SEN edistämässä uskonnonvapautta Nigeriassa

Hyisenä marraskuun aamuna Helsingin pimeys vaihtui Afrikan paahtavaan aurinkoon, kun SEN:n ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen ja Kirkkojen maailmanneuvoston ihmisoikeusasiantuntijan Jennifer Philpot-Nissen suuntasivat kahdeksi viikoksi Nigeriaan (15.-27.11.2017). Matkan tarkoitus oli fasilitoida ihmisoikeustyöpajoja ja koota tietoa YK:lle Nigerian ihmisoikeuksien määräaikaistarkastelua sekä YK:n ihmisoikeuskomitean tarkastelua varten.

Nigerian tilannetta tarkastellaan (UPR) vuonna 2018.  taas on itsenäisistä asiantuntijoista koostuva YK-elin, joka valvoo Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toimeenpanoa eri sopijavaltioissa. Komitea on erikseen toivonut KMN:ltä tietoa Nigerian uskonnon- tai vakaumuksenvapauden tilasta, jota SEN:n ihmisoikeusasiantuntija on matkalla koonnut. Matka järjestettiin ja toteutettiin yhdessä (Christian Council of Nigeria, NCC) kanssa.

 

Matkan mahdollistivat kaiken alulle pannut metodistikirkon diakoni ja Lagosin tyttökoulun johtaja Juliet Eneh ja hänen kanssaan metodistikirkon prelaatti Samuel Uche vaimonsa Florencen ja tyttärensä Chisom Chukwumerijen kanssa, NCC:n pääsihteeri pastori Yusuf Ibrahim Wushishi, NCC:n henkilökunta: pastori Adebayo Anthony Kehinde, pastori Kolade Fadahunsi, pastori Sunday Garba ja useat muut kollegamme Nigeriassa.

 

Abujassa nukutun yön jälkeen autosaattueemme taittoi monituntisen matkan Oturkpoon, Benuen osavaltioon, kiväärein aseistettujen poliisien vartioidessa matkalla pohjoisen eksoottisia jääkarhuja – tai ihmisoikeusasiantuntijoita. Matkan alkuvaiheilla dollarit olivat vaihtuneet torilla muovipussilliseen paikallista valuuttaa. Mieliala oli korkealla, automatka kun oli hyvää aikaa tutustua uuteen ympäristöön, tarkastella maan kaunista luontoa, katsella paikallista elämänmenoa ja kysyä kaikkea mahdollista Nigeriasta maan ja taivaan väliltä. Keskusteluissa käsiteltiin aihepiirit Nigerian öljyalan korruptiosta villieläinkatoon ja maatilallisten sekä paimentolaisten maakiistoista apinoihin lemmikkieläiminä. Villieläinkadon syyksi paljastui köyhyydestä johtuva nälkä, jonka seurauksena ruokavalioita oli täydennetty bushmeatilla, toisin sanoen lähes kaikella mahdollisella riistalla, kuten liskoilla, oravilla, kissoilla, pensasrotilla ja antiloopeilla.

Kristittynä elämistä Benuessa

Oturkpossa meidät otti lämpimästi vastaan Nigerian metodistikirkon paikallinen arkkipiispa Most Rev. Oliver Ali Abah ja metodistikirkon prelaatin vaimo, Nneoma Florence Uche. Pitkien työpajapäivien jälkeen nautimme pöydän antimista arkkipiispan ja Florencen huomassa. Heidän ylitsevuotava välittämisensä ja uskossa luetut rukoukset rukousvastauksineen haastoivat meidät syvempään ajatteluun lähimmäisen rakkaudesta ja Jumalan huolenpidosta.

 

Benuessa väestö on valtaosin kristittyjä, muslimeiden osuus on kasvamassa. Kaikkinensa Nigerian 186 miljoonaisesta väestöstä n. puolet on kristittyjä, puolet muslimeja. Pieni vähemmistö kuuluu perinteiseen afrikkalaiseen uskontoon.

