityksen tradition toteuttajana, mutta ennen muuta on nähtävä, ettei Jeesus saanut merkitystään traditiosta, vaan juuri päinvastoin. Uskon traditio saa merkityksensä Jeesuksesta. Emme voi perustaa uskoamme minkään muun varaan.

Saksalaiset ovat 1900-luvun alussa rakennuttaneet kauniin kirkon Roomaan. Arkkitehti Franz Schwechten oli Preussin kulttuuriasiainvaliokunnalta saanut ohjeen, että kirkossa tulee näkyä evankelinen henki, mutta katolista tunnelmaa ei saa unohtaa. Tuloksena onkin varsin harmoninen kokonaisuus. Erityisesti kirkkosalin mosaiikkiteokset tekivät vaikutuksen. Ne ovat taiteilija Ernst Christian Pfannschmidtin suunnittelemat ja toteuttamat. Aspiksen Kristus kaikkivaltias elämänpuun ympäröimänä on teos, jonka kauneus vangitsee katsojan niin, ettei silmiään siitä irti saa.

Congregatio Sacerdotum a Sacro Corde Iesu eli Jeesuksen Pyhän Sydämen pappien veljeskunta on sääntökunta, johon piispa Teemu Sippo kuuluu. Sunnuntai-illan vesper toimitettiin sääntökunnan päämajan kauniissa kirkossa. Musiikki ei tunne rajoja. Miten hyvältä tuntuikaan, kun laulettiin Joachim Neanderin tuttu virsi Lobe den Herren, Kiitos nyt Herran, joka veljeskunnan laulukokoelmassa oli viidellä kielellä. Vesperin hiljainen urkumusiikki, psalmien vuoroluku, rauhallinen eteneminen ja harmonia loivat syvällisen kokemuksen.

Rauhanrukous Santa Maria in Trasteveressä

Santa Maria in Trastevere on yksi Rooman kauneimmista kirkoista. Basilika sijaitsee samannimisen aukion laidalla. Kirkko on 1100-luvulta, mutta samalla paikalla on sijainnut Rooman kenties ensimmäinen julkiseen käyttöön tarkoitettu kristillinen basilika 300-luvulta. Kirkon sisätilojen taideaarteet ovat monien vuosisatojen ajalta. Aspiksen vanhimmat mosaiikit ovat rakennuttajan, paavi Innocentius II:n ajalta 1100-luvulta. Kuvausten aiheina ovat Vanhan testamentin ennustukset Jeesuksen syntymästä sekä Kristus ja Maria yhteisellä valtaistuimella.

Tässä kauniissa kirkossa saimme osallistua rukousviikon viidennen päivän (22.1.) vesperiin ja rauhanrukoukseen. Musiikki oli kaunista ja lauluihin oli helppo yhtyä, tunnelma oli yhteisöllinen. Vesper kokosi erityisesti San Egidio -yhteisön toimijoita. Puhuttelevan vesperin saarnaosion päätteeksi muistettiin rukouksin nimeltä mainiten noin kolmeakymmentä maata tai kohdetta, joissa on konflikteja tai sotatila, esimerkiksi Venezuela, Jemen, Pyhä maa, Somalia, Ukraina… Samoin rukoiltiin ja kynttilöin muistettiin vankeina ja kidnapattuina olevia lähimmäisiämme.

Dialogiraportti paaville

Rukousviikon päätöspäivänä 25.1. oli delegaatiolla paavi Franciscuksen yksityisvastaanoton aika. Piispa Tapio Luoma tervhehti paavia puheella ja paaville luovutettiin uus dialogiraportti Communion in Growth. Declaration on the Church, Eucharist, and Ministry. Piispa kiitti työryhmässä mukana olleiden osuutta, neuvonantajia ja erityisesti kardinaali Kurt Kochia aloitteen tekemisestä.

Vastauspuheessaan paavi Franciscus tervehti ekumeenista suomalaisdelegaatiota ja kertoi ottavansa dialogiraportin vastaan ilolla ja kiitollisuudella.

– Sen otsikko: Kasvavaa yhteyttä. Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta. Julistus kirkosta, ehtoollisesta ja virasta heijastaa niitä ratkaisevia asioita, joihin ekumeeninen keskustelu voi ja joihin sen pitää nyt suunnata huomionsa.

Ekumeeninen vesper Pyhän Paavalin kirkossa

Pyhä Isä arvostaa ekumeenista rukousviikkoa suuresti. Vuosittain järjestetään Pyhän Paavalin kirkossa rukousviikon päätöstilaisuus apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivänä eli 25. tammikuuta. Vesperiin kutsutaan Italian eri kirkkokuntien edustajia ja muita vieraita. Vesper on luonnollisesti kaikille avoin. Saavuimme paikalle noin tuntia ennen ja havaitsimme pitkänpitkän jonon kirkon ulkopuolella. Kaikki haluavat osallistua vesperiin, jonka paavi toimittaa.

Ohjelmasta selvisi, että nyt vietettiin rukousviikkoa 51. kertaa. Viikon vietolla on toki vanhempi historia, mutta yhteistä aineistoa on Kirkkojen Maailmanneuvoston ja Paavillisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston kanssa toimitettu vuodesta 1968 alkaen. Vesperin ohjelmalehtisen viimeisillä sivuilla on rukousviikon teemat 1968-2018.

