Metropoliitta Arseni liitti ihmisten keskinäisen sovinnon ihmisen jumalasuhteeseen. Hän toi esiin muun muassa ortodoksiseen perinteeseen kuuluvan , jolloin ehtoopalveluksen yhteydessä papit ja  seurakuntalaiset pyytävät sovintomenossa konkreettisesti anteeksi tosiltaan teoin, sanon ja ajatuksin tehtyjä vääryyksiä valmistautuessaan pääsiäistä edeltävään Suureen paastoon.  Kristitty on kutsuttu rakentamaan sovintoa teoin ja rukouksin joka päivä laittaen oma ylpeytensä ja katkeruutensa sivuun, summasi metropoliitta. 

Harri Kankare lähestyi myös sovintoa hengellisenä prosessina, joka on todellinen mahdollisuus. Hän jakoi sovinnon  "pystysuoraan" ja "vaakasuoraan" ja sovintoon. Pystysuoralla hän kuvasi Jumalan sovintotyötä ja uskoa siihen ja vaakasuoralla ihmisten välistä sovinnon mahdollisuutta. Kankare kuvasi sovintoa junamatkaksi, jolle Jumala kutsuu ihmistä. Sovinnon matka ei ole helppo, se vaatii sisua ja kestävyyttä ja kasvattaa ihmistä.

Sovintotaidoista ja restoratiivisuuden käsitteestä alustukset pitivät #sovinto-ohjelman  ohjelmajohtaja Kirsi Saloranta ja yhteyspäällikkö Hanna Myllynen Diakonissalaitokselta ja Maija Gellin Suomen Sovittelijafoorumista. Restoratiivisuuden käsitteen taustalla on  restoratiivinen oikeus, jos perinteisen rankaisukeskeisyyden sijaan pyritään korjaavaan sovintoon keskustelun ja sopimisen kautta.

Restoratiivisessa kohtaamisessa pyritään ymmärtämään erilaiset tarpeet, jotka ovat johtaneet konfliktiin. Tunnistamattomat tarpeet ja käsittelemättömät konfliktit eskaloituvat. Syntyy kehä, joka tuottaa pahoinvointia ja myrkyllisen ilmapiirin. Tarpeiden tunnistaminen ja huomioiminen taas eheyttää ihmissuhteita, tuottaa hyvinvointia ja myönteisen ilmapiirin.