Uskonnollinen pukeutuminen ja uskonnollisten symbolien käyttö työpaikoilla

Uskonnon harjoittaminen on vahvasti suojattu ihmisoikeus, sisältäen oikeuden uskonnolliseen pukeutumiseen ja uskonnollisten symbolien esillä pitämiseen. Määritelmä sille, missä oloissa ja millä tavalla uskonnon- tai vakaumuksenvapautta voidaan rajoittaa, on hyvin tiukka. Vaatimuksen uskonnollisen vaatetuksen ja symboleiden käytön rajoittamisesta työpaikalla tulee olla tarkkaan perusteltu ja liittyä nimenomaan työtehtävän suorittamiseen liittyviin tekijöihin.

 

Tilanteita on arvioitava tapauskohtaisesti, kohtuullista mukauttamista suosien ja varoen syyllistymästä syrjintään. Neutraalius pukeutumisessa ei tarkoita uskonnollista näkymättömyyttä.

 

Uskonnon- tai vakaumuksenvapauteen kuuluu oleellisesti kaksi ulottuvuutta, sisäinen uskonnonvapaus (forum internum) ja ulkoinen uskonnonvapaus (forum externum). Sisäiseen uskonnonvapauteen kuuluu vapaus valita uskonto tai vakaumus, tunnustaa sitä, vaihtaa sitä tai luopua siitä.

Sisäinen vapaus

Sisäinen uskonnonvapaus on absoluuttinen oikeus, osa ihmisen sisintä eksistentiaalista olemusta, eikä sitä saa rajoittaa missään olosuhteissa: ”Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko.” (Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ICCPR, 18 artikla, 2. kappale)

Ulkoinen vapaus

Ulkoinen uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta harjoittaa uskontoa tai vakaumusta yksin sekä yhdessä muiden kanssa, julkisesti tai yksityisesti. Niiden uskonnon harjoittamisen tapojen joukkoon, jotka ovat kansainvälisesti tunnustettuja, kuuluvat mm. vapaus asettaa nähtäväksi uskonnollisia symboleja mukaan lukien uskonnolliseen vaatetukseen pukeutuminen.

 

Uskonnon harjoittamiselle, eli ulkoiselle uskonnonvapaudelle ”voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia.” (ICCPR, 18. artikla, 2. kappale, Euroopan ihmisoikeussopimus, 9 artikla) Tämän kappaleen kaikkien kriteereiden tulee täyttyä, jotta rajoitus olisi oikeutettu. Tämän lisäksi rajoitusten tulee olla kohtuullisia ja sisältää mahdollisimman vähän puuttumista. Rajoituksia ei saa käyttää kenenkään syrjimiseen. (Human Rights Committee, General Comment no. 22, UN Doc. A/48/40, vol. I, annex VI, para. 8)

 

Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja yleismaailmallisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhden ihmisoikeuden nojalla voitaisiin polkea muita ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet tuleekin nähdä kokonaisuutena.

Pukeutuminen työpaikalla 

Työnantajien tulisi ottaa kohtuullisella tavalla huomioon työntekijöidensä uskonto tai vakaumus sekä heidän tarpeensa harjoittaa uskontoa työpaikalla. Kohtuulliseksi katsottavan mukautumisen taso vaihtelee paljon työnantajan, työpaikan ja ammatin mukaan sekä suhteessa erilaisiin uskonnon harjoittamisen muotoihin. Tätä seikkaa arvioitaessa otetaan huomioon myös työntekijälle annettu oikeus poistua työpisteeltään.

 

Uskonnollisen vaatetuksen ja symboleiden käytön rajoittaminen työpaikalla on oikeutettua, jos kyseessä on todellinen ja ratkaiseva työhön tai työn tekemiseen liittyvä vaatimus, edellyttäen, että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen (Council Directive 2000/78/EC of 27 November 2000 establishing a general framework for equal treatment in employment and occupation, kohta 23). Tämä tarkoittaa rajoitusta, joka on kyseisen työtehtävän luonteesta johtuen olennainen työtehtävän tekemiselle tai työympäristön vaatimuksille, kuten turvallisuudelle.

