Toivon teologiaa Etelä-Sudanista

Rakkauden, toivon ja sisaruuden puheenvuoron hädän alueelta toivat piispa Isaiah Dau Majok Etelä-Sudanin helluntaikirkosta ja Etelä-Sudanin Kirkkojen Neuvoston pääsihteeri, isä James Oyet. Vieraat tapasivat SEN:n henkilökuntaa 4.4.2017 saavuttuaan Kirkon ulkomaanavun kutsumana National Dialogue -konferenssiin Helsinkiin.

 

Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanista heinäkuussa 2011 kansanäänestyksessä, jonka tulosta Sudanin presidentti lupasi noudattaa. Ennen itsenäistymistä kristityt elivät ahtaalla islamilaisessa maassa. Nykyään kristillisenemmistöisessä Etelä-Sudanissa nautitaan uskonnonvapaudesta, muslimeita ja traditionalisteja kunnioittaen. Rauhan ja tulevaisuuden puolesta on rukoiltu vuorotellen kirkoissa ja moskeijoissa.

 

Takana on vuosikymmeniä kestänyt sotatila aina vuodesta 55 lähtien. Edelleenkin sodan äänet vaivaavat maata, haavat ja traumat ovat hyvin syvällä. Moni on kokenut syvästi järkyttävää väkivaltaa. Vihan ja koston ilmapiiri vallitsevat. Niistä on vaikea päästä eroon edes kirkoissa.

 

Etelä-Sudanin Kirkkojen Neuvosto tekee laajamittaista sovinnon työtä eheyttääkseen kansakuntaa yhtenäiseksi ja armolliseksi. Pastoreita opetetaan puhumaan toivosta, koska toivoa on aina Kristuksessa. Työssä esimerkkejä muista maista, joissa sovinto, rauha ja hyvinvointi ovat toteutuneet raskaiden sotien jälkeen. Parantumisen ja anteeksiantamisen prosessi on kuitenkin todella pitkä vuosikymmenten sotimisen, toinen toisen terrorisoimisen, raiskausten ja vihan riivaaman historian jälkeen. Kirkkojen Neuvosto tekeekin äärimmäisen tärkeää työtä yhdessä kirkkojen kanssa rauhanprosessin edesauttamiseksi vaikeissa oloissa.

 

Pitkään jatkunut sota oli tuhoisaa maanviljelylle, jonka seurauksena vaikeuksia lisää nälänhätä. Kirkon Ulkomaanavun tiedotteen mukaan YK on maaliskuun alkupuolella julistanut nälänhädän maan keskiosassa sijaitsevaan Unityn maakuntaan. Noin satatuhatta on vaarassa kuolla. Nälänhädän partaalla Etelä-Sudanissa on miljoona ihmistä ja noin 300 000 lasta kärsii aliravitsemuksesta.

 

Toivo syttyy, kun kärsiviä ei jätetä yksin. Kun kristillinen perhe maailmalla rukoilee toistensa puolesta, lasketaan pimeään kaivoon toivon köysi. Tämän viestin vieraamme jättivät meille: Me emme ole yksin. Me tiedämme, että te veljet ja sisaret täällä Suomessa olette kanssamme. Tiedämme teidän rukoilevan puolestamme. Siksi meillä on toivon kipinä, kuin valonkajastus pimeän tunnelin päässä. Tämä toivo on vahvuutemme: Jumala on kanssamme.

 

Mari Pöntinen

Anna Hyvärinen

Katariina Väisänen