Väkivallasta rauhaan

Matka jatkui Oturkposta Josiin, Plateaun osavaltioon ylängölle, jossa vuonna 2001 puhkesi kristityn ja muslimiväestön kesken vakava kriisi. Ilmastonmuutoksen ahdistamat islamia tunnustavat ja kristittyjen lähetystyökoulujen ulkopuolelle jääneet lukutaidottomat fulani-paimentolaiset olivat siirtyneet etelämmäksi riistäen samalla maatilallisten maita väkivalloin, polttaen talot, vallaten maat ja ajaen kristittyjä tilallisia tuhansittain pakolaisleireihin. Kriisi oli saanut uskonnollisen sävyn, johtanut molemminpuoliseen väkivaltaan, tappamiseen ja eristänyt aiemmin yhdessä eläneet kristityt ja muslimit omille asuinalueilleen. Maan fulanitaustainen presidentti Muhammadu Buhari ei ole ottanut kantaa tai tarvittavia toimia väkivallan lopettamiseksi.

Nigerian kristillinen neuvosto oli rakentanut paikkakunnalle kaikkien uskontojen jäsenille tarkoitetun Rauhan ja eheytymisen keskuksen (Center for Peace and Healing), josta käsin annettiin traumakonsultaatiota ja opetettiin kriisien kestämistä sekä niistä selviytymistä. Raskas traumataakka, jota myös monet imaamit ja papit alueella kantavat, johtaa helposti väkivallan kehään, jonka keskuksen työntekijät haluavat katkaista.

Minun on nälkä

Vierailimme Nigerian kristillisen neuvoston pääsihteerin, Rev. (Dr.) Yusuf Ibrahim Wushishin johdolla eräässä maansisäisten pakolaisten leirissä. Valtavassa leirissä asuu 1500 ihmistä vailla ruokaa, vettä tai toimeentulon mahdollisuuksia. Maan viranomaiset eivät ole laittaneet tikkua ristiin pakolaisten hyväksi. Vaikka tämänkin leirin vieressä sijaitsee poliisiasema, eivät poliisit osoita pienintäkään kiinnostusta pakolaisten kokemien vääryyksien selvittämiseksi.

Paikalliset kirkot ovat pitkälti jättäneet nämä kristityt pakolaiset oman onnensa nojaan, tai antaneet vain hyvin vähän apua. Pienet, täysin hymyttömät lapset kertoivat meille: ”Minulla on jano, minulla on nälkä, täällä ei ole mitään syötävää.” Onneksi pienillä hauskoilla tempuilla lapset saatiin hymyilemään, eikä aikaakaan, kun olimme heidän saartamiaan. Haastateltuamme eri ikäisiä YK-raporttia varten ja kerrottuamme heidän hädästään rukoilimme kaikki yhdessä. Lopuksi leirille luovutettiin ruokatarvikkeet kahdeksi viikoksi, niiden hinta oli vain n. 300 euroa! Pakolaiset jättivät meille riipaisevat terveiset: ” Rukoilkaa puolestamme, jotta pääsisimme takaisin kotiin.”

Kirkko ja yhteiskunta mangopuiden alla

Josista lensimme Lagosiin, josta ajelimme pikkubussilla Ibadaniin viimeiseen työpajakohteeseen. Metodistikirkon pastori ja tuleva presbyteeri Kolade Fadahunsi luotsasi vierailuamme ystävällisen vaimonsa, Yetunde Fadahunsin, avustuksella. Tutustuimme Ibadanin Kirkko ja yhteiskunta (Church and Society) -keskukseen, joka keskittyy ihmisoikeus- sekä yhteiskunnallisiin asioihin, kuten ruokaturvaan.

Pastori Fadahunsi oli kehittänyt keskuksen toimintaa ihailtavan paljon. Keskuksen puutarhassa jopa koeviljellään ruokakasvien uusia lajikkeita mittavan köyhyyden ja nälän riivaamien ihmisten auttamiseksi. Puutarhan vehreys rentoutti matkalaisten mieliä maassa, jossa länsimainen ihminen ei heikon turvallisuustilanteen, väkivallan sekä kidnappausten takia voi liikkua missään ilman vartijoita, eikä näin ollen matkalla päästy muutoin juurikaan ulkoilemaan. Ibadanissa tapasimme metodistikirkon Ibadanin alueen arkkipiispan, His Grace Most Rev. Michael Kehinde Stephenin, joka piti työpajassa puheen Nigerian uskonnonvapaustilanteesta.

