Uskonnolliset vähemmistöt nähdään koulussa ongelmana

Alla oleva mielipidekirjoitus on arkkipiispa Leon ja piispa Teemu Sipon. Se julkaistiin 1.2.2014 Helsingin Sanomissa sivullla C 19.

Helsingin Sanomat (27.1. ja 28.1.2014) on uutisoinut näyttävästi pienten helsinkiläisten yksityiskoulujen uskonnonopetukseen liittyviä opetusmalleja.

Herttoniemen kirkkoherra Markku Rautiainen otti lehdessä (HS 28.1.2014) kantaa yhteisten katsomustuntien kokeiluun, ”jossa hän ei näe vaaroja, sillä opetushan ei ole tunnustuksellista”.  Mielestämme on valitettavaa, ettei enemmistön edustajalla ole kykyä ajatella asiaa muiden uskontoryhmien näkökulmasta. Outoa on, että hän näkee uskonnon lähtökohtaisesti ongelmana.

Suomalainen yhteiskunta teki lapsen oikeuksia tukevan ratkaisun, kun vuonna 2003 tunnustuksellinen opetus muutettiin oman uskonnon opetukseksi. Oman uskonnon tunnilla tutustutaan kotiseutuperiaatteen mukaan muihin lähellä oleviin uskontoihin ja maailman uskontoperinteeseen. Opetus ei ole indoktrinoivaa, eikä uskonnonharjoittamiseen pakoteta kuten silloin kun opetus oli tunnustuksellista. Yksi oman uskonnon oppituntiko viikossa aiheuttaa epäluuloa ja viholliskuvia enemmistön mielissä?

Omaa uskontoa voi verrata äidinkieleen. Yleinen kielitiede ei anna riittäviä valmiuksia suomen kielen osaamiseen. Oman uskonnon kohdalla toimii sama logiikka.

Nykyinen katsomuskeskustelu on ristiriitoja täynnä. Toisaalta vedotaan EU-lainsäädäntöön, jossa ihmistä ei pitäisi asettaa tilanteeseen, jossa hän joutuu paljastamaan vakaumuksensa. Toisaalta toivotaan kaikkia oppilaita keskustelemaan yhteiselle oppitunnille.

Suomalaiset hyvin koulutetut opettajat ovat aina osanneet pitää yhteisiä oppitunteja eri uskontojen kanssa. Erona opetuksen yhdistelemiseen on se, ettei asiaa ole ennen perusteltu talouden, vaan oppimisen lähtökohdista. Nyt pienryhmäisten uskontojen oppilaat asetetaan aikuisen asemaan ja oman uskontonsa asiantuntijoiksi.  Harvalla perusopetusikäisellä on valmiuksia ja halua tähän.

Mitä tapahtuu, mikäli koulun uskonnonopetus murenee ja tilalle tulevat uskontoperusteiset yksityiskoulut? Nyt opetus on opetushallituksen hyväksymää ja koulun valvomaa.

Opetusjärjestelyjen ongelmiin löytyy käytännöllisiä ratkaisuja ilman että vasta uudistettua moniarvoista uskonnonopetusta murennetaan. Uskonnon oppitunteihin pitää järjestää rahat koulun tuntikehyksen ulkopuolelta, kuten jo tehdään monin paikoin.  Uskonnonopetus on rauhan työtä ja satsaus tulevaisuuteen. Emme tahdo Ruotsin kaltaisia mellakoita Suomeen.

Saksassa on aloitettu tunnustuksellisen islamin opetus koulussa ehkäisemään radikalisoitumista. Venäjällä on todettu, että paras tapa torjua ääriliikkeitä ja radikalismia, on nostaa uskonnonopetuksen tasoa.

Median opetuskeskustelua käyvät nyt yksityiskoulut, jotka edustavat hyvin kapeaa sektoria suomalaisessa koulumaailmassa. Valtaosassa maata opetus hoidetaan mallikkaasti eikä Kehä III:n  ulkopuolella ymmärretä keskustelun saamia mittasuhteita ja julkisuudessa annettua yksipuolista kuvaa. Opetushallituksen tilastojen mukaan uskonnonopetuksen moninaisuus ei ole lisääntynyt. Katolisten, islamin opiskelijoiden ja ortodoksien ryhmäkoot ovat sen sijaan kasvaneet. Se puolestaan selkiyttää opetuksen järjestämistä.

Toivomme tasapuolisuutta keskusteluun ja päätöksentekijöiltä ymmärrystä koko Suomen tilanteesta.

Karjalan ja koko Suomen                           

arkkipiispa Leo                                          

Piispa Teemu Sippo

Katolinen kirkko Suomessa