Stephen Bevans: Armo on Jumalan ytimessä

Professori Stephen Bevans, SVD Chicagon katolisesta seminaarista luennoi erittäin kiinnostavasti ja innostavasti paavi Franciscuksen esiin nostamista teologisista näkökulmista liittyen laupeuden teemaan. Keskustelutilaisuus pidettiin 23.5.2016 Suomen Lähetysseurassa. Bevansin, ja monen muun hänen siteeraamansa teologin, mukaan armo tai laupeus on Jumalan olemuksen ytimessä ja sydämessä. 

Siihen kauniisti viittaa latinan sana misericordia. Armo ja laupeus on Jumalalle olennaisinta. Se on tyytyväisyyttä luomistyöhön, se on helpotusta kärsimysten keskellä ja anteeksiantoa. Armo on Bevansin mukaan Jumalan mission sydämessä.

Paavi Franciscus julisti ylimääräisen riemuvuoden eli pyhän vuoden kirkkovuodeksi 2015-16, joka keskittyy erityisesti laupeuteen. Paavi Franciscus perusteli pyhän vuoden julistamista mm. näin: ”Rakkaat veljet ja sisaret, olen usein pohtinut sitä, kuinka kirkko voisi tehdä näkyvämmäksi tehtävänsä todistaa laupeudesta. Se on tie, joka alkaa hengellisestä kääntymyksestä, ja meidän on kuljettava sitä tietä. Haluamme elää sitä Herran sanan valossa: ’Olkaa armahtavaisia niin kuin Isä’ (vrt. Luuk. 6:36).

Ensiksi terminologiasta. Englannin kielessä on sanat ”grace” ja ”mercy” jotka molemmat voisi suomentaa sanalla ”armo”. ”Mercy” johon paavi viittaa on usein suomennettu laupeudeksi, mutta yhtä hyvin voisi puhua armosta tai armollisuudesta.

Bevans tarkasteli teemaa kolmesta raamatullisesta näkökulmasta:

Ensiksi vanhatestamentillisessa näkökulmassa armo on keskeinen osa luomista ja on siksi osa luotua maailmaa ja todellisuutta. Armollisuus on läsnä mm. evoluution mahdollisuuksissa ja vapaudessa. Vanhassa testamentissa kuvataan kuinka armo välittyy Aabrahamin tai Mooseksen kautta läsnäolevaksi Israelin kansalle ja myös kaikille kansoille. Bevansin mielestä erityisesti Hoosean kirjan luku 11 tiivistää kaiken oleellisen tästä näkökulmasta eli kaikesta huolimatta Herra rakastaa yhä Israelia: ” Miten minä voisin hylätä sinut, Efraim, jättää sinut, Israel! Minun sydämeni heltyy, minut valtaa sääli.” (Hoos. 11:8)

Toisena näkökulmana Bevans nosti inkarnoituneen armon. Kuten Paavali kauniisti kuvaa (Gal. 4:4) Kristuksessa armo ottaa ihmisen kasvot. Bevansin mukaan Kristus on Jumalan kehonkieltä. Tätä armoa alleviivaavat evankeliumit monissa kohdissa: Sokean Bartimeuksen kohtaamisessa, spitaalisten parantamisessa ja Jeesuksen toiminta ihmismassojen kanssa (Mark. 6) sekä merkittävimpinä vertaukset kadonneesta lampaasta, rahasta tai pojasta (Luuk. 15). Ja tietysti Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.

Kolmantena näkökulmana on armon ihmiset eli kirkko. Kasteen armo liittää ja yhdistää Jumalan armoon, kuten vaikkapa Paavali kirjoittaa eli liitymme yhteen Kristuksen kanssa. Ja koska Jumala on armon Jumala, niin me olemme armon ihmisiä kun kasteessa liitymme Jumalan armoon. Meidät on kutsuttu tämän todistajiksi ja armon sakramenteiksi maailmassa. 

Miten tämä tapahtuu? Kirkon pitää tulla armon kirkoksi ja samalla tulee tunnustaa että tarvitsemme itse armoa. Kirkon tulee olla ”avoimien ovien kirkko” eli emme saisi itse estää ihmisten tulemista armon yhteyteen. Paavi Franciscus on jo puhunut näistä eri yhteyksissä: kasteelle tulee olla avoin kutsu, ehtoollisen tulee olla heikkojen lääke, rippi ei saisi olla kidutuskammio ja pappien tulee olla ennen kaikkea armon pappeja. Bevans nosti esille monia oman kirkkonsa käytännön haasteita ja meneillään olevia prosesseja mm. eronneiden ehtoollisyhteys. Bevans korosti myös että armo tai laupeus ei saisi olla vain olotila vaan toimintaa. Armon tulee mennä myös rakenteisiin eli edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista maailmassa.

Käytännön ajatuksia

Lopuksi Bevans esitti muutamia käytännön ajatuksia laupeuden toteuttamiseen Suomessa:
armoa turvapaikanhakijoille, armoa erilaisten rikosten ja olosuhteiden uhreille sekä armoa ympäristölle. Näissä teemoissa hän toivoi että katolisen maailman kannustavien erimerkkien ja kokemusten pohjalta kirkko voisi seisoa vahvasti edustamassa Jumalan armon sanomaa ja työtä tässä maailmassa.

Näiden erittäin inspiroivien ajatusten pohjalta tajusin vielä sellaisen ajatuksen, että katolisen maailman armon juhlavuosi on ikään kuin pohjustamassa loppuvuonna alkavaa luterilaisten reformaation juhlavuotta jonka teemaksi on valikoitu pitkälti sama ajatus: Armoa! 

Suosittelisinkin siksi perehtymään ennen sitä ainakin paavi Franciscuksen kirjoihin ja näin laajemmalta pohjalta käsittelemään armoon tai laupeuteen liittyviä teologisia teemoja.

Teksti ja kuva: Henri Järvinen