 

Viimeisen viikonlopun vietimme Lagosissa Nigerian metodistikirkon prelaatin Samuel Uchen ja vaimonsa Florencen vieraana heidän residenssissään. Osallistuimme yhdessä monivaiheiseen ja rikastuttavaan jumalanpalvelukseen, ja pistäydyimme metodistikirkon tyttöjen sisäoppilaitoksen, Methodist Girls High School Yaba:n, vieraana. Koulussa opiskelee 250 tyttöä, joiden kanssa keskusteltiin ihmisoikeuksista ja muistakin tytöille relevanteista asioista. Näiden positiivisten, taidokkaiden ja innokkaiden tyttöjen seurassa olisi viihtynyt vaikka koko päivän.

Uskonnon- tai vakamuksenvapauden TILA Nigeriassa

Työpajoissa käsiteltiin useita ihmisoikeusteemoja. SEN:n ihmisoikeusasiantuntijan kontolla oli uskonnonvapauskoulutus sekä YK:lle vietävien raportin ja suositusten kerääminen. Työpajoja järjestettiin sekä lapsille että aikuisille. Osallistujia oli sekä kristityistä, että islamilaisista yhteisöistä. Mukana oli nigerialaisia ihmisoikeusasiantuntijoita merkittävistä kansallisista ihmisoikeusjärjestöistä, uskonnollisia johtajia sekä tavallisia kansalaisia. Ryhmäkeskusteluissa ja tehtävissä kuulimme upeita ja hyvin asiantuntevia puheenvuoroja ihmisoikeuksista.

Erityisesti nuoret osallistujat loistivat lahjakkuuksineen. Nuorten työpajoissa uskonnonvapautta käsiteltiin opetuksen lisäksi piirtämisen, draaman ja musiikin avulla. Nuoret laativat hienoja julisteita, näytelmiä ja musiikkiesityksiä uskonnonvapaudesta! Tämän lisäksi nuoret pitivät keskusteluryhmien tuloksena uskomattoman ammattimaisia ihmisoikeuspuheita, osan heistä olisi voinut lähettää vaikka YK:lle asiaa esittämään.

 

Monivaiheinen, sisältörikas ja opettavainen matka sisälsi enemmän aineistoa kuin yhteen raporttiin mahtuu. Tässä raportissa käydään läpi Nigerian uskonnonvapaustilanteen pääkohtia.

Uskonto ja uskonnonvapaushuolet ovat osa arkea Nigeriassa

Uskonto on aivan keskeinen osa nigerialaisten arjen elämää. Uskonto luo identiteetin, turvan ja tavan ymmärtää maailmaa. Voimalliset rukoukset olivat kantaneet monia, rukoilijat kannattelivat meitä matkallamme.

Perustuslain mukaan Nigeria on sekulaari valtio, jossa on voimassa uskonnonvapaus. Ongelmat uskonnonvapauden toteutumisessa liittyvät paljolti sosiaalisiin vihamielisyyksiin, valtion puuttumattomuuteen tai joissain tapauksessa turvallisuusviranomaisten liialliseen kovaotteisuuteen.

 

Keskeisimmät uskonnonvapaushuolet koskevat uskonnon vaihtamista, uskonnon politisoitumista, väkivaltaa ja ekstremismiä, vihapuhetta, lain voimaa, uskontojen välisiä avioliittoja, uskonnon opetusta kouluissa, perinteisen afrikkalaisen uskonnon ja kristittyjen välisiä kiistoja, uskonnon harjoittamista, liikkumis- ja kokoontumisvapautta sekä agitaatiota.

Vapaus tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko

Uskonnonvapauden suojaan kuuluu vapaus tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko (Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimus, 18. artikla). Oikeus vaihtaa uskontoa joutuu Nigeriassa koetukselle, kun perheenjäsen, lapsi tai aikuinen lapsi haluaa kääntyä eri uskontoon. Tällöin hän riskeeraa perinnöttömäksi päätymisen, sukulaissuhteiden katkaisemisen tai joissain tapauksessa jopa kivityskuoleman. Tosiasiallisesti uskonnon vaihtaminen on vaikeaa. Kaikki työpajoihin osallistuneet vetosivat yksilön vapauteen valita uskontonsa.

