Sovinto ja ykseys kirkkojen välillä ja yhteiskunnassa teemana Pohjoismaiden ja Baltian ekumeenisten toimijoiden tapaamisessa

Pohjoismaisten ja Baltian alueen ekumeenisten neuvostojen ja toimijoiden tapaaminen järjestettiin 10.-12.3.2020 Tallinnassa, Virossa. Juuri ennen kuin matkustamista on rajoitettu laajamittaisesti koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi kollegat neuvostoista ja kirkkojen omista ekumeenisista toimielimistä uskaltautuivat kokoontumiseen Ruotsista, Tanskasta, Norjasta Islannista, Suomesta, Virosta, ja Latviasta.

Tapaamisen keskittyi Kirkkojen maailmanneuvoston teemaan Towards Reconciliation and Unity, eli keskiössä olivat sovinto ja ykseys, joiden merkitys korostui tutustuessamme myös Viron lähihistoriaan. Suomesta kokoukseen osallistuivat SEN:n toimistolta Mari-Anna Auvinen, Anna Hyvärinen, Perry Johansson ja Suvi-Tuulia Vaara ja luterilaisesta kirkkohallituksesta Tomi Karttunen ja Kimmo Kääriäinen.

Kokouksen Viron kirkkojen neuvoston puheenjohtaja piispa emeritus Andres Põder. Neuvoston johtoryhmän muodostavat luterilainen, katolinen ja baptistiedustaja, ja sillä on kymmenen jäsenkirkkoa. Yksi kolmasosa Viron väestöstä on näiden kirkkojen jäseniä. Neuvoston työskentelyn uutena teemana on Rakastamme luomakuntaa.

Neuvosto tekee mediatyötä, hengellistä työtä eri instituutioissa sekä käy ekumeenista dialogia, jossa on käsitelty kastetta ja ehtoollista, ja joka keskittyy tällä hetkellä pappisvirkaan. Neuvosto toteuttaa kirkkososiologisen kyselyn joka viides vuosi ja ekumeenisia jumalanpalveluksia järjestetään suurina kirkkopyhinä. Ekumeeninen nuorisoneuvosto tukee nuorten ekumeenista toimintaa ja diakoniatyötä tehdään säätiön kautta perhearvojen vaalimiseksi. Neuvosto antaa julkilausumia ajankohtaista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Valtio tukee kirkkoja ekumeenisen neuvoston kautta ja kirkkojen johtajat tekevät Virossa läheistä yhteistyötä.

Kokouksessa vaihdettiin tietoa kunkin ekumeenisen toimijan työskentelystä maaraporttien muodossa ja keskusteltiin haasteista ja onnistumisista sovintoteeman liittyen. Sovinto yhteiskunnallisena ja teologisen teemana kulkee eri tavoin ekumeenisessa työskentelyssä, sovinto voi olla kirkkojen välistä pyrkimystä ykseyttä kohti, mutta myös eri ääripäiden saattamista keskusteluyhteyteen sekulaarilla kentällä, kuplautumisen ehkäisyä.

Kristilliset kirkot ja populistinen politiikka

Konservatiivisten kristillisen liikkeiden yhteyksistä nationalistiseen ja populistiseen politiikkaan alusti professori Risto Saarinen Helsingin yliopistosta otsikolla Populists, Identitarians and Integralists – Varities of Christian Political Conservatism. Saarinen on tutkimuksessaan voinut todeta kansallismielisen ja populististen liikkeiden ylikansalliset vaikutteet, jotka leviävät digiaikana maasta toiseen tehokkaasti.

Intellektuaalista ja teologista kehystä nationalistiselle ajattelulle tarjoavat Ranskassa syntynyt etnosentrinen, EU- ja maahanmuuttovastainen identiarinismi ja erityisesti Puolassa ja Yhdysvalloissa kannatusta saanut kansallismielinen integralismi, joka vastustaa erityisesti poliittista liberalismia. Integralismia ovat viimeisen viiden vuoden aikaan kehittäneet erityisesti katoliset teologit, jotka yhdistävät katoliset periaatteet kansallismielisyyteen, vaikka katolisuus on aiemmin mielletty monikulttuuriseksi ja universalistiseksi.

Anne Burghardt kertoi Viron luterilaisen kirkon teologisessa instituutissa suunnitteilla olevasta rauhanvälitykseen ja sovintoon keskittyvästä opintokokonaisuudesta, joka voi laajentua maisteriohjelmaksi. Myös Luterilaisen maailmanliiton rauhanlähettiläs-koulutus tarjoaa resursseja nuorten kouluttamiseen neuvottelun ja rauhanomaisen konfliktinratkaisun keinoista. Keskustelua käytiin siitä, miten kristillisiä arvoja käytetään poliittisten päämäärien ajamiseen, antisemitismin noususta eri puolilla poliittisella kentällä, äänestyskäyttäytymisestä, jossa samaa kirkkokuntaa edustava ehdokas voi herättää luottamusta poliittisesta puolueesta riippumatta. Tarve keskustella eri osapuolien kanssa yli jakolinjojen ja avoin asenne ylimielisyyden sijaan nousivat puheenvuoroissa tärkeiksi.

