Seminaari tarkasteli kristillistä avioliittoa tuoreista näkökulmista

Tiistaina 10. syyskuuta SEN:n ruotsinkielinen jaosto järjesti seminaarin kristillisestä  avioliitosta ekumeenisessa valossa Helsingin baptistiseurakunnan Betelkirkossa. Puhumaan oli kutsuttu pappi ja tutkija Emma Audas, joka on juuri jättänyt tarkastettavaksi väitöskirjansa avioliittoteologiasta Åbo Akademissa. Väitöskirjassaan hän käsittelee eri näkökulmia avioliittoon vihkimiseen, avioliiton merkitykseen ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä avioliittoon.

Seminaariväen toivotti tervetulleeksi baptistipastori Jan Edström, joka kertoi, että avioliittoteologia siten, kun sitä käsiteltiin tässä seminaarissa on uusi avaus Ekumeenisen Neuvoston tilaisuuksissa. Näkökulmia on viime vuosina esitetty eri kirkkojen piirissä ja Edström antoikin muutamia kirjallisuusvinkkejä (lista tämän jutun lopussa).

Emma Audas kertoi esityksensä aluksi pyrkivänsä ottamaan eri näkökulmia ja teologisia perinteitä mukaan tutkimukseensa, siitä huolimatta, että tutkimuksen pääfokus on evankelis-luterilaisen kirkon tilanteessa Suomessa. Audas ei lähtenyt systemaattisesti tekemään raamatuntulkintaa, koska sen tyyppistä tulkintaa on tarjolla paljon.

Alkukirkossa suhtauduttiin kriittisesti avioliittoon

Puhuessamme avioliitosta on syytä muistaa, että se oli olemassa jo ennen kristillisen kirkon syntyä, huomatti Audas. Alkukirkossa suhtauduttiin kriittisesti avioliittoon, tämä käy ilmi esimerkiksi Paavalin Korinttolaiskirjeessä kirjoittamissa ohjeissa. Useimmat kristityt olivat naimisissa, mutta kirkko ei puhunut juurikaan avioliitosta muutoin kuin kriittisesti siinä mielessä, ettei maallisen perheen tulisi olla ihmisen ensimmäinen prioriteetti vaan uskonelämän seurakunnassa. Nähtiin, että on helpompaa palvella Jumalan valtakuntaa, jos ei ole maallisia sitoumuksia. Seksuaalinen pidättyväisyys oli askeesin muoto, jota kuka vain pystyi toteuttamaan.

Kristillinen kirkko alkoi muotoilla avioliittokäsitystään ensimmäisten vuosisatojen kuluessa. Tärkeäksi kysymys tuli, kun kirkon vaikutusvalta kasvoi Rooman valtakunnassa 300-luvulla. Kesti kuitenkin lähes 1000 vuotta ennen kuin kirkon säädökset alkoivat koskea kaikkea kansaa, eikä vain korkeassa asemassa olevia henkilöitä.

Monet ovat kuitenkin pyrkineet jo varhain muotoilemaan avioliitosta kristillisesti ajatusmaailmasta käsin ymmärrettävää käsitystä. Avioliittoon liittyvät kysymykset ovat herättäneet eripuraa ja keskustelua kautta kirkon historian.  Avioero, uudelleen vihkiminen, avioliitto sakramenttina ja samaa sukupuolta olevien vihkiminen ovat meille tuttuja kysymyksiä. Nykyihmisille hieman vieraammat kysymykset, kuten tuleeko kristityn ollenkaan avioitua, tuleeko naisen alistua suhteessa miehensä tahtoon ja voiko leski avioitua uudelleen, ovat herättäneet suurta erimielisyyttä aikojen saatossa.

Audas haastoi ajatuksen siitä, että näkisimme jatkumon luomiskertomuksesta tähän päivään. Avioliittoon liittyvät käsitteet eivät merkitse meille samoja asioita kuin ne ovat merkinneet kristityille historian eri aikoina. Antropologinen näkökulma naisten ja lasten elatusjärjestelyistä ja suvun jatkamisesta on ihmistieteessä täydentynyt näkökulmalla, jossa avioliitto nähdään sukujen yhteen saattamisen näkökulmasta tärkeänä tapana mahdollistaa yhteistyötä sukujen ja ihmisten välillä.

Kristillisissä perinteissä avioliittoa on muun muassa kutsuttu rakkauden kouluksi, lahjaksi, ja liitoksi, jonka kautta pääsemme osalliseksi Jumalan armosta. Avioliitto on nähty tapana säädellä ihmisten seksuaalista kanssakäymistä ja ihmisen tapana olla osa Jumalan luomistyötä. Audas lähestyi avioliittokysymystä muutamasta päänäkökulmasta: rakkaus, sukupuolisuus ja lapset ja perhe.