Vapaus pakottamisesta ja väkivallasta

Uskonnon ja vakaumuksen vapaus edellyttää vapautta kaikesta sellaisesta pakottamisesta, joka voisi estää ihmisiä tunnustamasta tai valitsemasta uskontoa tai vakaumusta, tai vaikeuttaa sitä. Uhkaukset, väkivalta, syrjintä tai rikosoikeudelliset rangaistukset eivät ole sallittuja. Vapaus pakottamisesta merkitsee myös sitä, että yksilöillä on vapaus valita itse se tapa, jolla he harjoittavat uskontoaan tai vakaumustaan. (, s. 10.)

 

Pakottaminen tai väkivalta uskonnon tai uskonnonvapauden nimissä ei ole kansainvälisen oikeuden mukaan sallittua, näihin sopimuksiin myös Nigeria on sitoutunut. Tästä huolimatta uskontoihin liittyvä tai uskonnolla oikeutettu väkivalta on Nigeriassa yleistä, monesti uskonnonvapausongelmat tai muut yhteisössä ilmenevät riitatilanteet eskaloituvat väkivaltaisiksi yhteenotoiksi tai jopa kriiseiksi. Myös uskonnoista riippumattomat yhteenotot saavat helposti uskonnollisen sävyn.

Uskonto Nigeriassa on osittain politisoitunutta väkivaltaisen ekstremismin, pitkälti koillisessa vaikuttavan terroristiliike Boko Haramin, sen ääriopetuksesta inspiroituneiden moninaisten ekstremististen liikkeiden ja erilaisten kriisien johdosta. Kriiseissä uskonto linkittyy poliittisiin päämääriin. Fulani-paimentolaisten ja paljolti fulaneista koostuvan Boko Haramin taustat ovat samankaltaiset: molemmat ovat lähetyskoulujen opetuksesta osattomiksi jääneitä lukutaidottomia. Boko Haramin jäsenet ovat alun perin olleet tästä katkeroituneita.

 

Maakiistat paimentolaisten ja tilallisten välillä ovat uskonnollistaneet maaoikeuksiin liittyviä, maassa yleisimpiä riitoja. Paimentolaiset laiduntavat karjaa perinteisin menetelmin. Maa-alueet ovat kuitenkin nykyisin paljolti maatilojen peittämiä, jolloin liikkeussaan paimenten kanssa paikasta toiseen, lehmät kerran jos toisenkin märehtivät mennessään toisten vaivalla kasvattaman sadon ja elämän edelletykset. On sanomattakin selvää, että kyseisestä toiminnasta seuraa selkkaus. Nämä selkkaukset ovat johtaneet tappamisiin, kotien menetyksiin ja monien maatilallisten pakenemiseen joko pakolaisleireihin tai yliasutettuihin kaupunkeihin elantoa etsimään. Selkkausten väkivaltaisuutta lisää osan paimentolaisten aseistautuminen. Laiton asekauppa rehottaa, tehden aseiden hankinnan kenelle tahansa helpoksi.

Väkivaltaisuusaste vaihtelee alueittain, riippuen mm. siitä, miten hyvin kunkin osavaltion paikallishallinto on onnistunut asuttamaan maansisäisiä fulani-siirtolaisia tarjoamalla yhteiskäyttöisiä laidunmaita, kuten Benuen osavaltiossa on tehty. Laidunmaiden tarjoaminen on säilyttänyt Benuen alueen melko rauhallisena.

