Syyria - profeettojen maa

Kurssin sisältö tutustutti meidät erityisesti sekä Syyrian valtion että islamilaiseen lainsäädäntöön. Tarkastelussa olivat varsinkin vähemmistöjen asema ja oikeudet sekä naisen rooli ja sukupuolisen ymmärryksen sisällään pitämät merkitykset. Syyrian uskonnollinen kenttä on monimuotoinen. Valtaosa väestöstä on hanafilaiseen koulukuntaan kuuluvia sunnimuslimeja. Muihin uskontoperinteisiin kuuluvista vähemmistöistä tärkeimmäksi nousevat kristityt, jotka jakaantuvat useisiin eri kirkkoihin. Syyriasta löytyy lisäksi muun muassa juutalaisten, shiiamuslimien (esim. alawilaisten) sekä druusien yhteisöjä.

Maltillinen Syyria

Maan entisen suurmuftin sheikki Ahmad Kuftaron esimerkki kannustaa suvaitsevaiseen yhteiseloon ja vuoropuheluun eri uskontokuntien välillä. Edesmenneen sheikin työtä jatkaa mm. hänen perustamansa Abu Nour -instituutti, jonka johdossa on yksi Kuftaron pojista. Damaskoksen keskustassa sijaitsevasta upeasta Umayyad-moskeijasta löytyy muutama Pyhän maan uskonnollisen rinnakkaiselon muistomerkeistä; saman katon alle sopivat sekä Johannes Kastajan että Profeetta Muhammedin tyttärenpojan, imaami Husseinin (rauha heille) reliikit.

Eri uskontoperinteitä noudattavat ryhmät tulevat toimeen verrattain hyvin sekulaarin ja sosialistisen hallintomuodon valtiossa, jonka lainsäädännölliseksi erikoisuudeksi voidaan mainita se että perheoikeus noudattaa kunkin uskonnollisen yhteisön itse asettamia normeja. Tämä käytäntö juontaa juurensa osmaanien ajalta. Lisäksi lainsäädäntö noudattaa joiltain osiltaan islamilaista lakia shari’aa ja siinä on elementtejä kolonialistiselta ajalta. Tämän päivän kontekstissa tällainen lainsäädännöllinen järjestely tiedostetaan paikoitellen haastavaksi ja osittain jopa epäoikeudenmukaiseksi käytännöksi. Näin ollen moni toivoisi mm. valtion ja uskonnon olevan selkeämmin erillään toisistaan. Hallintojärjestelmän autoritäärinen luonne tekee muutokset yhteiskunnassa jähmeiksi ja vaikeiksi toteuttaa. Tästä kärsivät monesti erityisesti naiset, joiden asema yhteiskunnassa on yhä sekä erilaisten perinteisten näkemysten että lainsäädännöllisten epäkohtien rajoittama.

”Itä” vs. ”länsi”

Kurssin aikana tapasimme useita uskonoppineita ja koin monesti käymiemme keskusteluiden kiertyvän jopa liiaksi ”idän” ja ”lännen” välisen jännitteen ympärille. Todelliseen dialogiin ryhtyminen ja ajatusten vaihto vaikeutuu kun toinen osapuolista tuntuu jo lähtökohtaisesti olevan jollain tavoin altavastaajan asemassa. Kurssimme teema ei myöskään kuulunut kaikkein helpoimpiin keskustelun aiheisiin. Islamilaisesta perinteestä löydettävä ajatus sukupuolten toisiaan täydentävyydestä voi olla ”läntisestä” näkökulmasta vaikeasti ymmärrettävissä. Ehkä vierailumme oli ensi askel sellaisen luottamuksen rakentamiselle, joka myöhemmin mahdollistaa syvemmän yhteyden ja myös kipeiden asioiden esiintuomisen. Erilaisen toisen kohtaaminen on aina myös itsetutkiskelua jonka tulisi kyseenalaistaa kunkin meistä omat lähtökohdat ja arvot. Kulttuurienvälisen kosketuspinnan laajentuessa tulee ajankohtaiseksi mm. se mitä kukin katsoo olennaiseksi omassa uskonnollisessa perinteessään oman uskontonsa harjoittamisen kannalta ja miksi. Huolimatta eri uskontoperinteiden kaikkia uskovia näennäisesti perinteen sisällä yhdistävistä opillisista ohjenuorista, se mitä tapahtuu ruohonjuuritasolla on aina yksilökohtaista.

