Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) kansainvälisten asiain komission CCIA:n 57. kokous pidettiin Brisbanessa, Australiassa 19.-21.2.2020.
Meillä oli tilaisuus tutustua alueen, Quandamooka Landsin aboriginaaleihin ja heidän tilanteeseensa. Kävimme Minjerribahissa eli North Stradbroken saarella. He ovat asuneet alueella 25 000 vuotta. Vuonna 2011 he saivat osin eksklusiivisen maa-alueiden hallintaoikeuden ja heidän korporaationsa hoitaa kulttuuriperintöä, maankäyttöä, työllisyys- ja asumiskysymyksiä. Erityisesti puhuttiin perinteisistä menetelmistä metsäpalojen hallinnassa ja siirtymästä pois kaivostaloudesta ja kohti mm. eko-kulttuuriturismia.
Tyynimeri on tämän vuoden kohdealue KMN:n toiminnassa
Kokouksessamme olivat erityisesti esillä ilmastonmuutokseen liittyvät asiat. Myös Australian tilanteesta ja metsäpaloista puhuttiin paljon. Tilanteen vakavuutta ei voi liioitella. Sana apokalyptinen nousi esiin – mutta kuitenkin sanan perusmerkityksessä: asioiden todellisen tilan näyttävänä. Toivon merkitys korostui, ja oman toiminnan merkityksen näkeminen – vaikka omat toimet vaikuttaisivat vähäpätöisiltä tai vaikkei pystyisi mitään tekemään, voi silti ainakin kertoa eteenpäin, ja kertominen voi johtaa kerrannaisvaikutuksiin, lopulta myös vaikuttaviin muutoksiin.
Tutustuimme kansainvälisen
ilmastopaneelin pysähdyttäviin kuviin ja tilastoihin hätätilasta, jossa nyt olemme:
äärilämpötiloista, merten lämpenemisestä, odottamattomasti kiihtyvästä meren
pinnan noususta, dramaattisesta kalastuselinkeinon heikentymisestä. Kuulimme
myös kirkkojen roolista Australiaa piinanneiden valtavien metsäpalojen aikana
ja niiden jälkeen. Kirkkoja on tarvittu niin evakuoitujen tukemisessa kuin
pidemmän aikavälin työssä traumojen käsittelyssä. Kirkon tehtävänä on ahdistuksen
ja epätoivon voittaminen. Kirkon työntekijät tarvitsevat paljon uutta
traumakoulutusta. Nyt huomataan myös, että aikaa katastrofista toipumiseen on
entistä vähemmän, kun katastrofit seuraavat toisiaan entistä nopeammin.
Toinen keskeinen teema olivat ydinkokeet
Tyynellä valtamerellä on vuosina 1945-96 tehty 322 koetta, mikä vastaa 9010 Hiroshiman pommia. Paikallisia asukkaita (aboriginaaleja) ei erityisesti suojeltu; heille saatettiin tarjota jotain huteraa suojaa tai sitten vain kehotettiin kääntämään selkä räjähdykselle – ja kun uteliaat lapset kuitenkin katsoivat, he sokeutuivat. Välinpitämättömyys oli laajaa; tutkimuksia tehnyt ja saastunut lentokone esimerkiksi vain dumpattiin mereen. Iso-Britannia teki aikoinaan kokeita myös Australiassa: 12 varsinaista ja peräti 600 ”pienempää” ydinkoetta. Tyypillistä oli peittely ja salailu. Kokeiden kohtalokkuus voi pian ilmetä uudella tavalla, kun ilmastonmuutos voi johtaa esim. Marshall-saarten ydinjätevaraston murtumiseen. Ydinkokeet noussevat ekumeenisen keskustelun aiheeksi myös KMN:n yleiskokouksessa 2021.
Kuulimme lähemmin Australiassa syntyneestä ICAN-liikkeestä (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons), jonka fokus on ydinaseiden delegitimoinnissa. ICAN – ja CCIA sen tukena – saavutti menestyksellisesti sopimuksen ydinaseiden kiellosta vuonna 2017 ja sai siitä Nobelin rauhanpalkinnon. Sopimuksen on nyt ratifioinut 35 maata; se tulee voimaan, kun 50 on ratifioinut. Suomi ei ole sopimusta allekirjoittanutkaan.
Puhuimme paljon myös Länsi-Papuan poikkeuksellisen vaikeasta tilanteesta (edes kansainvälisellä Punaisella ristillä ei ole pääsyä sinne) ja kuulimme toimijoista, kuten Pacific Churches Solidarity with West Papua ja International Coalition for Papua, johon kuuluvat niin KMN kuin LML ja muita järjestöjä. ()
Teksti: Komisission jäsenet Maria Mountraki (Suomen ortodoksisen kirkon edustaja) ja Hanna Ojanen (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustaja)
Kuvat: Komisissio on matkalla avajaisjumalanpalvelukseen (St John’s Cathedral, Brisbane) ja järjestäytyneenä kirkon portailla. Kuvat on ottanut Ivars Kupcis/KMN.
Lisätietoa Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asiain komissiosta (englanniksi):