Opetusministeriön päätöksellä asetettiin 3.4.2009 työryhmä valmistelemaan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden sekä perusopetuksen tuntijaon uudistamista. Suuremman yleisön tietoisuuteen ko. työryhmä tuli viime heinäkuussa opetusministeri Henna Virkkusen nostettua Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa esiin kaikille yhteisen uskonnonopetuksen. Mediassa käytiin vilkasta keskustelua eri oppiaineiden puolesta ja vastaan. Eniten keskustelua on käyty uskonnon asemasta.
Tietoja tuntijakotyöryhmän työskentelystä on tihkunut eri tahoille. Työryhmän puheenjohtajana toimiva Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen on tuonut esille näkemyksiään uuden ajan kansalaistaidoista eri tahojen koulutustilaisuuksissa.
Mikäli koulun uskonnonopetuksen asemaa heikennettään, on odotettavissa, että uskonnolliset yhdyskunnat alkavat itse huolehtia uskonnonopetuksesta. Saattaa myös syntyä kapealle aatteelle perustuvia rinnakkaiskouluja. Tällöin uskonto ei olisi osa kaikille yhteisen koulun opetusta eikä se tapahtuisi monikulttuurisuuden ja vuorovaikutuksen ilmapiirissä. Se tulisi lisäämään ”uskontolukutaidottomuutta” ja saattaisi merkitä suvaitsemattomuuden kasvua.
Nykyinen uskonnonopetusjärjestelmä tukee monikulttuurisuutta ja uskonnonvapautta. Lapset tiedostavat oman uskonnon opetuksen kautta oman identiteettinsä juuret ja oppivat arvostamaan muita katsomuksia ja kulttuurien vuorovaikutusta. Erilaiset uskonnolliset traditiot ovat voimavara ja rikkaus moniarvoisessa yhteiskunnassa. Myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kotoutuminen toteutuu nykyisessä järjestelmässä paremmin kuin muissa esillä olleissa vaihtoehdoissa. Eri uskontojen opettaminen samassa koulussa luo oivallisen mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön uskontoryhmien kesken. Dialogia on opetettava käytännössä eikä vain tietyllä oppitunnilla.
SEN:n kasvatusasiain jaoston sihteeri, lehtori Marianne Kantonen käytti asian tiimoilta SEN:n kevätkokouksessa 19.4.
SEN:n hallitus on tuonut tuntijakovyörymän tietoon kantansa, että uskonnonopetuksen muotoa ja tuntimäärän alentamista koskevat muutokset eivät ole perusteltuja.