Toivon ja todellisuuden näkökulmia – ekumeeninen aamupala Helsingissä

Helsingin ekumeeninen toimikunta ja ev.-lut. Tuomiokirkkoseurakunta kutsuivat seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia ekumeeniselle aamupalalle Bulevardin luterilaiselle seurakuntasalille Helsingissä 5.5.2023. Kappalainen Sirkka-Liisa Raunio ja kansainvälisentyön sihteeri Natasha Vaalgamaa ev.-lut. Tuomiokirkkoseurakunnasta toivotti kaikki tervetulleeksi tapaamiseen. Tuomiokirkkoseurakunnan lähetyksen vapaaehtoistyöntekijät Hannele Rinne ja Tuija Mäkinen valmistivat ja tarjoilivat aamiaisen.

Tuomaspappi Kati Pirttimaa johti alkurukousta Petri Viinikkala Helsingin Saalem-seurakunnasta veti yhteisen keskustelun ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken peilasi kuultua ekumeenisen työn laajemmassa perspektiivissä.

Helsingin ekumeenisen toimikunnan puheenjohtaja Veli Loponen esitteli toimikunta ja sen toimintaperiaatteita. Kyseessä on epävirallinen verkosto, jossa kuitenkin jäsenet edustavat omia kirkkokuntiaan tai taustayhteisöjään. Facebookissa toimintaa voi seurata .

Tulossa elokuussa 31.8.2023 klo 17.30 Kirkot pihalla -tapahtuma Vanhan kirkon puistossa.

Porinaryhmissä päästiin keskustelemaan siitä, mitä ekumenia itse kullekin merkitsee?

Ekumenia on paikallisesti yhteistyötä yli seurakuntarajojen. Koulutuksissa, diakoniassa, eri toiminnoissa tehdään konkreettista työtä. Helsingissä on esimerkiksi muodostettu verkosto venäjänkielistä ja ukrainan pakolaisten parissa työtä tekeville laajasti eri seurakunnista. Yhdessä on käyty esimerkiksi traumakoulutusta, joka antoi eväitä sodasta kärsivien kohtaamiseen.

Pohdittiinpa sitäkin, että ekumeeninen diakonia ei ole yhteiskunnassa iso uutinen, vaikka tuhannet vapaaehtoisia tekevät työtä palvelutehtävissä ekumeenisesti. Kristittyjen yhteinen todistus tärkeä maailmassa, voimme yhdessä heijastaa Kristuksen valoa. Uskontodialogiin voidaan silloin myös yhdessä tuoda kristittyjen ääni, jotta se heijastelisi kristittyjen ykseyttä ja Kristusta. Yhteiskuntarauha rakentuu, kun kirkot toimivat yhdessä. Uskonnonvapauden positiivinen puoli tulisi saada reilusti esiin.

Ekumeeninen toiminta tarjoaa keskinäistä yhteyttä polarisoivassa ajassa ja vertaistukea yhteisöjen rakentamiseen. Se rohkaisee muistuttamalla, ettemme ole yksin vaan kristittyjä on paljon.

Näkökulmien moninaisuus antaa uusia näkökulmia ja ekumenia on jatkuva oppimisprosessi.

1000 ensimmäisen vuoden yhteinen perintö kirkoissa elää, rikastumme toistemme rukous- ja muusta perinteestä. Myös hiljaisuus ja hiljainen rukous yhdistävät.

Olemme ensin kristittyjä ja sitten kirkkokuntamme edustajia, kuten erityisesti baptistit ajattelevat. Globaalin kirkon usko kannattelee silloin, kun oma usko horjuu. Rukoilemme oikeudenmukaista rauhaa ja kulkea ihmisten rinnalla, jotta rauha olisi mahdollista.

Moni nosti esiin tärkeänä ihmissuhteet. Luottamuksellisia hyviä ystävyyssuhteita on seurakuntatyössä hyvä olla oman työporukan ulkopuoleltakin. Oman tekemisen tavat avartuvat ja niissä hetkissä, kun omassa kirkossa asiat eivät etene toivotulla tavalla, voi kääntyä kollegojen puoleen. Yhteistyö luo toivon ja todellisuuden näköaloja. Yhteiset kohtaamiset ja kirkkovaellukset ihania, hyvän mielen muistoja. Ekumenia on antanut keidashetkiä yhdessä muiden kristittyjen kanssa.

Kuten kreivi Zinzendorf, herrnhutilaisuuden perustaja, on aikoinaan todennut: kun kristityt asettavat itselleen tarpeeksi suuria tavoitteita ja tehtäviä, joista eivät selviä yksin, oppiriidoille ei jää aikaa vaan on tehtävä yhteistyötä. Yksittäiset seurakunnat eivät voi muuttaa kristinuskoa yhteiskunnan silmissä positiiviseksi voimavaraksi, siihen tarvitaan kaikkien yhteistyötä.

SEN:n pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken summasi keskustelua todeten, että ekumeniassa tiivistyy oppiminen ja yhteinen todistus, palvelu ja rukous. Kun katsomme Kristukseen, hän yhdistää meidät esimerkiksi eri jumalanpalvelusperinteistä huolimatta. Vieraanvaraisuus, kunnioitus ja ystävyys yli kirkkokuntarajoja on suuri voimavara.

Tilaisuus päätettiin Malmin ev.-lut. seurakunnan kansainvälisen työn sihteeri Minna-Sisko Mäkisen johtamaan rukoukseen ja  Sirkka-Liisa Raunio lähetti osallistujat matkaan Herran siunauksella.