Kurssillamme puhutti muutamaan otteeseen myös asetelma sekulaarin eurooppalaisen ja uskonnollisen islamilaisen yhteiskunnan välisestä kanssakäymisestä. Vaikka erityisesti ”lännessä” yhä voimistuva trendi tuntuu olevan uskonnon ja uskonnollisuuden katoaminen julkisesta tilasta, meidän ei kuitenkaan tulisi jättää huomiotta sitä että me kaikki olemme kulttuuri-, ja näin ollen myös jossain määrin uskontosidonnaisia toimijoita, tiedostimmepa sitä tai emme. Joidenkin tutkijoiden näkemys eurooppalaisen identiteetin rakentumisesta järjen, oikeuden ja laupeuden kolmijalalle nostaa kristinuskon yhdeksi eurooppalaista sivilisaatiota muovaavaksi osatekijäksi antiikin kreikkalaisen filosofian ja roomalaisen oikeuden rinnalle. Erityisesti historiallisen jatkumon kautta kristinusko vääjäämättä määrittää myös olennaisesti suhdettamme toisiin. Tieto ja konkreettinen kanssakäyminen lisää mahdollisuuksia yhteisten nimittäjien löytämiseen, erästä kuulemaamme alustajaa lainatakseni ”ihminen suhtautuu vihamielisesti siihen, mitä kohtaan on välinpitämätön.”

Kaupungin kiehtova kuhina

Syyrialaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus sekä yleistä ilmapiiriä leimaava rauhallisuus ja kiireettömyys houkuttavat palaamaan maahan takaisin. Katukuva oli värikäs, oman lisänsä siihen toivat mm. Umayyad-moskeijaan suuntaavat iranilaiset pyhiinvaeltajat. Keskustan historiallisilla monumenteilla ympäröidyillä ostoskaduilla leijuva vastajauhetun kardemummalla höystetyn kahvin sekä teen, hajuvesien ja mausteiden tuoksu vei mukanaan ja kaikkialla toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi, ahlan wa-sahlan, tutustumaan valikoimiin paremmin. Silmiä ilahdutti runsas tarjonta mm. monenkirjavia kankaita, huiveja, lamppuja, mattoja sekä perinteisiä asuja. Vierailu paikallisessa kylpylässä, hamamissa, vakuutti lopulta myös minut Aleppossa valmistetun oliivisaippuan miellyttävyydestä ja sen ihoa pehmentävistä vaikutuksista.

Miljoonakaupungin elämästä lähti paikoitellen varsin kova ääni, huumaavan liikenteen melun yli kaikui aina silloin tällöin autostereoista korvilleni kovasti mieleinen arabialainen musiikki. Pidemmät matkat taittuivat edullisilla takseilla, joskin välillä hintapolitiikan kanssa sai olla tarkkana. Syyrialainen ruokakulttuuri yhdistelee taitavasti makuja ja mausteita, erityisesti vihanneksista taiotaan keittiössä mitä erilaisimpia herkkuja. Matkan lähestyessä loppuaan mietin, miksei Suomestakin voisi saada suorastaan huumaavaan hyvää tuorepuristettua lemon juice with mint -juomaa. Damaskos oli myös kaikenlaisten kuivattujen hedelmien ja itämaisten makeiden herkkujen, kuten halvan, taivas. Kaupungin historialliset juuret olivat voimakkaasti läsnä jokapäiväisessä elämässä. Tuntui huikealta esimerkiksi astella Via Rectalla, Suorallakadulla, jolla UT:n Apostolien tekojen (Apt 9:11) mukaan oli Saulus Tarsolaisen majapaikka ja muutenkin puikkelehtia vanhan kaupungin kapeilla kujilla.

Kurssi oli erinomaisen antoisa ja olen iloinen mahdollisuudesta osallistua sille. Ohjelman monipuolinen sisältö tukee monin tavoin omaa tutkimustani joka keskittyy Balkanille ja pyrkii islamin monitahoisen merkityksen avaamiseen osana albaaninaisen identiteettiä. Damaskos oli kaiken kaikkiaan kokonaisvaltainen elämys, vierailun lyhyys jätti kaupunkiin vielä paljon löydettävää ja ihmeteltävää.

Nora Repo

Kirjoittaja on uskontotieteen jatko-opiskelija Åbo Akademissa