Paavin saapumista odotettiin innolla ja täsmälleen ilmoitettuna alkamisajankohtana prosessio lähti liikkeelle. Kirkko on Rooman toiseksi suurin ja se on rakennettu apostoli Paavalin haudan päälle. Kesti jonkin aikaa ennen kuin prosessio oli edennyt apostoli Paavalin hautamuistomerkille keskellä kirkkoa. Siinä paavi seurueineen piti pienen rukoushetken. Ja tämän jälkeen prosessio eteni kohti alttaria.

Kuoroina olivat Stadtsingerchor zu Halle johtajanaan Clemens Fläming ja Cappella Musicale Pontificia ”Sistina” johtajanaan Massimo Palombella. Kaikkien Roomassa toimivien kristillisten kirkkojen edustajat olivat paikalla. Ekumeenista patriarkaattia edusti metropoliitta Gennadios. Canterburyn arkkipiispan lähettämä edustaja oli most reverend Bernard Ntahoturi. Myös KMN:n Bosseyn-instituutin opiskelijaryhmä osallistui vesperiin ja rehtori, KMN:n apulaispääsihteeri Ioan Sauca.  

Vesper eteni kauniina vuorolauluna ja tekstien lukuna. Raamatuntekstit olivat rukousviikon aineistosta.

Saarnatekstinä oli rukousviikon perusteksti eli 2. Moos. 15:1-21.

Paavi korosti saarnassaan, että eroista huolimatta kaikki kristityt kuuluvat samaan perheeseen, sillä kasteen sakramentti yhdistää.

- Kaikki kristityt ovat kulkeneet kasteen vesien kautta, ja sakramentin armo on tuhonnut vihollisemme, synnin ja kuoleman.

- Meillä on perustavanlaatuinen kokemus: Jumalan armo, hänen voimakas armonsa säästää meitä. Ja juuri siksi voimme yhdessä laulaa sen kiitosta.

- Kun sanomme, että tunnustamme kristittyjen kasteteen myös muissa perinteissä, tunnustamme, että he ovat myös saaneet Herran anteeksiannon ja hänen armonsa.

Franciscus muistutti myös "veren ekumeniasta", joka yhdistää kristittyjä ympäri maailmaa. Monet uskolliset joutuvat väkivallan, vainon tai ihmiskaupan uhreiksi.

- Kuinka monta veljeä tänäänkin joutuu vainotuksi Jeesuksen nimessä?

- Kristityt voivat tukea toisiaan ja vastata kaikkiin haasteisiin ja uhkailuihin rohkeudesta ja toivosta.

Vesperin päätössanat lausui kardinaali Kurt Koch. Hän yhdisti apostoli Paavalin kääntymisen ja Vatikaanin toisen konsiilin kokemukset. Hän totesi, että muutos on kaikkien ekumeenisten pyrkimysten syvin sielu ja rukoili, että nämä pyrkimykset johtaisivat kristittyjen ykseyden jälleenrakentamiseen.

- Jatkamme elämäämme eri kirkoissa ja yhteisöissä, osoittaen, että olemme haavoittaneet yhtenäisen Kristuksen ruumiin ja vahingoittaneet evankeliumin julistuksen uskottavuutta nykymaailmassa.

- Pyhän apostoli Paavalin kääntymys opettaa meitä ymmärtämään, että me myös tarvitsemme muutosta.

Päätösosiossa rukoiltiin katolisen messukirjan päivän rukous:

Kaikkivaltias Jumala,

pyhän apostoli Paavalin saarnan kautta

sinä olet opettanut koko ihmiskuntaa.

Suo, että me, jotka tänään muistamme hänen kääntymistään,

pääsisimme hänen tietään kulkien

yhä lähemmäksi sinua

ja niin voisimme olla maailmalle sinun totuutesi todistajia.

Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen,

sinun Poikasi, kautta, joka kanssasi elää ja hallitsee

Pyhän Hengen yhteydessä, Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen.

Kun vesper oli päättynyt, oli paavin ja muiden toimittajien aika poistua. Paavi lähti tervehtimään kutsuvierasosion eturiviä, jossa istui myös osa delegaatiostamme. Häni tervehti syleillen jokaisen eturivissä istuneen. Tämä ilo osui myös omalle kohdalleni. Miten kauniisti ja lämpimästi hän jälleen kerran kohtasi jokaisen erikseen, ainutlaatuisena Jumalan kuvana. Sovinnon eleet ja merkit ovat arvokkaita.

Riemullinen uskon ja rakkauden henki vallitsi Rooman Pyhän Paavalin kirkossa. Vesperin jälkeen kokoonnuttiin ryhmiin tervehtimään toisia, ottamaan kuvia ja iloitsemaan yhteydestä. Keskustelin Ruotsin kirkon papin Per Edlerin kanssa ja hän kertoi, että tämä vesper on Roomassa todella keskeinen kristittyjen yhteyden ilmentymä. Paavi pitää tätä erittäin tärkeänä ja on aina paikalla. Perinne on jatkunut pitkään, myös edellisten paavien aikana. Näin korkealla tasolla ekumeeninen rukousviikko huomioidaan Roomassa.

Sirpa-Maija Vuorinen

_____

Kuvat: kirjoittaja, Tomi Karttunen, vatican.va, L´Osservatore Romano ja kuvakaappauksia Vatican Newsin taltioinnista.