Rakkautta opetellaan kristillisessä avioliitossa

Vihkiparit ilmaisevat usein halunsa juhlistaa rakkautta mennessään naimisiin. Kristillisestä näkökulmasta rakkautta opetellaan avioliitossa. Rakkaus ja ihmisen kyky siihen ymmärretään kristillisessä perinteessä eri tavalla kuin nykyajan käsitys onnellisesta parisuhteesta. Rakkautta ja avioliittoa käsitellään Raamatussa harvoin samassa yhteydessä. Kristillinen rakkaus on erityisesti pohjoismaisessa luterilaisessa ymmärretty agape-rakkautena, josta seksuaalisuus on erotettu lisääntymiseen liittyvänä tarpeena. Eroottinen halu ja kaipaus eivät kuitenkaan ole vain biologista lisääntymistä, joka palvelee suvunjatkamista. 

Inhimillinen kaipaus kohdistuu loppujen lopuksi Jumalaan. Kirkko kasvattaa ja muokkaa ihmistä ja tukee hänen kasvuaan. Seurakunnassa harjoitellaan lähimmäisen rakkautta ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Avioliitto on osa tätä kokonaisuutta.

Ei ole klassista kristillistä ajattelua, että mies ja nainen täydentävät toisiaan

Emma Audas ei tarjonnut valmista vastausta siihen, miten sukupuoli tulee nähdä avioliittoon liittyvässä keskustelussa. Kysymys on polttava monissa kirkoissa ja seurakunnissa ja sukupuoleen liittyvät kysymykset nostattavat vahvoja tunteita pintaan monissa kristillisissä yhteyksissä.

Usein ajatellaan, että nainen ja mies täydentävät ja rikastuttavat toisiaan erilaisilla ominaisuuksillaan ja siksi avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Audas kuitenkin totesi, ettei tämä ole klassista kristillistä ajattelua vaan kirkko on omaksunut sekulaarin ideologian, kun on alkanut opettaa naisen ja miehen täydentävän toisiaan. Uuden testamentin aikoihin itseasiassa ajateltiin, että nainen on vähemmän ihminen kuin mies. 1600-1700-luvuilla sekulaarit ja poliittiset ideologiat loivat ajatuksen miehen ja naisen vastakohtaisuudesta. Esimerkiksi ideologisissa keskusteluissa naisten äänioikeudestä etsittiin aivotutkimuksesta perusteluja sille, miksi naiselle ei tule antaa äänioikeutta. Yksilön alettiin odottaa omaavan joko miehen tai naisen ominaisuudet.

Vanhoissa raamattukommentaareissa painotetaan naisen tasavertaisuutta miehen kanssa, kun taas 1800-luvun kommentaareissa ajatus sukupuolista toisiaan täydentävinä vastakohtina alkaa esiintyä usein. Audas nostikin esiin esimerkkejä teologeista, jotka ovat nähneet kirkon tehtävä poistaa sukupuoliin liitettyjä rooleja ja rajoitteita. Kastetut kristityt on kutsuttu tavoittelemaan hengen hedelmiä, jotka eivät ole sidottuja sukupuolisiin ominaisuuksiin. Kristus oli täysi ihminen, ja kristityt on kutsuttu toteuttamaan täyttä ihmisyyttä.

Avioliitossa ei ole kysymys pelkästään biologisesta lisääntymisestä

Niin kauan kuin lisääntymiseen tarvitaan mies ja nainen voidaan avioliitto rajata miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Audas kuitenkin näkee, ettei ole syytä nähdä lisääntymistä pelkästään biologisena kysymyksenä. Jeesus vaikutti suhtautuvan kriittisesti sukulaisuussuhteisiin. Kirkkoisät Krysostomos ja Augustinus olivat sitä mieltä, ettei kristityn tarvitse tavoitella ikuista elämää jatkamalla sukuaan, sillä kristitty saa ikuisen elämän kasteessa. Hengellinen vanhemmuus ja selibaatti ovat myös kristillisiä kutsumuksia, ja Kristillinen perhekäsitys haastaa biologiaan perustuvan ydinperheajattelun.  Ydinperhe voi kutistua eristäytyneeksi kuluttajayksiköksi, joka sulkeutuu itseensä. Voidakseen hyvin ihmisen ja perheen on palveltava suurempaa kokonaisuutta. Lasten saaminen ja kasvattaminen ovat yksi tapa luoda uutta perheenä. Toisia tapoja voivat olla vieraanvaraisuus ja hengellinen vanhemmuus.

Avioliitto on asketismia ja uhrautumista

Audas näkee, että avioliitosta tulisi puhua enemmän uhrautumisena. Ortodoksisessa avioliittoon vihkimisessä käytettävät kruunut viittaavat marttyyriuteen: avioliitto on kulkemista yhdessä Kristuksen kanssa ja siten todistusta Kristuksesta. Avioparin uhri on luopua itsekkäistä pyrkimyksistä toinen toisensa hyväksi. Avioliitto ja luostarielämä ovat kaksi puolta samasta askeettisesta kutsumuksesta.