 

Ekstremistiset liikkeet eivät ole ainoita väkivallan tekijöitä. Kaikissa työpajoissa raportoitiin kristittyjen ja muslimeiden syyllistyneen toistensa tappamiseen ympäri maata, mikä aiheuttaa levottomuuden lisäksi turvattomuuden tunnetta. Toisten rauhanomaisiakin tarkoitusperiä epäillään, uskonnon harjoittaminen ei ole aina turvallista kirkkoihin ja moskeijoihin kohdistuvien iskujen pelossa, ja monet kertoivat osassa kirkoista sekä moskeijoista saarnattavan vihapuhetta. Ennakkoluuloja ruokkiva laajalti levinnyt vihapuhe yhdistettynä tiedon puutteeseen on myrkyllinen yhdistelmä, yksi uskonnonvapauden toteutumisen suurimmista esteistä Nigeriassa ja eniten raportoitu uskonnonvapauteen liittyvä ongelma Ibadanin alueella.

Väkivalta ilmenee sosiaalisena vihamielisyytenä, mutta välillä taustalla on poliittista vehkeilyä. Poliitikot rahoittavat tai jopa aseistavat alueilla tuhoa aiheuttavia ekstremistisiä liikkeitä tai väkivaltaisia jengejä oman valtansa pönkittämiseksi. Rankaisemattomuuden kulttuuri on huumaava: väkivallan tekijät hyvin harvoin joutuvat oikeudelliseen vastuuseen, lakeja ei toimeenpanna, poliisit eivät välttämättä puutu tapahtumiin ja kansalaisten hyvinvoinnin sijaan valtion rahat hupenevat poliittisen eliitin korruptoituneissa käsissä. Koko ongelman ytimessä onkin huono hallinto, sitä seuraava raskas korruptio ja välinpitämättömyys. Toisaalta taas Boko Haramia vastaan on tehty toimia, mutta nämä sotaisat toimet ovat olleet hyvinkin raakoja, eivätkä kaikilta osin turvallisuusviranomaisten mandaatin mukaisia.

Pakottaminen tiettyyn uskonnolliseen käytökseen oli osan työpajoihin osallistuneiden huolena. Joissain uskonnollisissa yhteisöissä edellytetään tietyn mallin mukaista käytöstä tai ajattelua, jolloin oma ajattelu tai mielipiteen muodostaminen on kiellettyä. Pakottaminen on saanut väkivaltaisia muotoja, kun yhteisöjen jäseniä pakotetaan toimitaan väkivaltaisesti tai vastoin heidän omaa omaatuntoaan.

Suurin osa työpajoihin osallistuneista piti erittäin tärkeänä uskonnollisen suvaitsevaisuuden edistämistä, uskontodialogia, uskontolukutaidon kehittämistä, uskonnonvapauden periaatteiden opettamista ja rauhanomaisen yhteiselon mahdollistamista kampanjoiden, koulutuksen ja konfliktinratkaisutyökalujen tarjoamisen avulla. Osallistuneille tärkeää on maan yhtenäisyys, yhteinen ihmisyys, anteeksianto ja uskonnollisten johtajien kokoaminen ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Nigerian valtiolta toivottiin mm. tiedotuskampanjoita uskonnonvapaudesta, teemojen lisäämistä kouluopetukseen, turvallisuustoimien lisäämistä, vihapuheen valvontaa, oikeusvaltioperiaatteen ja lainvoiman toteuttamista syyllisten rankaisemiseksi ja uskontodialogin kehittämistä paikallistasoille kansallisen dialogifoorumin (ICIPH) lisäksi.

Tahdotko?

Avioliitto ei ole aina Nigeriassa tahdon asia. Uskontojen välisiä avioliittoja ei useinkaan hyväksytä, mikä aiheuttaa murhetta yhteisöissä. Yleisesti ottaen vanhemmat saattavat painostaa aviopuolison valinnassa tai naittaa lapsiaan vastoin heidän tahtoaan, välillä jopa toisen uskonnon edustajalle ilman avioitujan suostumusta. Monet kertoivat muslimien raiskanneen nuoria kristittyjä tyttöjä ja naisia saadakseen heidät puolisoikseen, mutta myös käännytettyä islamiin. Tällöin kunnian nimissä tyttöjen on pakko suostua vastentahtoiseen avioliittoon.

 

Myös uskontojen erilaiset avioliittokäytänteet aiheuttavat ongelmia ja ristiriitoja. Toisten uskontojen käytänteitä (moniavioisuus, perinteisen afrikkalaisen uskonnon avioliittoriitit, jne.) on paikallisten kristittyjen vaikea ymmärtää. Avioliittokäytänteiden ristiriidat puhkeavat välillä väkivaltaisiksi yhteenotoiksi.

