Sata vuotta, eikä suotta. Ekumeenisia kohtaamisia juhlan merkeissä

Sunnuntai 15.10.2017 oli iloisten ekumeenisten kohtaamisten päivä. SEN:n sataa toimintavuotta juhlistettiin ekumeenisella jumalanpalveluksella, ohjelmallisilla kirkkokahveilla ja juhlakonsertilla. Iloisia ekumeenisia kohtaamisia koettiin pitkin päivää ja riemuittiin siitä, että monta tavoitetta on ekumenian pitkällä polulla saavutettu. 

Satoja henkilöitä vaelsi ekumeenisen juhlajumalanpalveluksen jälkeen Helsingin tuomiokirkon kryptaan. Iloisia tervehdyksiä vaihdettiin kohtaamisissa. Kahvipöytä oli katettu sinivalkoisin somistein ja kahvileipänä oli pullakranssia, pikkuleipiä, Fazerin sinisiä ja karjalanpiirakoita. Ajatuksena oli, että tarjolla olisi samanlaista tarjottavaa kuin mitä on ollut jo sata vuotta sitten helsinkiläisillä kahvikutsuilla, vaikkapa niillä, joita SEN:n perustaja, professori Arthur Hjelt on isännöinyt ekumeenisille vierailleen.

Juhlaan osallistui monia, jotka ovat olleet ekumeenisessa liikkeessä mukana puoli vuosisataa ja ylikin. 

Ohjelmallinen osuus alkoi pastori Jan Edströmin soittamalla fanfaarilla. Tervehdyksen Kirkkojen maailmanneuvostosta toi apulaispääsihteeri, professori Ioan Sauca.

Vuosikymmeniä ekumenian hyväksi toiminut piispa Irja Askola kertoi puheessaan, että aikoinaan nuoruudessa häntä oli varoitettu siitä, että ekumenia voi olla vaarallista.

– Niin se on ollutkin, sillä se on auttanut tuulettamaan niitä nurkkia, jotka sietävätkin saada tuuletusta.

Askola sanoi, että ekumenia on kannustanut häntä olemaan avoin kristitty myös niissä asioissa, joihin ei ole vastausta.

– Ja joskus on pitänyt unohtaa omat kysymyksensä, jotta pystyisi kuuntelemaan niiden ihmisten kysymyksiä, joita ei koskaan aikaisemmin ole kuunneltu.

Irja Askola totesi, että Suomessa ekumenian suurin este saattaa olla se, ettei ole vain tullut mieleen. Ei ole tullut mieleen pyytää alueella vaikuttavia muita kristillisiä kirkkoja tai yhteisöjä suunnittelemaan yhdessä esimerkiksi tapahtumia.

Hän rohkaisi kristittyjä siirtymään toistensa tietämisestä toistensa tuntemiseen.

Puheensa Irja Askola päätti runoonsa:

Jeesus Kristus

Vapahtajamme ja Vahvistajamme

Sinä olet tie,

kutsu meidät liikkeelle,

jotta löydämme lähimmäisemme

ja tunnistamme siunauksesi jäljen

toinen toisissamme

Sinä olet totuus,

avarra ajatteluamme,

jotta kunnioitamme toisiamme

ja luotamme salaisuuksiesi voimaan

niin tutussa kuin tuntemattomassakin

Sinä olet elämä,

innoita olemisemme,

jotta unohdamme epäluulot

ja uskallamme sovintoon

lähellä ja kaukana.

Arkkipiispa Kari Mäkinen kiitti piispa Irja Askolaa vuosikymmenten ekumeenisesta työstä. Hänelle ojennettiin kukat ja toivotettiin siunauksellista eläke-elämää. Ekumeniaa piispa Askola ei jätä, eikä ekumenia häntä.

Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan ja Turun Martinseurakunnan 42 vuotta kestänyt ystävyysseurakuntasuhde palkittiin Ekumeenisena tekona. Ystävyysseurakuntatoiminta on tuonut ekumeniaa paikallistasolle sekä Turussa että Ilomantsissa ja kelpaa esimerkiksi kaikille suomalaisille seurakunnille.

Kunniakirjat seurakuntien edustajille luovuttivat puheenjohtaja, arkkipiispa Kari Mäkinen ja hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen. Ilomantsista tunnustusta oli saapunut vastaanottamaan seurakuntavaltuuston puheenjohtaja, TT Juha Riikonen. Turun Martinseurakuntaa edustivat pastori Jukka Hildén ja luottamushenkilö Sakari Itähaarala. 

Molempien seurakuntien puolesta kuultiin kiitospuheet. Sakari Itähaarala vinkkasi puheensa päätteeksi arkkipiispa Kari Mäkiselle, että tämä ensi kesänä jo eläkepäivillään ehkä ehtisi osallistumaan turkulaisten retkelle Ilomantsiin Iljan praasniekkaan. Arkkipiispa lupasi laittaa asian mietintään.

Kiitospuheessaan Juha Riikonen totesi muun muassa, että ystävyysseurakunnat ovat aina etsineet sitä, mikä yhdistää, eikä sitä mikä meidät mahdollisesti erottaa. Ystävyytemme perustuu avoimelle luottamukselle, yhdessä olemiselle, sekä kiinnostukselle toistemme perinteestä ja historiasta. Siinä ei tarvitse todistella

omia uskonkäsityksiä eikä peilata niitä toiseen. Ystävyystoiminta on siis myös rauhantyötä, joka on ollut esimerkkinä muille.  

Satavuotisjuhlavuoden tutkimusapurahana oli jaossa 10 000 euroa. Se jaettiin kolmen tutkijan kesken: Miika Aholan, Mika K.T. Pajusen ja Sari Wagnerin, joka ei henkilökohtaisesti päässyt paikalle. SEN:n varapuheenjohtaja Matti Repo luovutti apurahadiplomit ja toivotti tutkijoille menestystä ja Jumalan siunausta. Ahola ja Pajunen kiittivät saamastaan tunnustuksesta ja kannustuksesta.

Musiikkia juhlaan toivat Tove ja Jukka Leppilampi. He lauloivat ja laulattivat Amazing Crace -virttä ja siihen rakennettua 1 Korinttilaiskirjeen 13. luvun sanomaa. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali… Jan Edström säesti trumpetilla. Kaunis ja herkistävä musiikillinen elämys.

Tilaisuus päätettiin yhteisesti laulettuun virteen Liekkejä on monta.

Sirpa-Maija Vuorinen

Kuvat: Jukka Granström ja Katariina Väisänen