Tässä valossa homoparien avioliittoon vihkimisestä kieltäytyminen ei merkitse sitä, että heiltä kielletään jokin nautinto, vaan mahdollisuus itsensä uhraamiseen. Audas avioliittoon vihkimisessä ei ole kyse seksuaalisten tekojen hyväksymisestä, vaan siinä siunataan mahdollisuus luopua jostain toisen hyväksi oppiakseen lisää Jumalasta.

Avioliittokysymys on kriisi, joka haastaa perusteelliseen pohdintaan

Audas näkee nykyhetken kriisissä avioliittokysymyksissä mahdollisuuden selkiyttää näkemystä avioliitosta. Teologista analyysiä tarvitaan terävöittämään argumentaatiota. Kun tarkastellaan vastakkaisia näkemyksiä, tulisi itseymmärryksen sijaan keskittyä siihen, miten puhun toisesta. Jos onnistun kuvailemaan toista sanoin, joilla itsekin voisit puhua itsestäsi, on mahdollista nähdä toisen pyrkimykset tärkeinä osana yhteistä kokonaisuutta.

Audaksen näkemyksen mukaan kirkon päätös vihkiä tai olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja täytyy perustua siihen, miten hyvin parit heijastavat Kristuksen ja kirkon suhdetta. Sama koskee myös heteroliittoja. Todellinen avioliitto on eskatologinen tapahtuma Kristuksen ja kirkon välillä, sitä ei löydy vertailukohtia historiasta.

Avioliittoon siunaaminen kantaa uudessa elämänvaiheessa

Audas kertoi pohtineensa pitkään, miksi kirkko siunaa avioliiton. Esimerkiksi luterilaisessa kirkossa ihmisiä siunataan useissa eri elämänvaiheissa. Tuolloin ihmiset siunataan tiettyihin uusiin tehtäviin ja siunaus kantaa heitä uudessa tilanteessa. Avioliitossa ihminen oppii esimerkiksi epäitsekkyyttä, kärsivällisyyttä ja armoa, ja avioparia kutsutaan myös palvelemaan elinympäristössään. Avioliitto kasvattaa ja opettaa uutta Jumalan rakkaudesta.

Yleisökeskustelussa pohdittiin, miten ihanteet kohtaavat todellisuuden

Seminaarissa oli varattu runsaasti aikaa yleisökeskustelulle, joten kaikki halukkaat pääsivät esittämään kysymyksensä ja tuomaan huomionsa aiheesta keskusteluun.

Selväksi kävi, että kysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä avioliittoon jakaa sekä kirkkokuntien sisällä että niiden välillä. Esimerkiksi metodistien kansainvälinen yhteisö Yhdistynyt metodistikirkko on käynyt ja kirkko jakautuu kysymyksen tiimoilta vahvasti, ja teemaa on puitu kirkon sisällä aktiivisesti.

Yleisökeskustelussa nousivat esiin ainakin seuraavat kysymykset:

• Kohtaavatko nykyihmisten ajatukset avioliitosta ja kirkkojen näkemykset toisiaan?
• Kun opetetaan kristillisestä avioliitosta, miten kohtaavat seurakunnan ihanteet ja seurakuntalaisten todellisuus?
• Miten puhua erityisesti nuorille siveyden ja avioliiton merkityksestä ymmärrettävästi?
• Miksi avioliitto on tärkeä kysymys kirkoille ja kuinka keskeinen kysymys se lopulta on?
• Onko avioliitto oppikysymys vai eettinen kysymys? Voiko oppikysymyksiä ja eettisiä kysymyksiä erottaa toisistaan?
• Jakaako kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitosta kirkon lopullisesti?
• Miten puhua avioliitosta vihkipareille ylikorostamatta positiivia puolia, nostaa esiin kompromissit ja toisen edun asettaminen oman etunsa edelle?
• 
  

Keskustelussa päästiin syvälle näihin kysymyksiin ja erilaiset näkemykset saivat tilaa. Lopputoteaman voisi nostaa esiin, että avioliiton syvät ja haastavat merkitykset eivät saa kaventua kysymykseen homoseksuaalien vihkimisestä. Kristillinen avioliitto on haaste ja mahdollisuus, joka haastaa moniulotteiseen keskusteluun jatkossakin.

Kirjallisuutta ruotsiksi

Kärlekens teologi, Werner G. Jeanrond (Verbum 2010)

Kärlekens mångfald - Sexualitetens, parförhållandets och äktenskapets teologi, Björn Vikström ( Fontana Media 2017)

Välkomna varandra: bekjakande perspektiv på homoseksualitet i frikyrkan, Tomas Poletti Lundström (toim.) (Libris förlag 2017)

Bekänna färg - kyrka och hbtq i en regnbågsfärgad värld, Olof Edsinger & Ray Baker (toim) (Apologia 2019)