Moni osallistuja toivoi uskontojen välisten avioliittojen hyväksyntää, vanhempien avioliittopainostuksen loppumista ja vapautta valita itse puolisonsa. Puolison ryöstöön pyrkivien raiskausten osalta tilanne on haastava. Tytöillä ja naisilla ei ole keinoja raportoida raiskauksista eikä saattaa syyllisiä vastuuseen. Uhrit hyssytellään perheissä hiljaisiksi kunnian nimissä, eivätkä oikeusasteet ole ottaneet tilanteita vakavasti. Myöskään turvataloja tai muita turvanpaikkoja ei ole. Ongelma on tässä suhteessa eri uskontojen kohtaamista laajempi, koska raiskaukset ovat todella yleisiä, tapahtuen usein kodin tai tutun lähiympäristön piirissä. Jokainen työpajaosallistuja tunsi ongelman, osa kipeän läheisesti. Sen sijaan, että tapahtuneista syyllistetään naisia, olisi koko yhteisön kannettava huolta tyttöjen suojelemisesta ja syyllisten saattamisesta vastuuseen. Työpajoissa käsiteltiin vanhempien vastuuta suojella lapsiaan, kuunnella lapsiaan, puhua asioista rohkeasti yhteisöissä ja edistää syyllisten tuomitsemista oikeudessa. Vastuu tulee olla myös viranomaisilla.

Jokaisen on selkeästi ennen kuolemaansa kerrottava, mihin uskontoon kuuluu

Benuen alueella kristitty enemmistä raportoi haasteista perinteisen afrikkalaisen uskonnon edustajien (Traditional African Religion, TAR) kanssa. Ongelmat liittyvät erilaisiin riitteihin, kuten avioliittoon, nimeämisiin, päällikkötehtäviin, uskonnon harjoittamiseen ja erityisesti hautaamiseen. TAR:n edustajien kerrottiin harjoittavan brutaaleja käytänteitä, vaikka ne oli jo kielletty. Kertoman mukaan ihmisiä oli uhrattu ja osa TAR:n uskonnon harjoittamisen tavoista on aiheuttanut osallistujissa traumoja.

Pääasiallinen ongelma liittyy uskontojen päällekkäisyyteen. Vaikka TAR:n edustajia on koko maassa vain n. 10 % ja TAR:n vaikutus on hiipumassa, on henkilöitä, jotka kuuluvat sekä kristilliseen kirkkoon että TAR:in. Osan raportoitiin jopa kuuluvan sekä islamilaiseen yhteisöön että kristilliseen kirkkoon, kun taas jotkut vaihtelevat uskontoa alvariinsa.

Haasteita ilmenee siinä vaiheessa, kun henkilö kuolee, eikä hänen uskontonsa ole selvillä. Eri uskonnolliset yhteisöt tai eri yhteisöön kuuluvat sukulaiset asettavat vaateita ruumiin hautaamisesta, kukin oman käytänteensä mukaisesti. Kun hautaamisen tavasta ei päästä sopuun, syntyy väkivaltaisiakin kiistoja. TAR:ssa naiset eivät saa mennä haudalle. Käytännönläheinen, mutta harmillisen vaikeasti toteutettava suositus tässä kohtaa eräältä työpajaan osallistuneelta on, että jokaisen tulisi selkeästi ennen kuolemaansa kertoa, mihin uskontoon kuuluu.

Uskonnonopetus kouluissa

Nigerian kouluissa on oman uskonnon opetusta. Benuessa työpajaosallistujat kertoivat jokainen kristinuskon opetuksen nykyään syrjitystä asemasta suhteessa islamin opetukseen. Kristinuskon opetusta oli jopa yritetty ajaa alas, mutta aluehallinnosta oli viime hetkellä kumottu päätös muuttaa opetus yleisopetukseksi vailla sisältöä. Kaikki osallistujat halusivat vedota Nigerian hallitukseen oman uskonnon opetuksen säilymisestä ilman syrjintää uskontojen välillä.