Viron kirkkojen yhteiskunnallinen työ ja ympäristöteema

Kokouksessa vieraili Viron sisäministeriön väestöministeri Riina Solman, joka alusti yhteiskunnan odotuksista kristillisiä kirkkoja kohtaan sovinnon rakentamisessa. Hän esitteli mielenkiintoista virolaista kyselytutkimusta, jolla oli kartoitettu ihmisten asenteita ja odotuksia (On Life, Religion, Religious life II, 2015). Tuloksissa painottui, että ihmiset odottavat tukea ja apua henkilökohtaisissa kriiseissä ja kirkon auttavan heikommassa asemassa olevia. Globaalit kysymykset ovat ihmisen mielissä etäisempiä.

Virossa valtion ja kirkkojen yhteistyönä tehdään perheneuvottelua erityisesti huoltajuuskiistojen ratkaisemiseksi. Valtio tekee ennaltaehkäisevää ja perheväkivallan vastaista työtä, jossa kirkot ovat aktiivisesti mukana. Solman nosti myös kirkon työn vankien, päihdekuntoutujien, kodittomien ja syöpäsairaiden parissa tärkeäksi valtion näkökulmasta.

Viron kirkkojen neuvoston teemaa Rakastamme luomakunta esittelivät neuvoston edustajat Helle Liht (bapt.), Meego Remmel (bapt.) ja Tauri Tölpt (ort). Erityisesti esiin nousi, kuinka ympäristöajattelu on merkittävä osa erityisesti ortodoksista perinnettä eikä siis päälle liimattu osa kristillistä etiikkaa. Ihmisen rooli sovitustyössä ja luomakunnan kohtalonyhteys ihmisen kanssa luovat pohjaa teologiselle ajattelulle, jossa ympäristökriisi on myös kriisi ihmisen jumalansuhteessa.

Kirkoilta vaaditaan kokonaisvaltaista fyysiset ja hengelliset ulottuvuudet yhdistävää ajattelua. Eri puolilla on huomattu, että myönteinen sanoma ja toivon näkökulmien ylläpitäminen avaa keskusteluyhteyttä eri toimijoiden kanssa kirkollisen kentän ulkopuolella. Tähän positiiviseen lähestymistapaan on haluttu kiinnittää huomiota myös teeman muotoilussa Viron kirkkojen neuvostossa. Käytännössä Virossa halutaan paikallisseurakuntien tasolla lisätä Luomakunnan ajan viettämistä syys-lokakuussa ja vietetään myös Siivouspäivää.

Equmeniakyrkan – Ruotsista mallia ekumenialle?

Ruotsin Equmeniakyrkanin puheenjohtaja Olle Alkholm esitteli kirkon syntyhistoriaa ja toimintaperiaatteita. Kirkko syntyi, kun Ruotsin vapaakirkko, baptistit ja metodistit päättivät perustaa uuden yhteisen kirkon. Equmeniakyrkanissa päätäntävalta suurissa määrin jätetään paikallisseurakunnalle. Kirkon päätöksenteossa on hyödynnetty konsensusperiaatetta, mutta kysymyksissä kasteesta ja seksuaalivähemmistöjen kanssa toimimisesta päätökset tehdään paikallisseurakuntatasolla.

Kirkkojen maailmanneuvoston BEM-raportti on ollut merkittävä kirkon teologisten asiakirjojen laatimisessa, työskentelyssä käytettiin ekumeenisia asiakirjoja, koska pohjatekstit eivät luonnollisesti voineet tulla minkään yhdistyvän kirkon omasta perinteestä. Syvin yhteisymmärrys keskusteluissa on löytynyt ehtoollisen merkityksestä.

Kansainvälisten toimijoiden kuulumiset

Kokouksessa kuultiin myös etäyhteyden välityksellä Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) kuulumiset erityisesti yleiskokousvalmisteluista Beate Fagerlelta. KMN:n yleiskokous pidetään Saksassa Karlsruhessa syyskuussa 2021 ja valmistelut ovat täydessä vauhdissa. 11. yleiskokouksen teema on Christ’s love moves the world to reconciliation and unity. Keskuskomitean kokous jouduttiin siirtämään maaliskuulta elokuulle, joten ohjelman vahvistuu vasta tuolloin.

Myös Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) uusi pääsihteeri Jørgen Skov Sørensen puhui kokoukselle etäyhteydellä ja avasi EKK:n ajankohtaisia haasteita, mahdollisuuksia ja visiota tulevasta. Kaiken työskentelyn kantava teema on EKK:ssa tällä hetkellä omistajuus (ownership). Sørensen näki EKK:n roolin kirkkojen yhteisönä tärkeänä kansalaisjärjestöjen ja poliittisten toimijoiden keskellä Brysselissä.

Kokousohjelman lisäksi päivien ohjemaan kuuluivat luterilaisen arkkipiispan vastaanotto ja vierailu informatiiviseen Tallinnan miehitys- ja vapautusmuseoon, puhuttelevalle kommunismin uhrien muistomerkille ja Pirittan birgittalaisluostariin. Yhteisiä rukoushetkiä pidetiin ortodoksisessa Pyhän Simeonin ja Hannan kirkossa, luterilaisessa tuomiokirkossa ja baptistikirkossa. Baptistikirkko on Viron kirkkojen neuvoston pääsihteerin Ruudi Leinuksen seurakunnan voimannäyte, vuonna 1939 rakennettu kirkkorakennus on kansallistamisen jälkeen pitkän prosessin tuloksena palautettu kirkon omistukseen ja remontoitu todella huonokuntoisesta mökistä viehättäväksi kirkkotilaksi.