 

Arvion rajoituksen välttämättömyydestä työtehtävän kannalta täytyy olla objektiivinen ilman henkilökohtaisia mieltymyksiä. Vaatimuksen rajoituksesta tulee olla legitiimi, tarkkaan perusteltu ja liittyä nimenomaan työtehtävän suorittamiseen liittyviin tekijöihin. Rajoituksen täytyy myös olla suhteellinen tavoitteeseensa nähden. Esimerkiksi työtehtävissä, joissa kyseessä on valtion vallan toimeenpaneminen (tuomarit, poliisit, sotilaat) tai asiakasturvallisuus (kirurgit), rajoitukset ovat oikeutettuja.

Kohtuullinen mukauttaminen

Työntekijöiden uskonnollista pukeutumista tai uskonnollisten symbolien käyttöä arvioitaessa tulee ensisijaisesti tuntea yllä mainitut standardit. Epäselvissä tilanteissa asiaa on syytä tarkastella tapauskohtaisesti kohtuullisen mukauttamisen periaatetta käyttäen ja molempia osapuolia kunnioittaen. Vaikuttavatko työntekijän uskonnollinen vaatetus ja symbolien käyttö työntekoon? Jos vaikuttavat, miten työntekijä itse ratkaisisi tilanteen? Kohtuullinen mukauttaminen voi tulla kyseeseen erityisesti, jos työpaikalla käytetään työpaikkavaatetusta, tai pukeutumista määrittelee sanottu tai sanomaton imagon mukainen protokolla. Tällöin on hyvä miettiä, miten työntekijän uskonnollinen vaatetus tai symbolien käyttö on mukautettavissa työpaikkavaatetukseen. Onko työnantajalla esimerkiksi antaa omaan imagoonsa sopivaa vaihtoehtoista asustetta työasuksi? Onko vaihtoehtoja mietitty yhdessä työntekijän kanssa?

 

On myös ymmärrettävää, että joissain tapauksissa rekrytoinnissa huomioidaan työntekijöiden sopivuus työpaikan imagoon, esimerkiksi urheiluvälinemyymälään palkataan urheilullisia myyjiä, jotka käyttävät työpaikalla urheiluvaatteita. Tilanteita tulisi arvioida tapauskohtaisesti.

Näkymättömyys ei ole neutraalia

Pohdittavaksi jää, mitä tarkoitetaan neutraalilla työpaikkapukeutumisella. Uskonnollinen näkymättömyys ei ole neutraalia, koska tällöin pukeutumista ja työpaikan ilmapiiriä määrittelee uskonnottomuus tai valtaväestön kulttuurinen tapa pukeutua. Sama koskee julkista tilaa. Uskontoa tunnustavien tai uskonnollisesti pukeutuvien sulkeminen pois julkisesta tilasta ei ole neutraalia. Tilanne on kääntäen sama, kuin jos kaikki pakotettaisiin pukeutumaan uskonnollisesti. Neutraalia on tila, jossa jokainen työn vaatimusten ja edelle mainittujen kriteerien rajoissa saa itse valita pukeutumistapansa ja halutessaan käyttää uskonnollisia symboleja.

Uskontolukutaito välttämätöntä

Tapauksia oikeusistuimissa arvioivilta tuomareilta tulisi vaatia uskontolukutaitoa, uskonnon- tai vakaumuksenvapauden periaatteiden sekä ulottuvuuksien tuntemusta ja asiantuntijoiden syvällistä kuulemista. Asetettaessa pinnallisia ja laajoja ihmisjoukkoja koskevia pukeutusmissäännöksiä altistamme helposti osan yhteiskuntamme jäsenistä epäsuoran syrjinnän kohteiksi tai avaamme oven syrjinnän mahdollistamiselle.

Lue lisää:

• EU-tuomioistuimen päätös (An internal rule of an undertaking which prohibits the visible wearing of any political, philosophical or religious sign does not constitute direct discrimination, Luxembourg, 14 March 2017, cases Achbita ja Bougnaoui)
• Englannin kirkon (Response to ECJ Ruling on Headscarves)
• Amnestyn lausunto

 

Anna Hyvärinen