Suomi tuki YK:n ihmisoikeusneuvoston uutta uskonnonvapautta koskevaa päätöslauselmaa

 YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 23.3.2017 konsensuksella EU:n esittelemän päätöslauselman uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta (A/HRC/34/L.15). Suomi tuki ja kanssasuositti päätöslauselmaa. Ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmat eivät ole laillisesti sitovia, mutta sisältävät vahvoja poliittisia viestejä. Uusi ihmisoikeusperustainen päätöslauselma tuo monipuolisesti esille uskonnonvapauden periaatteita, haasteita ja vaateita haasteiden ratkaisemiseksi.

Yksilön vai uskontojen oikeudet?

Uskonnon- tai vakaumuksenvapautta käsittelevien päätöslauselmien aikaansaaminen ihmisoikeusneuvostossa ei ole ollut kivutonta, päinvastoin jopa traumaattista. Tämä johtuu vastakkaisista näkemyksistä uskonnonvapauden sisällöstä. Kansainvälisen oikeuden nojalla ihmisoikeudet ovat yksilön oikeuksia, kun taas Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC (Organization of the Islamic Conference) on pyrkinyt ajamaan läpi uskontojen häpäisemisen tuomitsevia päätöslauselmia, jotka eivät suojaa yksilöitä vaan uskontoja. OIC:n lähestymistapa on vaarallinen, koska sen varjolla on oikeutettu laajamittaisia ihmisoikeusrikkomuksia ja monien henkeä uhkaavia jumalanpilkkalakeja. Ristiriidat ajattelutavoissa ovat luoneet vaativan ja lukkiutuneen neuvotteluasetelman.

 

Uudessa päätöslauselmassa vahvistetaan uskonnon- tai vakaumuksenvapauden ihmisoikeusperustaisuutta ja periaatteita, mikä on tervetullutta. Sananvapaus nähdään uskonnonvapautta edistävänä oikeutena. Syvää huolta osoitetaan monella tavalla ilmeneviä uskonnonvapausloukkauksia kohtaan. Huolen aiheena ovat mm. uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden kokeman väkivallan lisääntyminen, uskonnollisen ekstremismin nousu ja hyökkäykset pyhäkköihin. Kaikkinainen uskontoihin tai vakaumuksiin liittyvä tai niiden pohjalta tehty väkivalta, suvaitsemattomuus ja syrjintä tuomitaan, erityisesti terrorismi.

Syylliset vastuuseen

Valtioita kehotetaan moninaisiin toimiin uskonnonvapausloukkauksia tekevien vastuuseen saattamiseksi. Kaikkien oikeus elämään, vapauteen tai turvallisuuteen tulisi taata kunkin valtion alueella. Vähemmistöihin kohdistuvien loukkausten selvittämistä sekä syyllisten oikeellista rankaisemista painotetaan. Tyypillisiä ovat tilanteet, joissa viranomaiset katsovat rikkomuksia läpi sormiensa tai oikeusistuimet antavat uskonnonharjoittamisesta kohtuuttomia tuomioita vähemmistöuskontojen tai vakaumusten edustajille, välillä tekaistuilla verukkeilla. Päätöslauselman mukaan oikeusjärjestelmien tulisikin pystyä turvaamaan kaikkien täysi uskonnonvapaus ilman erottelua tai silmien ummistamista. Samalla muistutetaan kaikkien oikeudesta kokoontua harjoittamaan hartautta tai uskonnollisia menoja ja perustaa sekä ylläpitää tiloja toimintaansa varten.

 

Oikeus olla olemassa näkyy myös virallisten asiakirjojen, kuten henkilöpaperien myöntämisessä tai niihin sisältyvissä määräyksissä kuulua vain valtion viralliseksi katsomiin uskontokuntiin. Päätöslauselmassa vaaditaan valtioita varmistamaan, ettei keneltäkään kielletä dokumentteja uskonnon tai vakaumuksen perusteella tai siksi, ettei henkilö halua ilmaista uskontoaan tai vakaumustaan niissä.

Rajoittamisesta osallistamiseen

Ennaltaehkäisevinä ja uskonnonvapautta edistävinä toimina valtioiden tulisi mm. varmistaa kaikkien viranomaistahojen uskonnonvapauden tuntemus ja syrjimättömyys. Koulutus nähdään keskeisenä yhteisymmärryksen luomiseksi ja stereotyyppien sekä stigmojen kitkemiseksi. Uskontoihin kohdistuvaan väkivaltaiseen suvaitsemattomuuteen tai siihen kannustavaan toimintaan tulee puuttua. Samalla tulee välttää kaikenlaista luokittelua, rajoittamista tai suosimista uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Uskontodialogin merkitystä painotetaan, erityisesti dialogin laajaa osallistavuutta ja naisten mukaan ottamista.

 

Anna Hyvärinen