Seurakuntien toiminnasta tiedottaminen vastaanottokeskuksissa

Suomen Ekumeeniseen Neuvostoon on tullut kysymyksiä seurakuntien mahdollisuuksista tiedottaa toiminnastaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa.  Käytännöt vaihtelevat keskuskohtaisesti eri puolilla Suomea. Vastaanottokeskuksia ylläpitävät esimerkiksi Suomen Punainen Risti, kaupungit ja yritykset. Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2911) 8 §:n mukaan vastaanoton ja auttamisjärjestelmän käytännön toiminnan ohjaus, suunnittelu ja valvonta kuuluvat Maahanmuuttovirastolle. Maahanmuuttovirasto ohjeistaa vastaanottokeskuksia uskonnon harjoittamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Perustuslain 11 §:n mukaisesti jokaisella on Suomessa uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Pääperiaate on, että vastaanottokeskukset mahdollistavat turvapaikanhakijoille yhteydenpidon sijaintialueensa seurakuntiin ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin, siten että turvapaikanhakijat löytävät halutessaan niiden yhteystiedot. Tavoite on, että turvapaikanhakijat löytäisivät uskonnon harjoittamisen mahdollisuudet ensisijaisesti vastaanottokeskuksen ulkopuolelta luonnollisemmista ympäristöistä; seurakunnista ja uskonnollisista yhteisöistä.

Seurakuntien työntekijöiden kannattaa ensisijaisesti olla suoraan yhteydessä oman alueensa vastaanottokeskuksen johtajaan ja käydä keskustelua siitä, miten seurakunta voi tiedottaa keskuksen asukkaille toiminnastaan. Hyvä tapa jakaa tietoa keskuksessa on esimerkiksi jakaa seurakunnan yhteystiedot ilmoitustaululla.

Lisätietoa saa esimerkiksi Yhdenvertaisuusvaltuutetun julkaisusta , jossa on tiivistetty näin:

 
Väestöryhmät vastaanottokeskuksessa: uskonnonvapaus ja uskonnonharjoittaminen

• Uskonto on ihmisoikeus. Turvapaikanhakijalla on oikeus uskoa ja harjoittaa uskontoaan. Uskonto on monille turvapaikanhakijoille keskeinen osa identiteettiä. Turvapaikkaprosessin aikana uskonnon merkitys esimerkiksi henkisenä voimavarana voi vielä korostua.

• Jokaisella turvapaikanhakijalla on uskonnonvapaus. Turvapaikanhakija saa valita vapaasti, harjoittaako uskontoa vai ei. Turvapaikanhakija voi myös halutessaan vaihtaa uskontoa.

• Vastaanottokeskus on erityinen paikka, jossa samoissa tiloissa asuu ja oleskelee usean eri uskonnon harjoittajia. Tällöin korostuu erityinen yhdenvertaisuuden ja tasapuolisuuden merkitys. Erityisesti keskuksen yleisissä tiloissa tulee ottaa huomioon uskonnonvapauteen ja -neutraaliuuteen liittyvät positiiviset ja negatiiviset ulottuvuudet. Näitä ovat esimerkiksi juhliin liittyvät traditiot, ruokailutottumukset ja muut uskontosidonnaiset tavat.

• Uskonnonvapauteen kuuluu myös se, ettei turvapaikanhakija joudu vastaanottokeskuksessa asuessaan vastoin tahtoaan osallistumaan uskonnollisiin tai uskonnollisesti virittyneisiin tilaisuuksiin, joudu keskustelemaan tahtomattaan uskonnollisista asioista tai joudu kokemaan uskontoon liittyvää painostusta. Henkilökunnan on hyvä seurata tilannetta eri ryhmien ja yksilöiden välillä.

• Vastaanottokeskusten henkilökunta auttaa turvapaikanhakijoita yhdenvertaisesti uskontonsa harjoittamiseen liittyvissä kysymyksissä, oman työnsä ja tehtäviensä mahdollistamissa rajoissa. Tavoitteena on, että turvapaikanhakija saa tietoa uskontonsa harjoittamisen mahdollisuuksista keskuksen sijaintialueella.