Uskonnon harjoittaminen

Jos:n alueen työpajaosallistujat raportoivat alueen kriisiä seuranneista uskonnonvapausongelmista. Uskonnon harjoittamista haittaavat maanomistus- ja hankkimisoikeudet. Ennen naapureina asuneet kristityt ja muslimit on erottu omille alueilleen, eikä maata saa ostaa enää vapaasti uskonnon harjoittamisen paikkojen rakentamiseksi. Maanosto-oikeuksia ja harjoittamisen paikkojen rakentamista rajoitetaan myös muualla Nigeriassa. Kaikki toivoivat vapaata politiikkaa maan ostamisessa sekä vapaata liikkumista alueilla hyvien naapuruussuhteiden palauttamiseksi ja lähetystyön tekemiseksi.

 

Liikkumisvapautta rajoitetaan perjantaisin ja sunnuntaisin, Benuessa myös lauantaisin. Perjantai on muslimien pyhäpäivä, lauantai TAR:n edustajien ja sunnuntai kristittyjen. Silloin teitä suljetaan tiesuluilla ja vapaa liikkuminen uskonnon harjoittamisen alueilla muille kuin alueelle meneville on kiellettyä. Sulut ja rajoitukset haittaavat normaalia arjen elämää. Osa ihmisistä on jäänyt jumiin sulkujen väliin tunneiksi tai joutunut vastaavasti käyttämään jonkin kahden paikan välillä kulkemista edellyttävän pakollisen arkisen askareen tekemiseen tuntikausia. Osallistujat suosittelivatkin vapaan liikkumisen sallimista sekä uskonnon harjoittamisen paikkojen turvallisuuden parantamista hallinnon toimesta.

Kuinka nukkua kesken pauhaavan saarnan?

Josissa tämä on ikävä kyllä todellisuutta. Monet kertoivat sydämensä pohjasta olevansa lopen väsyneitä melusaasteeseen, jota kirkkojen ja moskeijoiden ulkopuolelle asetetut kovaääniset tuottavat. Joissain kirkoissa ja moskeijoissa järjestetään palveluksia keskellä yötä, jopa kello kahdesta yöllä kuuteen aamulla. Innokkaat saarnaajat pauhaavat tuntitolkulla kovaäänisten välityksellä tehden nukkumisen lähialuealla mahdottomaksi. Melusaastetta voisi sanoa myös agitaatioksi. Ibadanissa kovaääniset ovat kiellettyjä, joskin rajoitus omalta osaltaan aiheuttaa pahaa mieltä uskonnollissa yhteisöissä, mikä taas heijastuu julkisina kärjistymisinä ja kannanottoina uskonnonvapauden rajoittamisesta. Josin osallistujat kuitenkin toivoivat hallituksen rajoittavan melusaastetta ja joidenkin saarnojen raivokasta sisältöä.

Lopuksi

Helteinen ja luonnonkaunis Nigeria, merkitykselliset kohtaamiset ja meitä rukouksissa kantaneet rakastavat paikalliset kollegamme tekivät matkalaisiin lähtemättömän vaikutuksen. Työpajoista raportoitiin lopulta nigerialaisessa sanomalehdessäkin. Maan uskonnonvapaustilanne on haastava, mutta toivoa on. Tapasimme työpajoissa ison määrän henkilöitä, jotka kokivat uskonnonvapauden tärkeäksi ihmisoikeudeksi. Monille oli selvää, että ongelmat tulee ratkaista yhdessä eri uskontoryhmien kanssa ja jokaisen ihmisarvoa tulee kunnioittaa uskonnosta riippumatta. Tämä ei vähennä kenenkään omaa uskonnollista identiteettiä esimerkiksi kristittynä.

 

Työpajoissa kohtaamiemme nigerialaisten toiveet voisi kiteyttää näin: jokaisella tulee olla vapaus valita itse uskontonsa ja vapaus harjoittaa uskontoaan mieleisellään tavalla ilman pakkoa tai muiden pakottamista saatikka väkivaltaa. Tehdään työtä ja rukoillaan tämän oikeuden toteutumiseksi!

 

Anna Hyvärinen

ihmisoikeusasiantuntija